sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Onnistunut harjoitusleiri Etiopiassa

Tammikuu vierähti harjoitusleirillä Etiopian ylängöllä. Mukaan reissuun lähtivät Takalan Miika, Lahden Jari sekä Varjon Markku, eli hyvässä seurassa kului tammikuu varsin nopsaan. Majoituimme kanadalaisen Joseph Kiburin sekä suurjuoksija Haile Gebrselassien omistamassa Yaya Village –nimisessä harjoituskeskuksessa Addis Abeban lähistöllä. Tarkalleen ottaen Yaya Village sijaitsee Sulultassa 10 kilometrin päässä pääkaupunki Addisista pohjoiseen.

Sulultan kylän korkeus meren pinnasta on peräti 2750 metriä, kun vuoren toisella puolella sijaitseva Addis jää ”vain” 2400 metriin. Sijaintinsa vuoksi ilma Sulultassa on puhtaampaa ja muutaman asteen viileämpää kuin alhaalla pääkaupungissa. Nämä ovat tärkeitä seikkoja optimaalista korkean paikan leiripaikkaa hakevalle urheilijalle.


Maantieteellisesti Sulultan kylä jää ikään kuin sitä ympäröivien vuorten väliselle tasangolle. Alue ei kuitenkaan ole täysin tasainen vaan peruslenkilläkin nousumetrejä voi kertyä useampi kymmenen reitinvalinnasta riippuen. Yli 2700 metrin korkeus vain korostaa tätä tuntemusta alun sopeutumisvaiheessa. Positiivista on kuitenkin se, että tasangon alusta on riittävän tasapintainen juostavaksi lähes missä vain (ei vain suunnistajille mutta myös kestävyysjuoksijoille). Myös tasankoa ympärövien vuorten päälle (Entoto, 3200m mpy) on mahdollista mennä treenaamaan, mutta maasto siellä on monin paikoin vielä Sulultaakin mäkisempää. Kovemmat treenit sen sijaan on mahdollista tehdä tasaisella joko tasaisella nurmikentällä (ns. Satellite Field, 1 kierros n. 5km) tai etiopialaiseen tapaan kovapohjaisessa eukalyptusmetsäsässä puitten välissä puikkelehtien.


Leirikohteeksi Sululta valikoitui käytännössä neljästä syystä: ensinnäkin olen ollut harjoitusleirillä Keniassa ja Etelä-Afrikassa, mutta Etiopia oli vielä kokematta (Miika ja Jari sen sijaan olivat käyneet maassa aiemmin ja osasivat näin toimia hyvinä oppaina). Toisekseen palasin halusta nähdä minkälaisissa oloissa maailman nopeimmat (?) kestävyysjuoksijat harjoittelevat verrattuna kenialaiseen systeemiin. Kolmanneksi: tietääksemme kukaan suomalainen ei ole ikinä ollut harjoittelemassa Yaya Villagessa. Idea reissuun lähdöstä syttyi siitä, kun näin syksyllä uutisen Bekelen avaamasta uudesta tartanradasta Yayan naapuriin. Neljäntenä syynä oli Sulultan hurja korkeus, 2750 metriä merenpinnasta, jota kestävyysjuoksija pääsee järkevästi kokeilemaan vain 3-4 paikassa maailmassa.


Yleisen suomalaisen käsityksen mukaan 2000 metriä on optimaalinen korkeus vuoristoharjoitteluun (väh. 4 vkoa), eikä tätä ylemmäksi kannata juuri mennäkään. Itselläni on tästä kuitenkin täysin päinvastaisia kokemuksia esim. Tolucasta Meksikosta, missä kymmenenkin päivän harjoittelu 2700-3600 metrissä sattoi nostaa suorituskyvyn ennätystasolle. Toki ylimenemisen riski kasvaa, jos urheilijan pohjakunto on huono tai juoksutausta rikkonainen (kuten itselläni), leirille kertyy pituutta yli kolme viikkoa tai jos edellisestä korkeanpaikan leiristä on aikaa yli vuosi. Tällöin vauhteja on pakko malttaa nostaa maltillisemmin, jotta neljännen viikon katkeamiselta säästyttäisiin. Nämä seikat saattavat myös johtaa siihen, että vaikka leiri olisi muuten onnistunut, voi kisavauhtien löytyminen viedä yllättävän kauan aikaa. Näin ollen esim. panostus hallikauteen ei voi olla päällimmäisenä agendana.


