maanantai 18. syyskuuta 2017

Suomen mestari Vol. 2


Taas on yksi kilpailukausi takana ja yksi projekti saatettu päätökseen. Kokonaisuudessaan tämä projekti oli vuoden mittainen: se alkoi viime syksynä kuntoutumisella leikkauksesta, jolloin valmentajan kanssa yksissä tuumin päätimme ottaa tavoitteeksi Suomen mestaruuden maratonilla kotikisoissa. Valmistautuminen  hyvissä ajoin takasi täyden maratonkeskittyneisyyden. Toki vuoteen mahtui useita harjoituksellisesti vähemmän optimaalisia jaksoja (eikä vähiten rankkojen lääketieteen opintojen takia). Kaikki onnistuneet harjoitukset kuitenkin lasketaan, ja kun kukin niistä palvelee kohti yhtä tavoitetta, kehityksen suunta saattaa säilyä oikeana, vaikka harjoitusmäärissä on usein joutunut joustamaan. Projekti päättyi siis nappionnistumiseen oikealla hetkellä: uran toinen Suomen mestaruus kotiyleisön edessä, ennätysajalla 2:23.06, neljä JKU:n juoksijaa seitsemän joukossa ja Kalevan Maljan varmistuminen. Eipä olisi paremmin voinut mennä!

Vielä edellisen blogipäivityksen aikaan suunnitelmissani oli juosta kesällä ratakisoja. Aina kesäkuun loppuun asti kestäneen lukukauden takia olin henkisesti ja fyysisesti niin tiltissä, että tämän jälkeen oli helppo tulla toisiin ajatuksiin. Kun kroppa ei koko kesäkuun aikana ottanut tehollista harjoittelua normaalisti vastaan, jäi kesän ainoaksi startiksi Tampereen SM-viestien 4x1500m. Tästä nuorennusleikkauksen kokenut joukkueemme suoriutui kelvollisesti sijoittuen 5:nneksi - ei tosiaankaan itseni mutta hyvin juosseiden poikain ansiosta. Kesälomakin alkoi, joten SM-viestien jälkeen oli heti parasta palata aerobisemman maratonharjoittelun pariin. Kalevan Kisat jäivät väliin, mikä kyllä harmitti siinä vaiheessa, mutta ilman kisarajaa ja riittävää kuntoa sinne oli turha yrittää mukaan.

Seuraavaan 10 viikon jaksoon mahtui 5 viikkoa  kokonaisuudessaan hyvää treeniä (145, 190, 163, 123, 138 km). Tätä seurasi viikon kevennys kesälomareissulla (129 km), joka katkaisi sopivasti puurtamista. Usein pelkkä ympäristön vaihto on tuonut uutta virtaa jalkoihin. Reissun jälkeen ehdin tehdä pari ehjää viikkoa (170, 137 km) ennen viimeistä testiä, 30.8. ratakymppiä Elokuun Kisoissa Harjulla. JKU oli pyynnöstä ottanut 10,000 metriä lisälajiksi klo 21. Olosuhteet Elokuun Kisoissa ovat joka vuosi olleet loistavat, eikä odotukset pettäneet tälläkään kertaa: sade ehti tauota, keli oli tyyni ja alla uunituore Mondo. Omalla vedolla pintakaasulla juostu 31:08 oli urani helpoin kymppi, mikä antoi rutkasti itseluottamusta tulevaa maratonia ajatellen. 

Tummia pilviä kuitenkin nosti jo heinäkuun alussa hyppyharjoituksessa revähtänyt iliopsoas-lonkankoukistaja. Se ei ollut juuri tähän asti haitannut, mutta ratakympin aikana se alkoi vaivata koko alkupuolen matkasta. Kisaa seuranneen kahden viikon aikana llihaksen kiristelystä tuli toistuvaa erityisesti kovavauhtisemman juoksun yhteydessä. Edessä oli myös paluu koulun penkille Riikaan, mikä ei ollut omiaan helpottamaan jumia. Maratonin viimeistelyvaiheessa juoksumäärät vähenevät toki jonkin verran (103, 101 km), mutta lonkankoukistajaa säästääkseni myös tehojen suhteen piti tehdä kompromisseja. 

