lauantai 9. helmikuuta 2019

1/2

Pieniä kevään merkkejä: Riika kylpee tammikuisessa ilta-auringossa.
Nyt kun vihoviimeinenkin tentti, farmakologia on kunnialla läpäisty, on ennätyspitkä 6-semma vihdoin päätöksessään. Näin ollen puolimatkan krouvi tätäkin lääkistä on siis taitettu! Periaatteessa 6/12 on toki etappi muiden joukossa, mutta on tavallaan huojentavaa, että jatkossa kaikki tästä eteenpäin on jo kotiinpäin. Samalla täytyy ihmetellä kuinka nopeasti kolme vuotta onkaan täällä Riiassa kulunut; helmikuu 2016 kun on vielä tuoreessa muistissa...

Farmakologiassa ehti vuoden aikana käymään läpi about tuhat lääkettä eri mekanismeineen ja indikaatioineen. Vaikka itse examiin tästä ei tullut kuin osa, riitti siihen paljon asiaa. Homma pysyi kuitenkin hyvin hallussa, kun asiat oli aikanaan hyvin opiskellut, ne palautuivat nyt helposti mieleen. Lisäksi valmistautumisaikaa loppukokeelle oli aikataulutettu ruhtinaalliset pari viikkoa. Näin ollen välikokokeiden kaltaista hetkittäistä paniikkia ja epätoivoa ei päässyt syntymään. Exam monivalintoineen oli rakenteeltaan ehkä hieman helpompi kuin välikokeet, joissa sekä avointen kysymysten että suullisen kuulusteluosuuden läpäiseminen oli aina pientä taistelua. Nyt edessä oli jonkun verran fokusta vaativa 2,5 tunnin sessio, joka sisälsi ensiksi 150 monivalintakysymystä ja tämän jälkeen vielä 15 lisäkysymystä 5 satunnaisesta lääkkeestä.

6-semman päätyttyä laakereille ei paljoa jouda jäädä lepäilemään, sillä uusi lukukausi alkaa heti ensi viikolla. Nautitaan kuitenkin muutama päivä vapaista ennen sukeltamista psykiatrian, sisätautien, infektiotautien, ortopedian ja synnytysten maailmaan! 

tiistai 5. helmikuuta 2019

3.2.2019 ECCC XC Albufeira

Albufeiran maisemia kisakeskuksen lähistöltä Miikan dronella kuvattuna.
Viime vuoden SM-maastomenestyksen johdosta oli jälleen mukava palata 4 vuoden tauon jälkeen kisaamaan seurajoukkueiden EM-maastoihin. Vaikka harva juoksija on huippukunnossa tammi-helmikuun vaihteessa, katkaisee reissu aina sopivasti pimeän talven selän: +15°C etelän lämmittävässä auringossa tuntuu kinosten keskeltä suorastaan luksukselta.

Matkustamista Portugaliin tuli hieman tavallistakin enemmän, sillä kävin ennen reissuun lähtöä Suomessa lihashuollossa ja tekemässä pari hyvää ratatreeniä hallissa (nämä tulivat tarpeeseen, sillä talvi on ollut varsin kylmä ja luminen Riiankin leveysasteilla). Näin ollen matkustin ensiksi perjantaina Jyväskylästä Riikaan ja lauantaina oli vuorossa lento Oslon kautta Faroon, ja sieltä iltamyöhällä kyyti Albufeiraan.

Tavoitteita mietittäessä oli tietysti hyvä peilata vuoden 2014 ECCC-kisaan (62:s, 32:22), joka juostiin täsmälleen samalla reitillä. Viimeksi alla oli onnistunut Etiopian korkeanpaikan leiri, ja itse kisan jälkeenhän kevät jatkui kohti ennätysten kautta. Nyt takana oli lähinnä kokeisiin lukua eikä siksi montaakaan vauhtitreeniä koko tammikuun aikana. 

