Syksy on
edennyt jo niin pitkälle, että takareidet on jo leikattu ja siitä on nyt
toivuttu viikon verran. Hommahan eteni niin, että elo-syyskuun vaihteeseen
varasin lääkärikäynnin Turun NEO:oon. Siellä ei isompia analyysejä tarvittu,
kun Orava vuosien kokemuksella totesi molempien takareisien kaipaavan
leikkausta.
Leikkausaikaa
sain kuitenkin odotella niinkin pitkälle kuin lokakuun 19. päivälle, mikä
tietysti harmitti. Toisaalta asialla ei kannattanut itseään liiemmin stressata.
Ensinnäkin kesään mennessä jalat ehtivät hyvin todennäköisesti tulla kuntoon ja
toisekseen fyysinen kunto ei tässä parin kuukauden odottelun aikana ehtinyt
romahtamaan. Takareidet nimittäin onneksi kestivät puolitehoista juoksua
siedettävästi ja korvaavia harjoitteita pystyi tekemään täysipainoisesti.
Lisäksi
operaatio itsessään sujui hienosti: 10 minuuttia ja löysin jo itseni leikkauspöydältä.
Leikkaus tehtiin kätevästi selkäydinpuudutuksessa kestäen vain reilut pari
tuntia. Oli vinha seurata operaation kulkua hereillä, kun tuntoaisti oli
tallella ilman kivun tunnetta. Vaivaksi paljastui perus- hamstring syndrooma:
Orava avasi ilmeisen tiukat lihaskalvot molemmista päistään ja poisti
kiinnikkeitä, mikä vapautti hermon kulkua.
Toimenpiteestä
toipui reilussa parissa tunnissa sellaiseen kuntoon, että toisella yrityksellä
voimat riittivät lähteä kärrättäväksi porukoiden autolle. Matka Turusta
Jyväskylään sujui tilanteeseen nähden erinomaisesti etupenkillä selällään
maaten.
Kun
kyseessä oli molempien takareisien leikkaus yhtä aikaa, oli arki ensimmäisinä
päivinä todella haasteellista. Siinä tunsi itsensä hyvin avuttomaksi
sänkypotilaaksi, kun jalat täytyi pitää mahdollisimman suorana välttääkseen
viiltävän kovaa kipua. Leikkausjälki itsessään oli erinomaisen siisti ilman
mustelmia tai verenvuotoa, mutta silti toipuminen tuntui etenevän ensimmäisen
viiden vuorokauden aikana hitaasti; liikkuessa kyynärsauvoja ei pystynyt
laskemaan hetkeksikään ja tämän lisäksi istuutuminen ja nouseminen ei ollut
mahdollista ilman avustajaa.
Näin
viikon jälkeen paranemisessa tapahtui hyppäys. Kyynärsauvat jäivät pois ja
nouseminen onnistuu käsillä punnertaen. Jalkoja uskaltaa jo hieman taivuttaa,
mutta istuminen penkillä tai autossa ei edelleenkään onnistu.
Maanantaina
29.10 on ohjelmassa tikkien poisto ja parin viikon päästä harjoitusohjelmaan
voi ottaa myös vesijuoksun. 4-5 viikon jälkeen leikkauksesta saisi pyöräillä ja
lopulta 6 viikon jälkeen jälleen juosta! Sitä odotellessa opinnot ainakin
etenevät kovalla vauhdilla: matskua olen kirjoitellut tässä syksyn aikana jo
monta kymmentä sivua ja aikaa valmistumiseen on enää reilu kuukauden päivät!