Itselläni edellisestä korkeanpaikan leiristä oli vierähtänyt jo 1,5 vuotta, minkä kyllä huomasi hitaana sopeutumisena. Vasta kolmannella viikolla lenkki- ja vetovauhdit alkoivat olla samoilla minuuttiluvuilla mitä merenpinnan tasolla. Siinä missä leirin alkupuolisko sujui lähes 6 minuutin kevyttä ja 4:30-vauhtisia vetoja juosten, saatiin leirin parille viimeiselle viikolle vauhdeista höylättyä n. 1min pois.


Varsinkin vetoja olisi ollut helppo lähteä tunteella juoksemaan liian kovaa anaerobisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli reissussa mukana happomittari, joka osoittautui oivalliseksi välineeksi harjoitustehon arvioinnissa. Vaikka kokenut kettu vuoristoharjoittelun suhteen olenkin, ensimmäistä kertaa ymmärsin konkreettisesti, miten esim. sykkeen käyttäytyminen muuttuu vuoristossa (kynnysvauhdeissa n. 15 lyöntiä alempi). Villi veikkaukseni onkin, että monet niistä urheilijoista, joille ”vuoristoharjoittelu ei ole sopinut”, ovat vain juosseet itsensä ”tunteella” tukkoon. Jalkojen sulaminen ja kuristava tunne anakynnyksellä helpottavat vasta aikaisintaan parin viikon keventelyn jälkeen. Itselle näin on monesti käynyt ihan koti-Suomessakin!


Joulukuussa vaivannut säären rasitusosteopatia parani juuri sopivasti reissuun lähdettäessä. Viiden viikon pakkolepo näytti riittävän nippa nappa: sääressä tuntui ensimmäisinä kovempina määräpäivinä pahaenteistä jomotusta, joka kuitenkin ehti aina hälventyä yön aikana. Sääri tuntui ottavan itseensä erityisesti loikista ja kinkoista. Varotoimenpiteenä ne oli siis parempi jättää toistaiseksi tekemättä, jotta takapakeilta vältyttäisiin. Leirin viimeisellä viikolla sääri oli onneksi jo täysin kivuton. 

Maastojen lisäksi Yaya Village osoittautui oivaksi paikaksi leireilyyn: hotelli sijaitsi melko rauhallisella paikalla aivan lenkkipolkujen äärellä. Pihaan oli rakennettu viihtyisä puutarha, missä pystyi aterioimaan ja ottamaan aurinkoa. Sisältä päärakennuksesta löytyi erittäin asiallinen punttisali vapailla painoilla sekä iloisena yllätyksenä Harvian valmistamat suomalainen ja turkkilainen sauna! Huonehintaan kuului myös täysihoito, eli ravintolan puolella sai listalta tilata kolmesti päivässä mitä halusi. Kritiikin sanana palvelu ravintolassa oli aluksi järkyttävän hidasta, mutta parani yhden ”kehityskeskustelun” jälkeen. Ruoka oli pääosin hyvää ja tasalaatuista: vatsat kestivät jopa tuoresalaatteja, mutta yhden yön kestäneen ruokamyrkytyksen joutui kokemaan syötyäni majoneesisalaattia (tiedän, perusmoka!). Toinen puute Yayassa oli internet-yhteys. Meille se ei kuitenkaan ollut iso ongelma vaan meille riitti se, että pääsimme pari kertaa viikossa käymään Addisin keskustan Regency-nimisessä hotellissa, mistä löytyi ilmainen ja todella nopea netti.


Muita suomalaisia ei Sulultassa näkynyt lukuun ottamatta Aki Nummelaa ja Carita Riuttaa, jotka matkallaan Etelä-Afrikkaan vierailivat Yayassa muutaman päivän. Siinä missä suomalaiset leireilevät nykyisin Monte Gordossa, Etelä-Afrikassa tai Flagstaffissa, Etiopia tuntui olevan erityisesti Tanskan ja Turkin maajoukkueiden sekä Yama Adenin monikansallisen harjoitusryhmän (mm. Ayanleh Souleiman, Mohamed Moustaoui jne.) suosiossa. Heidän lisäkseen treenasimme mm. englantilaisen olympiakävijän ja Yayan vakiokasvo Julia Bleasdalen kanssa. Saimme myös lenkkiseuraa lukuisista paikallisista juoksijoista – tulipa lenkillä vastaan muuan Kenenisa Bekele Tariku-veljensä kanssa kuten myös Tirunesh Dibaba…
Takaisin Suomeen palasimme tiistaina 28. tammikuuta ennen seuraavaa reissua Portugaliin…




Julia Bleasdalen tekemä juoksuvideo Sulultasta:



KUVIA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti