Konferenssin
mestaruuksista kisailtiin viikonloppuna Jacksonvillessä. Hengissä selvittiin,
vaikka kieltämättä pelonsekaisin tuntein lähdin juoksemaan koutsin laatimaa
triplaa (10000m, 1500m, 5000m). Hallissa on tullut juostua kolme matkaa
ennenkin, mutta nyt ekan päivän kolmosen sijasta piti juosta kymppi, yhdistettynä
Floridan kauheaan kuumuuteen (27-32’C) ja kosteuteen (70%).
Alla oli
edelliseltä lauantailta hyvä viimeistelyharjoitus 5x1000m (3’) 2:49:n
keskiarvolla. Lisäksi kun kyseessä oli viimeinen mahdollisuus juosta kymppiä
koulun väreissä, niin riskillä lähdimme veivaamaan puolen tunnin vauhtia
vuorovedolla. Keli ei kuitenkaan ollut iltaan mennessä viilentynyt mihinkään,
ja itse kanttasin jo 4km:n kohdalla. Siitä alkoi ehkä tähän asti pisin 6km:n
taival. Keskeyttääkään ei näissä karkeloissa voi, kun se estää osallistumisen
seuraaviin lajeihin. USC Upstaten Kemboi ja teamikaveri Nabil kestivät keliä
paremmin saapuen maaliin ajoilla 30:16 ja 30:47. Itse hoippuroin pronssille
ajassa 31:16.
Rankka
kisa vei veronsa ja seuraavana päivänä ei voitu puhua enää herkkyydestä. Asiaa
ei yhtään helpottanut se, että rankkojen ukkoskuurojen takia aikataulua
aikaistettiin 4 tunnilla. Juuri kun olimme astelemassa 1500m:n viivalle,
salamat alkoivat lyödä ja kilpailut jouduttiin keskeyttämään. Noin 1,5 tunnin
kuluttua ja parin avarin jälkeen homma otettiin uusiksi. Alun otin
mahdollisimman varovasti n. 4 minuutin vauhtia. Viimeiset 500m tuli yllättävän
hyvin ja ajalla 3:55 nappasin kisan 5. sijan ja 4 tärkeää pistettä.
Alkuperäisen
aikataulun mukaan 1500m:n jälkeen oli reilut pari tuntia aikaa palautua
vitoselle. Uusi myrsky oli kuitenkin jo tulossa, joten järjestäjät päättivät
alkaa puskemaan lajeja läpi kiihtyvällä tahdilla. Kiva! Huoltoporukka teki
hyvää työtä, mutta jaloissa ei ollut enää mitään jäljellä uudelle matkalle vajaan
1,5 tunnin palautuksella. Olimme joukkueiden välisessä kisassa kymmenkunta
pistettä perässä, joten starttasin yliopistourani viimeiseen kisaan
tavoitteenani tuoda edes yksi piste. Saavuin maaliin juuri 8:ntena hölkkäajalla
15:38. Ennen päivän päättävää nelosen viestiä olimme vain puoli pinnaa jäljessä
eli kärkipaikkaa pitävä ETSU oli päihitettävä. Vielä 20 metriä ennen maalia
olimme kiinni mestaruudessa, mutta homma kääntyi lopussa muutaman kymmenyksen
tappioksi. Joskus ”maaottelu” on pienestä kiinni; pari vuotta sitten kävi
päinvastoin vastaavassa tilanteessa…
Pitkä
neljän vuoden projekti Amerikassa on urheilujen osalta ohi. Viikonlopun urakka
oli sen verran uuvuttava, ehkäpä kovin ikinä, että ei ainakaan heti iskenyt
sellaista haikeuden tunnetta. Opintojen saralla jää parin kurssin takia vasta
joulukuulle. Kuitenkin varmaan kirjoittelen vielä lähiaikoina kokemuksistani
yhteenvetoa paremmalla aikaa. Nyt pitää palautella kunnolla ja yrittää selvitä
lukukauden viimeisestä viikosta. Sitten alkaakin lopullisen muuttokuorman
pakkaaminen ja Suomessa ollaan jälleen parin viikon päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti