Kalevan Kisojen jälkeen

Viikossa on hyvin ehtinyt koota ajatuksia Kalevalaisten päättymisen jälkeen. Itse kisoistahan ei käteen jäänyt muuta kuin luu: torstain vitosella 12:s sija ajalla 14:48 ja sunnuntain kympillä oli 10:s ajalla 31:30. Ranskan leiri meni sen verran hyvin, että odotin pistesijojen olevan realistisia. Tämän hetkinen kunto ei vain riittänyt parempaan. Kesän aikana olleet vaikeudet (ylikuntoa/hapotusongelmaa) huomioon ottaen kilpaileminen Kalevan Kisoissa oli itsessään OK. Toisaalta kun tietää, että huhtikuulle osuneella huippukunnolla olisi Lahdessa taisteltu SM-mitaleista ja maaottelupaikasta, jättää se paljon hampaankoloon.

Kalevan Kisat jäänevät syksyn viimeiseksi kisaksi vähään aikaan. Pitkä matkustaminen Ranskasta ja Joensuun eliittikisat olivat sellainen yhdistelmä, mikä pisti jo reilun vuoden vaivanneet takareidet sen verran huonoon kuntoon, että kisaileminen Kalevan Kisoissakin oli jo vaakalaudalla. Tällä hetkellä niiden leikkaustarvetta tutkitaan Sakari Oravan kanssa. Hyvissä käsissä tässä siis ainakin ollaan ja edessä on pitkä syksy, jonka aikana jalat ehtii laittamaan kuntoon. Jotain on varmastikin tehtävä, koska harjoittelun suhteen on vaivan vuoksi täytynyt tehdä liikaa kompromisseja, mikä on näkynyt etenkin lyhyemmän matkan tuloksissa.

Tuleva vuosi on myös siten erilainen, että nyt saan pitää ylimenokautta ensi kertaa neljään vuoteen. Pystyn nyt keskittymään jäljellä oleviin opintoihini internetin kautta ja Jenkkeihin palaan joulukuussa valmistujaisiin. Harjoitus- ja kilpailurytmin saan jatkossa paremmin kotimaan kilpailukalenteriin sopivaksi, joten kovat ennätysparannukset ja oikea kunnonajoitus tulevat olemaan avainsanat ensi vuonna.