Joukkueena tavoitteita ei juuri ollut muuta kuin että jokainen taakse jäävä juoksija olisi plussaa. JKU:ssa on meneillään asteittainen sukupolvenvaihdos: tärkeintä oli saada uusille nuorille kokemusta yleisen sarjan eurooppalaisesta arvokisatasosta, mikä itsessään on jo jännä paikka ensikertalaiselle. Joukkueesta ainoastaan minä ja Miika konkareina olivat olleet mukana aiemmin; muista osa olisi mahtunut vielä jopa junnusarjaankin.

Kisakeskuksena Pista de atletismo das Açoteias on varmasti yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt, mutta reittinä se ei kuitenkaan ole mikään suurin suosikkini: vajaan 2km:n kierroksesta ensimmäiset 500m on juostavaa nurmea, mutta koko loppumatka on reidellä väännettävää upottavaa hiekkaa sisältäen pari lyhyehköä mutta jyrkkää mäkeä männikössä ennen mutkittelevaa laskua stadionille. Lisäksi uutuutena täksi vuodeksi reitille oli kaadettu 6 tukkia kierrosta kohden, eli 5,5 kertaa kierrettäessä yhteensä 33 kpl. 

Miika, Jonathan, Jaakko, Roope, Otto.
Juoksu tuntui periaatteessa koko matkan kohtalaisen hyvältä, lukuun ottamatta jyrkkiä upottavia mäkiä, joissa reidestä yksinkertaisesti loppui puhti ja keuhkoista hapenotto. Lisäksi tietysti heti alusta lähtien sai kovien harjoitusten puutteesta johtuen puskea rajoitinta vastaan, mutta raastohan kuuluu lajin luonteeseen. Siihen nähden 57. sija ajalla 32:28, 3,5 minuuttia kärkeen, meni ihan odotusten mukaan. Samoista sijoista ja flow'sta kuin v. 2015 parhaimmillaan (31:s) oli kuitenkin tällä valmistautumisella turha haaveilla. Loppuaika oli 6 sekuntia huonompi kuin 4 vuotta sitten, mutta jospa ne tukit hidastivat sen verran menoa...? 

JKU:n muista juoksijoista Roope Koskinen oli 69:s, Jonathan Kilpelä 96:s ja joukkueen täydensi Miika Takala 100:nnella sijalla. Polvivaivasta kärsivä Miika pystyi onneksi taistelemaan maaliin asti, jotta saimme joukkuesijoituksen (18:s) tuloksiin Otto Kaarion jouduttua keskeyttämään. JKU:n naisten joukkue selviytyi tulikasteestaan kunnialla sijalle 13.


Antin kuvaamaa videon pätkää tukinylityksistä.



torstai 24. tammikuuta 2019

Exameista ECCC:hen

Uutta vuotta mennään vauhdilla täällä Riiassa. 6-semman exam-sessiokin alkaa olla jo loppusuoralla, ja näin ollen lääkistä on nyt käytynä sellaiset 49,9%. 

Joulukuun puolella viimeiset 1,5 viikkoa ennen lomia olivat raskas setti sisältäen neljä koetta:

- Kliinisen hoidon näyttökoe ja teoria: lääkkeiden sekoitus ja pistäminen, potilaan vitaalielintoimintojen mittaaminen, nenämahaletkun laitto ja virtsatiekatetrointi. 
- KNK-tautien exam.
- Latviankielen exam.
- Farmakologian vihoviimeinen välikoe PKV-lääkkeistä.

Olen erittäin tyytyväinen, että sain kokeet muun koulun ohessa puristettua alta pois. Näin sain viettää joulun pyhät rauhassa kotona rentoutuen ja akkuja lataillen.

Tammikuun ohjelmassa ennen exam-sessiota oli lähinnä harjoittelun päättäminen gastroenterologialla, jossa potilastyö osastolla tuli hyvin tutuksi. 

Loppukokeista takana ovat:

- Kardiologia: teoria ja perus sydänfilmien tunnistus: mm. eri eteiskammiokatkokset, haarakatkokset, sydäninfarktit, ektooppinen eteistakykardia ja kammiotahdistus.
- Genetiikka, joka jännitti ehkä eniten etukäteen: esseekysymyksiä mm. riippuvuuksien (epi)genetiikasta, perinnöllisistä kehitysvammaisuutta aiheuttavista oireyhtymistä ja rakenteellisista sydänvioista sekä näiden geneettisistä korrelaatioista.
- Kirurgia: kaksipäiväinen exam, jossa ekana teoria ja toisena käytäntö sisältäen kirurginen välineistö ja operointi, haavanhoito ja infektiot, verenvuoto ja verensiirrot. Koe meni varsin mukavasti, kun omalle kohdalle sattui kliininen keissi suoraan viime kesän töihin liittyen: komplisoituneen maksaresektiopotilaan diagnosointi ja hoito.

Jäljellä on enää farmakologian exam koko viime vuoden asioista; kenties se kaikista pahin rasti, mutta siihen alle on onneksi aikataulutettu reilusti n. 2 viikkoa "lomaa". Sinä aikana olisi tarkoituksena tarttua myös erääseen toiseen haasteeseen, nimittäin seurajoukkueiden EM-maastojuoksukilpailuihin. Kisat käydään 3.2. Portugalin Albufeirassa. Paikka on sama, missä olimme JKU:n porukalla mukana myös v. 2014.  Yhteensä JKU on osallistunut ECCC-maastoihin kuudesti, joista itse olen ollut mukana viitenä vuonna. Aina on ollut tiedossa ikimuistoinen reissu, alkuvuoden kohokohta, johon on pitänyt päästä mukaan, jos vain kynnelle olen kyennyt. Tämä vuosi on siinä mielessä historiallinen, että ensi kertaa mukana JKU:sta ovat sekä mies- että naisjoukkueet, puolustavina suomenmestareina. Oma kunto on hieman arvoitus: joululoma paikkasi hyvin kestävyysvajetta, mutta alkuvuosi on taas mennyt monta rautaa tulessa. Toivotaan, että hyvä vire löytyy koti-Suomesta ennen reissua.

Seuraavassa muutama muistelo aiemmista kisoista:
Bilbao (ESP) 2010: Lensin suoraan Jenkeistä Baskimaahan, missä tunnetusti sataa koko ajan. Edessä oli elämäni raskain maastokisa: loppuaika 36.04 kertoo kaiken, ujot 4 minuuttia kärkeen isojen poikien seurassa.

San Vittore Olona (ITA) 2011: Legendaarinen Cinque Mulini on jäänyt eniten mieleen kirjaimellisesti nimensä mukaisesta viiden myllyn läpi kulkevasta reitistään. Harteikkaimmat kaverit joutuivat tulemaan ovista ulos kylkimyyryä... :)

Castellon (ESP) 2013: 3 kuukautta takareisileikkauksen jälkeen kunto oli vielä pahasti vaiheessa (79:s), mutta oli mukava päästä fanikuvaan kisan voittajan Andrea Lallin kanssa.

Albufeira (POR) 2014: Kisojen aattona vielä nauratti. Ei kisakaan huonosti mennyt, vaikka kyyti oli kylmää. Jani ja Miika olivat kovassa lyönnissä. Silloista 32:22-aikaa lähdetään tänä vuonna jahtaamaan!

Guadalajara (ESP) 2015: Elämäni paras maastokisa. Viikko Etelä-Afrikan korkeanpaikan leirin jälkeen happi liikkui lihaksissa: 31. sija, vain 1:23 kärkeen.

lauantai 10. marraskuuta 2018

6-semma etenee

Kuva otetu 14.10. Siguldassa, jossa kävin ensimmäistä kertaa ihastelemassa ruskaa ja jylhiä maisemia. 

Syksy on kulunut nopeasti ja 6. semesterikin on jo puolivälissä. Lukukausi on kerrankin alkanut astetta rennommissa merkeissä, mikä on tietysti otettu ilolla vastaan ensimmäisen parin vuoden rypistyksen jälkeen. 