Viimeistely meni sen verran heikosti, että en ollut vielä maratonin aattonakaan varma siitä, että pystynkö juoksemaan 5 kilometriä enempää vai onko edessä deja-vu viime vuoden koti-SM-puolimaratonin keskeytykseen. Jokin toivo kuitenkin esti minua henkisesti heittämästä kirvestä kaivoon. Hoitoa ja teippausta sain lonkkaan vielä kisaa edeltävänäkin päivänä. 

Maratonaamu valkeni syksyisenä: vettä satoi kohtalaisen länsituulen säestämänä. Se tarkoitti vastaista reitin avoimelle pätkälle Jyväsjärven rannalla. Sade sentään taukosi puoleen päivään mennessä, ja lämpötilakin alkoi nousta maratonille juuri sopivaksi, 10 asteeseen. 

Ennakkoon arvioin Antti-Pekka Niinistön pystyvän tarjoamaan kovimman vastuksen. Olihan meillä kauden parhaat tulokset alimatkoilta lähes identtiset. Myös voitot keskinäisissä kohtaamisissa olivat 1-1. Mitaleille uskoin olevan mahdollisuuksia myös seurakaveri Miika Takalalla (mestari -13) sekä Marko Tuokolla (mestari -14).  Mestaruus tulisi siis ratkeamaan siihen, kuinka oma jalkani kestää, ja toisaalta kuinka AP selviää henkisesti ja fyysisesti debyyttimaratonistaan. 

Vuonna 2015 voittoisalla Pyhtään SM-maratonilla aloitin irtioton jo 40km ennen maalia, mikä oli kostaantua viimeisellä 15 kilometrillä rankalla reitillä. Tällä kertaa päätin lähteä vetämään tasaisen hyvää vauhtia ja reitin kaksi ylämäkeä hiljaa hiipien lonkankoukistajaa varoakseni. Vauhti asettui kuin itsestään vähän päälle 3:20/km-vauhtiin, vastatuuliosuudella muutamaa sekuntia hiljempaa. Odotetusti muut paitsi AP eivät siihen kyytiin lähteneet. Eka 10,55km:n kierros tuli ajassa 35.50. Toinen kierros  oli täysin identtinen: 35.43 ja puolimatkan krouviin siis ajassa 1:11.33. Oma meno tuntui yhä yllättävän kivuttomalta, ja kun AP tuli peesissä yhtä helposti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika testata kaveria, kun siirrytään hänelle tuntemattomalle alueelle puolimaratonin tuolle puolen. Seuraavat 5km vedin ketju kireällä 3:20/km tai alle. Askeleet takana rupesivat vaimenemaan 27km:n kohdalla Äijälänsalmen sillalle noustessa. Tässä vaiheessa tiesin, että kilpailu on tällä selvä (Itse koin saman kohtalon debyyttimaratonillani Joutsenossa v. 2014). Kolmanteen kierrokseen kului enää 35.36. Tuntuma oli edelleen niin hyvä, että vikalle kierrokselle lähtiessä himotti laittaa kaikki peliin, mutta tulin järkiini ettei sattuisi ikäviä yllätyksiä lopun vastatuuliosuudella. Meno jatkui leikittelevän kevyenä lopulta aina 40km:iin asti. Tässä vaiheessa tuuli tuntui selkeästi navakoituvan ja voimat alkoivat huveta. Vikat 2,2km tulivat hyytymistä vastaan taistellen 3:30:n kilsavauhtia. Vika kierros oli näin ollen 35.57, ja loppuaika 2:23.06 - uusi oma ennätys kolmella ja puolella minuutilla. Maaliin saapuminen - kuten aina maratonilla - oli jälleen ikimuistettava: yleisön kannustaessa seurakaverit ottivat kultatuoliin, ja pääsimme nostamaan maljan mestaruuden ja Kalevan Maljan kunniaksi. Päivän kruunasi Miikan nappaama pronssi Henri Ansion jälkeen - hieno jatkokertomus kaverin pitkälle uralle!

Lopuksi vielä haluan sanoa isot kiitokset valmentaja-Anterolle tästä kaudesta sekä huoltojoukoille, jotka mahdollistivat kisan toteutumisen!






1 kommentti: