perjantai 26. tammikuuta 2018

1/3

"The light at the end of the tunnel is here!" Tuohon lausahdukseen päättyi 4-semma keskiviikkona, kun astelin viimeisen kerran Anatomicumin ovesta ulos embryologian examin jälkeen. Uusi vuosi on näin ollen vihdoin vaihtunut Latvian lääkisläiselläkin.

Huhut 2-vuoden kuolemaa tekevistä opiskelijoista eivät olleet vahvasti liioiteltuja: eittämättä kulunut vuosi oli tähän asti elämäni rankin, jonka aikana joutui tekemään kompromisseja monien itselle tärkeiden asioiden kustannuksella. Stressaavan vuoden aikana ne hetket, jolloin ehti kokea tyytyväisyyttä olivat vähissä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi nauttinut matkasta tai olisi kokenut alaa omakseni - päinvastoin. Kuitenkin silloin, kun oli aihetta tyytyväisyyteen, hetkistä ei kerennyt juuri nauttia seuraavan urakan jo painaessa päälle. Siihen nähden esimerkiksi onnistumiset muutamassa juoksukilpailussa (päällimmäisenä mielessä tietysti SM-maraton) olivat suoranainen ihme.

Toki opintojen osalta matka maaliin on vielä pitkä, mutta kahden vuoden preklinikoiden saaminen plakkariin tuntuu ehdottomasti eräänlaiselta välikeitaalta tähän saumaan.
Vaikka syksy meni pienessä sumussa, mahtui mukaan myös
ikimuistettavia hetkiä kuten opiskelijajärjestömme RiSLO:n
järjestämä koulutuspäivä Sakari Oravan johdolla. Mieluisa
jälleentapaaminen - kaksi edellistä olivatkin leikkauspöydältä... :)

Edellisessä postauksessa asettamani tavoite loppusemmalle, 'Keep calm and pass' toteutui, joskin välistä pitkin hampain. Koejakson katkaissut parin viikon mittainen joululoma, eli akkujen lataus ja (lähes) täysrentoutus opiskelusta pelasti jälleen paljon ja antoi tammikuulle tarvittavia lehmän hermoja.

Tässä konsentroidusti hikipisarat joulu-tammikuulta:
- embryologian koe (raskauden jälkipuolisko),
- patofysiologian koe (suolo-, neste-, ja happo-emästasapaino),
- patologian koe (syövät, munuaisten vajaatoiminta, sydän- ja verisuonitaudit),
- fysiologian koe (aistit, aivot ja hormonit),
- fysiologian exami (koko vuoden asiat: yksi kysymys kustakin 4 kokeesta; kenties 4-semman pelätyin peikko...),
- mikrobiologiasta 2 koetta lisää kahden edeltäneen jatkoksi (1: virukset, 2: parasiitit, madot ja muut örkit),
- propedeutiikkakurssi (käytäntö vastaanottopotilaan perustutkimuksesta),
- hematologian koe (veritaudit),
- latvian koe (suullinen esitys), ja viimeisimpänä rastina
- embryologia: ensiksi vauhdinhakua ns. yhden kysymyksen/sliden suullisesta Olympiadista, ja tämän jälkeen varsinainen exami (100 kysymyksen teoriamonivalinta ja suullinen osuus kahdesta kudosnäytteestä mikroskoopin äärellä).

Kiirus paketti muutaman viikon sisään, varsinkin kun koulu jatkui normaalisti koko tämän ajan. Nyt edessä on hyvin ansaittu parin-kolmen viikon breikki ennen kuin 3-vuosi alkaa helmikuun puolivälissä.


Kandit kuvassa, yhdessä vallan mainion embryologian professorimme kanssa.



perjantai 17. marraskuuta 2017

Keep calm and pass the 4th semester


Kakkosvuoden toinen puolisko, eli 4-semma on edennyt jo (vai vasta?) marraskuulle. Lukukausi on mennyt pitkälti samoissa merkeissä kuin viime kevät: teorialtaan ei varsinaisesti vaikeampaa, mutta kiire on ollut jatkuvasti läsnä, mm. jokaviikkoisten viikkotestien muodossa. Testejä on ollut viikkoa kohden kolmesta neljään kappaletta. Välillä tuntuu, että käytettävissä olevat tunnit vuorokaudessa hupenevat samaa tahtia alati lyhenevän päivän kanssa. Syksyn teemana onkin ollut yrittää stressata mahdollisimman vähän, jotta henkinen jaksaminen riittäisi vuoden pimeimpään aikaan ja tammikuun loppukokeisiin.

Kevään vanhoista kursseista fysiologia ja mikrobiologia ovat jatkuneet myös tällä lukukaudella. Fysiologiassa olemme käyneet läpi mm. keuhkojen, ruoansulatuksen, munuaisten ja aivojen toimintaa teorian osalta ja käytännönharjoittein. Mikrobiologia on puolestaan jatkunut yleisimpien tartuntatautien tunnuspiirteiden, näytteenoton ja viljelyn opettelulla. Näistä molemmat tunnit osuvat aina maanantaille putkeen klo 13-18 - kaikkine testeineen; toisaalta tietää mitä tehdä koko edeltävän viikonlopun, mutta toisaalta maanantai-iltana on eräänlainen voittajafiilis siitä, että viikko on "melkein pulkassa". 

Uusina kursseina tänä syksynä ovat alkaneet patoaineet: patologia on jatkoa viime keväänä päättyneeseen histologian kurssiin ja patofysiologia puolestaan fysiologialle. Patologiassa tautien aiheuttama solutason "kaaos" tuo oman mausteensa näytteiden tunnistamiseen, mutta toisaalta staattisten kuvien analysointi on helpompaa verrattuna histologiassa totuttuihin kudosnäytteisiin mikroskoopin äärellä.

Histologian jatkona meillä alkoi myös vaikeahko embryologian kurssi, joka käsittelee alkion ja sikiön monimutkaista kehitystä. Kurssiin kuuluu myös käytännön osuus eli näytteiden tunnistusta mikroskoopilla sekä tutusti niiden työläs piirtäminen - eräs ominaispiirre täällä latvialaisessa systeemissä...

Saapa nähdä onko hymy vielä loppusemmasta yhtä herkässä
kuin tällä nauravalla napanuoralla embryologiassa... :D
Muista kursseista ohjelmassa on ollut kommunikaatiopsykologiaa sekä juuri alkanut kliinisen lääketieteen propeudeuttinen kurssi. Molemmat kurssit pidetään yliopiston sairaalassa, ja niiden tarkoituksena on lähinnä totuttaa 2-vuoden opiskelijoita sairaalaympäristöön ja lisätä harjoitusmielessä tehtyjä potilaskontakteja osastolla. Edellä mainittujen lisäksi otin tälle syksylle valinnaisaineena latviankielen, joka on tietysti aina hyödyksi...

Lukukausi on nyt puolivälissä, kun kaikista kursseista on ensimmäinen välikoekierros takana (mikrobiologiassa näitä on yhteensä peräti neljä!). Edessä on syksyn ainoa miniloma ennen joulua, kun ensi maanantai on ruhtinaallisesti vapaata Latvian itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa. Siitä voikin sitten sujuvasti aloittaa oman joulukalenterin luukkujen aukomisen, kun joululoman alkuun on 24 päivää! 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Suomen mestari Vol. 2


Taas on yksi kilpailukausi takana ja yksi projekti saatettu päätökseen. Kokonaisuudessaan tämä projekti oli vuoden mittainen: se alkoi viime syksynä kuntoutumisella leikkauksesta, jolloin valmentajan kanssa yksissä tuumin päätimme ottaa tavoitteeksi Suomen mestaruuden maratonilla kotikisoissa. Valmistautuminen  hyvissä ajoin takasi täyden maratonkeskittyneisyyden. Toki vuoteen mahtui useita harjoituksellisesti vähemmän optimaalisia jaksoja (eikä vähiten rankkojen lääketieteen opintojen takia). Kaikki onnistuneet harjoitukset kuitenkin lasketaan, ja kun kukin niistä palvelee kohti yhtä tavoitetta, kehityksen suunta saattaa säilyä oikeana, vaikka harjoitusmäärissä on usein joutunut joustamaan. Projekti päättyi siis nappionnistumiseen oikealla hetkellä: uran toinen Suomen mestaruus kotiyleisön edessä, ennätysajalla 2:23.06, neljä JKU:n juoksijaa seitsemän joukossa ja Kalevan Maljan varmistuminen. Eipä olisi paremmin voinut mennä!

Vielä edellisen blogipäivityksen aikaan suunnitelmissani oli juosta kesällä ratakisoja. Aina kesäkuun loppuun asti kestäneen lukukauden takia olin henkisesti ja fyysisesti niin tiltissä, että tämän jälkeen oli helppo tulla toisiin ajatuksiin. Kun kroppa ei koko kesäkuun aikana ottanut tehollista harjoittelua normaalisti vastaan, jäi kesän ainoaksi startiksi Tampereen SM-viestien 4x1500m. Tästä nuorennusleikkauksen kokenut joukkueemme suoriutui kelvollisesti sijoittuen 5:nneksi - ei tosiaankaan itseni mutta hyvin juosseiden poikain ansiosta. Kesälomakin alkoi, joten SM-viestien jälkeen oli heti parasta palata aerobisemman maratonharjoittelun pariin. Kalevan Kisat jäivät väliin, mikä kyllä harmitti siinä vaiheessa, mutta ilman kisarajaa ja riittävää kuntoa sinne oli turha yrittää mukaan.

Seuraavaan 10 viikon jaksoon mahtui 5 viikkoa  kokonaisuudessaan hyvää treeniä (145, 190, 163, 123, 138 km). Tätä seurasi viikon kevennys kesälomareissulla (129 km), joka katkaisi sopivasti puurtamista. Usein pelkkä ympäristön vaihto on tuonut uutta virtaa jalkoihin. Reissun jälkeen ehdin tehdä pari ehjää viikkoa (170, 137 km) ennen viimeistä testiä, 30.8. ratakymppiä Elokuun Kisoissa Harjulla. JKU oli pyynnöstä ottanut 10,000 metriä lisälajiksi klo 21. Olosuhteet Elokuun Kisoissa ovat joka vuosi olleet loistavat, eikä odotukset pettäneet tälläkään kertaa: sade ehti tauota, keli oli tyyni ja alla uunituore Mondo. Omalla vedolla pintakaasulla juostu 31:08 oli urani helpoin kymppi, mikä antoi rutkasti itseluottamusta tulevaa maratonia ajatellen. 

Tummia pilviä kuitenkin nosti jo heinäkuun alussa hyppyharjoituksessa revähtänyt iliopsoas-lonkankoukistaja. Se ei ollut juuri tähän asti haitannut, mutta ratakympin aikana se alkoi vaivata koko alkupuolen matkasta. Kisaa seuranneen kahden viikon aikana llihaksen kiristelystä tuli toistuvaa erityisesti kovavauhtisemman juoksun yhteydessä. Edessä oli myös paluu koulun penkille Riikaan, mikä ei ollut omiaan helpottamaan jumia. Maratonin viimeistelyvaiheessa juoksumäärät vähenevät toki jonkin verran (103, 101 km), mutta lonkankoukistajaa säästääkseni myös tehojen suhteen piti tehdä kompromisseja. 

Viimeistely meni sen verran heikosti, että en ollut vielä maratonin aattonakaan varma siitä, että pystynkö juoksemaan 5 kilometriä enempää vai onko edessä deja-vu viime vuoden koti-SM-puolimaratonin keskeytykseen. Jokin toivo kuitenkin esti minua henkisesti heittämästä kirvestä kaivoon. Hoitoa ja teippausta sain lonkkaan vielä kisaa edeltävänäkin päivänä. 

Maratonaamu valkeni syksyisenä: vettä satoi kohtalaisen länsituulen säestämänä. Se tarkoitti vastaista reitin avoimelle pätkälle Jyväsjärven rannalla. Sade sentään taukosi puoleen päivään mennessä, ja lämpötilakin alkoi nousta maratonille juuri sopivaksi, 10 asteeseen. 

Ennakkoon arvioin Antti-Pekka Niinistön pystyvän tarjoamaan kovimman vastuksen. Olihan meillä kauden parhaat tulokset alimatkoilta lähes identtiset. Myös voitot keskinäisissä kohtaamisissa olivat 1-1. Mitaleille uskoin olevan mahdollisuuksia myös seurakaveri Miika Takalalla (mestari -13) sekä Marko Tuokolla (mestari -14).  Mestaruus tulisi siis ratkeamaan siihen, kuinka oma jalkani kestää, ja toisaalta kuinka AP selviää henkisesti ja fyysisesti debyyttimaratonistaan. 

Vuonna 2015 voittoisalla Pyhtään SM-maratonilla aloitin irtioton jo 40km ennen maalia, mikä oli kostaantua viimeisellä 15 kilometrillä rankalla reitillä. Tällä kertaa päätin lähteä vetämään tasaisen hyvää vauhtia ja reitin kaksi ylämäkeä hiljaa hiipien lonkankoukistajaa varoakseni. Vauhti asettui kuin itsestään vähän päälle 3:20/km-vauhtiin, vastatuuliosuudella muutamaa sekuntia hiljempaa. Odotetusti muut paitsi AP eivät siihen kyytiin lähteneet. Eka 10,55km:n kierros tuli ajassa 35.50. Toinen kierros  oli täysin identtinen: 35.43 ja puolimatkan krouviin siis ajassa 1:11.33. Oma meno tuntui yhä yllättävän kivuttomalta, ja kun AP tuli peesissä yhtä helposti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika testata kaveria, kun siirrytään hänelle tuntemattomalle alueelle puolimaratonin tuolle puolen. Seuraavat 5km vedin ketju kireällä 3:20/km tai alle. Askeleet takana rupesivat vaimenemaan 27km:n kohdalla Äijälänsalmen sillalle noustessa. Tässä vaiheessa tiesin, että kilpailu on tällä selvä (Itse koin saman kohtalon debyyttimaratonillani Joutsenossa v. 2014). Kolmanteen kierrokseen kului enää 35.36. Tuntuma oli edelleen niin hyvä, että vikalle kierrokselle lähtiessä himotti laittaa kaikki peliin, mutta tulin järkiini ettei sattuisi ikäviä yllätyksiä lopun vastatuuliosuudella. Meno jatkui leikittelevän kevyenä lopulta aina 40km:iin asti. Tässä vaiheessa tuuli tuntui selkeästi navakoituvan ja voimat alkoivat huveta. Vikat 2,2km tulivat hyytymistä vastaan taistellen 3:30:n kilsavauhtia. Vika kierros oli näin ollen 35.57, ja loppuaika 2:23.06 - uusi oma ennätys kolmella ja puolella minuutilla. Maaliin saapuminen - kuten aina maratonilla - oli jälleen ikimuistettava: yleisön kannustaessa seurakaverit ottivat kultatuoliin, ja pääsimme nostamaan maljan mestaruuden ja Kalevan Maljan kunniaksi. Päivän kruunasi Miikan nappaama pronssi Henri Ansion jälkeen - hieno jatkokertomus kaverin pitkälle uralle!

Lopuksi vielä haluan sanoa isot kiitokset valmentaja-Anterolle tästä kaudesta sekä huoltojoukoille, jotka mahdollistivat kisan toteutumisen!






sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

1/4

15.5.-30.6.
Heti Riga Marathonin jälkeen alkanut 3-semman loppu on pitänyt minut kiireisenä aina näihin päiviin asti. Kymmenen koetta + muutama esitelmä kuuteen viikkoon osoittautui melkoisen raskaaksi rupeamaksi vetäen patterit kyllä tyhjiin. 

Oman EKG:n tulkitsemista fysiossa
Urakka alkoi fysiologian kokeella, jossa aiheet sivusivat kardiologian, endokrinologian ja hematologian perusteita. Fysiologian jälkeen oli vuorossa fysiologian valinnaiskurssin koe ja histologia. Histologiassa pääsimme tunnistamaan näytteitä hengitysteistä, ruoansulatusjärjestelmästä, virtsateistä (mm. munuaiset), sukusolujen eri kehitysvaiheita sekä kaikki umpirauhaset. 

Histologian jälkeen edessä oli mikrobiologian toinen välikoe (immunologian perusteet) sekä koko semman pahin karikko, genetiikan välikoe. Aihealueina jälkimmäisessä olivat geneettiset markkerit ja niihin liittyvät todennäköisyyslaskut sekä suunnilleen kaikki mahdollinen erinäisistä kromosomaalisista poikkeavuuksista. Tästä selviydyttyäni päätin puristaa heti perään alta pois vielä koko kurssin loppukokeen. 

Hermojen tunnistamista
Tästä jatkettiinkin sitten täydellä tohinalla anatomian pariin ja toiseen välikokeeseen, joka käsitteli kaikki aivohermot ja ääreishermot. Tämäkin välikoe meni sen verran hyvin, että kurssin parhaimmiston mukana pääsin mukaan koko tähän astisen anatomian suulliseen loppu-examiin (ns. olympiadiin). "Kiva" juttu tässä oli se, että koe oli aikataulutettu heti seuraavalle päivälle, eli meillä oli käytännössä 24 tuntia aikaa kerrata koko 1,5 vuoden anatomia! Tämä pisti todella jännittämään, sillä vuodentakainen vastaava suullinen koe ei sujunut järin hyvin, ja tällä kertaa kysymykset voisivat tulla ihan mistä aiheesta tahansa (luut, lihakset, aivot, elimet, verisuonet, hermot). Sattumalta kuulustelijaksi osui sama professori kuin viimekin kerralla. Kysymyksetkin osuivat tällä kertaa kohdilleen: nivustyrä, nivuskanavan sisältö ja kolmantena kallon topografian muistaminen turkinsatulan ympäriltä (kitaluun ontelo). Anatomian opinnot olivat näin ollen paketissa!

Tämän jälkeen edessä oli "tauko" juhannuksen vuoksi, joka on muuten iso juhlapyhä myös täällä Latviassa. Kesäkuun viimeiselle viikolle oli tiedossa vielä kaksi loppu-examia: latviankielen koe sekä sokerina
Colonin kauneutta (histologyguide.com)
pohjalla koko tämän ja viime vuoden histologian loppu-exam. Sitä ennen läpikäytävänä oli vielä melkoinen suo mikroskoopin äärellä: kaikki tähän astiset toista sataa kudosnäytettä. Loppukokeeseen kuului käytännönosuus, johon sai arvalla kaksi kudosnäytettä. Näytteen nimen lisäksi piti niistä pystyä tunnistamaan kaikki rakenteet ja tietämään myös teorian niiden taustalta. Histologian laitos on täällä yksi niistä paikoista, jolla on niin sanotusti oma maineensa. Kaiken kukkuraksi  kuulustelijan suhteen jäi tällä kertaa mustapekka käteen: rustosyntyisen luun muodostuksen ja paksusuolen tunnistamisesta huolimatta edessä oli "pakollinen" neuvostotyylinen ripitys, josta ei saanut synninpäästöä. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja näin neljännes opinnoista on vihdoin suoritettu!

"Varttilääkärit"
Koejakson aikana juoksutreenit jäivät väkisinkin vähemmälle. Riga Marathonin jälkeen kävin kokeilemassa SELL Gameseissa Ogressa 5000 metriä, mutta kroppa ei ollut luku-urakan keskellä viikossa ehtinyt palautua mihinkään. Tilannetta ei tämän lisäksi yhtään helpottanut se, että alkukesän kovimmat helteet osuivat juuri tuohon viikonloppuun. Kun jopa 3 min/km-vauhti kävi liian työlääksi puolimatkaan tultaessa, jäi juoksu käytännössä kesken, vaikka maaliin koulun värien puolesta hölkkäsinkin. Kisatavoitteet siirtyvät luonnollisesti tästä tulevaisuuteen, mutta jos siltä tuntuu, saatan käydä kokeilemassa ratajuoksua JKU:n väreissä ensi viikonlopun SM-viesteissä Tampereella ja mahdollisesti sitä seuraavana keskiviikkona Eliittikisoissa Joensuussa.



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lattelecom Riga Marathon 10km

Tänään Riiassa oli kirjaimellisesti hieno päivä: tyyntä, aurinkoista ja kevään korkeimmat lukemat mittarissa: +20. Suorassa auringon paisteessa tämä oli äkistään omaan makuun jopa liiankin kuuma kisaamiseen, mutta ei passaa valittaa superkylmän kevään jälkeen! :D 

Kulunut viikko meni SM-maastoista palautellessa ja kouluhommia paiskiessa (keskiviikkona oli anatomiassa verisuonikoe). Tämän vuoden maratontapahtumassa päätin taktisesti juosta 10km. Ensinnäkin kymppi sopi puolikasta paremmin omaan ohjelmaan, koska siihen ehti nippa nappa palautua edellisviikonlopusta. Toisekseen Latvian terävin kärki kisasi samana päivänä maratonilla, joka oli tänä vuonna Latvian mestaruusmaraton, joten kympin voitto oli realistinen tavoite (maratonin paras latvialainen oli neljänneksi sijoittunut Valērijs Žolnerovičs 2:14-ajalla, jolla hän pääsee MM-Lontooseen. Kolmelle parhaalle latvialaiselle oli muuten tarjolla kohtalaisen kova summa kahisevaa, yhteensä 19,000€). 

Kuten viime vuonnakin, kisa lähti terävästi liikkeelle. Ensimmäiset 4km reitistä ovat todella nopeita ennen isolle sillalle kiipeämistä. Johdin kisaa yhdessä paikallisen Dmitrijs Serjoginsin kanssa. 4km:n väliaika oli 11:57. Tämä oli itselleni ehkä aavistuksen liian kova alku, koska sillalla Serjogins alkoi repiä tasaisesti eroa. Sillan toisella puolella ramppi alas, loiva pitkä mäki ylös kääntöpaikalle ja takaisin. Tonnit tähän 3:11 ja 3:19 ja eroa kärkeen jo 10s. Jalat menivät tuossa kyydissä siis alta, kun voitontahto oli sen verran kova yllättävän kovassa tuttujen ja puolituttujen kannustuksessa. Takaisin vanhaan kaupunkiin rullatessa sain koottua itseni sen verran, että vika tonni mukulakiveä tuli 3:05. Paljon lopussa kiinni saanut kisassa kolmanneksi sijoittunut norjalainen jäi onneksi lopulta 12 sekuntia.

Vaikka tavoitteena ollut voitto jäi lopulta reilun puolen minuutin päähän, täytyy loppuaikaan 31:29 olla kuitenkin tyytyväinen: optimijuoksussa muutama sekunti olisi ollut otettavissa, mutta aika on joka tapauksessa uusi maantie-ennätykseni virallisella reitillä. Ennätyskunto ratakymppiä ja pitkästä aikaa alle 30 minuutin aikoja ajatellen alkaa olla siis hyppysissä. Harmittavasti ratakisat täällä Latviassa ovat omalta osaltani kuitenkin aika kortilla ennen (vasta) heinäkuussa loppuvaa lukukautta. Katsotaan miten kesän Kalevan Kisa -projektin kanssa käy. Maantietulokset kun eivät nykyään kelpaa näytöiksi kisoihin, ja ratatuloksia viime kesältä minulla ei ole.