Lukujärjestys on koostunut viime lukukauden jatkumona korva-nenä-kurkkutautien kurssista, kardiologiasta, farmakologiasta sekä valinnaisesta latviankielestä. Uusina kursseina tänä syksynä alkoivat kuntoutuksen perusteet, ympäristötieteen kurssi (poikkitieteellinen kurssi mm. ilman, veden ja ruoan laadun mittaamisesta) sekä kliinisen hoidon peruskurssi (aseptisen työjärjestyksen ja erilaisten sairaanhoidollisten toimenpiteiden harjoittelua). KNK- ja kuntoutuskurssien päätyttyä lokakuussa tilalla jatkuvat kirurgian jatkokurssi sekä ihkauutena kurssina genetiikka, joka aiempina vuosina ei ole kuulunut 6-semman opintosuunnitelmaan. 

Eniten työtä on tähän asti teetättänyt farmakologia, josta on ollut jo kaksi isoa välikoetta. Myös joulu- ja tammikuusta on tulossa kiireiset, sillä lähes kaikista kursseista on tiedossa loppuexami.

Mielenkiinnolla odotan myös tulevia viikkoja, sillä ensimmäistä kertaa pääsemme pidemmäksi aikaa koko loppusemman ajaksi mukaan varsinaiseen kliiniseen työhön. Oman paikan sain gastroenterologian puolelta. :)  


maanantai 24. syyskuuta 2018

Suomen mestaruus nro 3!


SM-maraton kisattiin viime lauantaina Joutsenossa: kotiintuomisina oli jälleen mestaruuus uudella ennätysajalla 2.21.59! 

Edellisessä postauksessani kirjoittelin Kalevan Kisojen jälkeen alkaneesta 2kk:n mittaisesta valmistautumisesta, joka huipentui tähän kisaan. Jakso oli juoksumääriltään maltillinen, mutta valmistavat harjoitukset menivät kaikki nappiin. Marakunto pääsi näin siis kehittymään isoin harppauksin. Kovat harjoitukset sisälsivät loppujen lopuksi varsin vähän pitkiä maratonvauhtisia pätkiä. Vauhtina 3:20/km alkaa olla jo sen verran kovaa, että treeneistä voi muodostua ennemminkin kuluttavia, jos palautumiseen ei syystä tai toisesta pysty panostamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen täyttä varmuutta omasta tämänhetkisestä potentiaalista ei suoraan ollut olemassa, vaan itseluottamus maratonille piti rakentaa vertaamalla samantyyppisten harjoitusten kulkua viime vuoteen, jolloin matka kulki 2.23.06. Luotto oli siis hyvä mestaruuden puolustamista ajatellen, vaikka mukana olivat mm. 2.19-mies Aki Nummela sekä koko kesän hyvin kisaan valmistautunut Antti-Pekka Niinistö.

Kisaviikko ei enää paljoa juoksua sisältänyt: tiistaina radalla 2x2000m 6.05 + 3x400m 69-67", pal. 2', ja muuten kevyttä verryttelyä. Alunperin minulla piti olla vielä koulua koko perjantaiaamupäivän, mutta onneksi sain järjestettyä sen vapaaksi. Yksi stressitekijä vähemmän matkustuspäivään. Lento Helsinkiin ja sieltä hyppäsin suoraan Lappeenrantaan menevään junaan. Valmentaja-Antero oli vastassa asemalla, josta jatkoimme kohti kisapaikkaa Joutsenoon. Keli oli vielä kisa-aaton iltana tyyni ja lämmin, mutta juuri kisapäiväksi ennustettu Mauri-myrsky aiheutti hieman päänvaivaa. En kuitenkaan antanut olosuhteiden liikaa häiritä latautumistani; keli olisi kaikille sama. 

Kisa-aamuna ilma oli koko ajan viilenemään päin. Puut alkoivat puuskissa olla jo luokilla, mutta onneksi pahin myrskynsilmä jäisi Länsi-Suomeen. Huononeva, tuuliseksi ja sateiseksi muuttuva keli tulisi joka tapauksessa vaikuttamaan kisan kulkuun. 

Startti tapahtui urheilukentällä, missä ensimmäinen kilometri juostiin rinkiä ympäri ajassa 3:13. En yleensä ikinä katsele maratonilla kilometriaikoja kisan aikana vaan annan vauhdin muotoutua päivän kunnon mukaan. Oma fiilis tuntui kuitenkin heti alusta alkaen hyvältä, joten irtaannuin muista jo heti 500 metrin juoksun jälkeen. Pojat kaiketi pitivät siirtoani tuohon keliin erittäin reikäpäisenä eikä peesipaikka kelvannut tuulesta huolimatta. 

Kisan toinen tonni tuli pitkään ylämäkeen 3:23. Tämän jälkeen mäen päällä kierrettiin karkeasti kahdeksikon muotoinen, n. 13km:n mittainen suhteellisen tasainen peruslenkki kolmeen kertaan. Myötäiset pätkät pyrin juoksemaan mahdollisimman kovaa sietokyvyn ylärajoilla (3:10/km), kun taas navakoilla vastatuulipätkillä oli parempi antaa hieman löysää (3:25-3:30/km), jottei juoksisi itseltään jalkoja alta. Onneksi reitti kiemurteli sen verran puuston suojassa, että suorat vastatuulipätkät eivät muodostuneet liian pitkiksi ja raskaiksi. Lähinnä kymmenien kierroksella ohitettavien ja edestakaisella pätkällä vastaantulevien juoksijoiden kanssa sai koko ajan olla skarppina.

Seuraavat kilometrit tulivat oman kellon mukaan 3:18, 3:20, 3:19, 3:15, 3:13, 3:12, 3:15, 3:19, 3:17, 3:17, 3:16, 3:15, 3:13, 3:16, 3:15, 3:17, 3:18, 3:17, 3:15, ja puolimatkaan 69:45. Meno tässä vaiheessa oli vielä hyväntuntuista, mutta alun herkkyys alkoi olla mennyttä. Eroa Nummelaan ja Niinistöön oli jo toista minuuttia, mutta tiesin jälkimmäisestä vastatuulivoittoisesta puoliskosta tulevan pitkä. Seuraavat kilometrit 3:20, 3:20, 3:18, 3:22, 3:20, 3:23, 3:19. 3:21, 3:21.


30 kilometriin tultaessa meno alkoi tuntua todella työläältä. Enää ei ollut täyttä varmuutta siitä, kuinka etureidet tulisivat kestämään. Pystyin kuitenkin taistelemaan vikat 12km pahemmin hyytymättä eikä ero takana tuleviin päässyt kaventumaan: 3:23, 3:24, 3:22, 3:24, 3:27, 3:28, 3:32, 3:27, 3:26, 3:28, 3:32, 3:23 alamäkeen stadionille, ja loppu 500m radalla kirien. Onnekseni sekunnit olivat tällä kertaa puolellani, ja ennätys painui juuri ja juuri alle 2:22:n. Nummela nappasi hopeaa ajalla 2.23.36 ja krampeista kärsinyt Niinistö taisteli maaliin kolmantena ajassa 2.29.45.

Mestaruus oli itselleni jo kolmas neljän vuoden sisään, mutta tästä huolimatta pitkän projektin onnistuminen maistui jälleen erittäin hyvältä. Kuitenkin jokainen tähänastinen maraton on ollut uniikki omine haasteineen: siinä missä viime vuonna keli oli täydellinen ja kulku leikittelevän helppoa 40km:iin asti, oli valmistautuminen sen sijaan hankala pitkällisen lonkankoukistajavamman vuoksi. Tänä vuonna valmistauminen puolestaan sujui lähes ongelmitta, mutta kisa itsessään oli erittäin raskas myrskyn ja reilun 'positive splitin' vuoksi. 

Kiitokset vielä Anterolle ja Teemulle huollosta kisan aikana ja lisäksi Anterolle erinomaisesta valmennuksesta! Nyt on vuorossa hengähdystauko juoksutreeneistä ja jälleen enemmän keskittymistä opintojen pariin.



Tsekkaa uusin Juoksija-lehti!