SM-maantie

SM-mitalikolmikko: Jaakko, Jussi ja Jere

Kevään ensimmäinen tosikoitos, maantiejuoksun SM-kilpailut, on nyt kisailtu - vieläpä oikein menestyksekkäästi. Kotiintuomisina lauantailta oli hopeaa, uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali! Tähän asti paras sijoitus on ollut 5. sija 1500m:ltä 17-vuotisten junnujen SM-halleissa. Siitä hetkestä urheilijan polku on ollut vuosikymmennen mittainen. Väliin on mahtunut jos jonkinmoista nimismiehen kiharaa. Tuloslista silloin v. 2004 oli seuraavanlainen. Paljon oli tuttuja nimiä silloin mukana - kiitettävän moni heistä vielä tänäkin päivänä! :)

Vierumäen urheiluopisto tarjosi kivat puitteet puolimaratonin järjestämiselle. Seitsemään kertaan kierretty n. 3km:n mittainen kierros oli mukavan vaihteleva, joskaan ei nopein mahdollinen. Reitti kulki kisakeskuksena toimineelta hallilta autotietä pitkin kilometrin verran alamäkeen viettäen, josta se kääntyi golfkenttien taakse varsin kapealle kärrypolulle. Polku oli kovavauhtiseen juoksuun melko tekninen: asfaltti oli kovin routinut ja maasto kumpuilevaa, koko ajan joko ylä- tai alamäkeä. Positiivista reitissä oli se, että jyrkkiä korkeuseroja siitä ei löytynyt. Tämän lisäksi reitti kulki suurelta osin tuulen suojassa, lukuunottamatta viimeistä 700 metriä, kun käännytään takaisin kohti maalialuetta.

Itse kisa lähti tasaisen reippaasti liikkeelle. Kenialaisten poissa ollessa tiesin mahdollisuuteni, mutta niin tiesi moni muukin omansa. Kovassa kunnossa oleva suunnistaja Jere Pajunen lähti pitämään vauhtia. Itse tyydyin alussa olemaan noin sijoilla 6-10, kun vauhti tuntui sopivalta. Parin kierroksen jälkeen ensimmäiset alkoivat jo hyytyä. Jäljelle meitä jäi enää kuusi: minun lisäkseni Pajunen, Utriainen, Järvenpää, Nummela ja Pennanen. Kymppiin tultiin ajassa 31.15; käsittämättömän kovaa, mutta vauhti ei tuntunut (Karhu-viestin jälkeen) missään. Tässä vaiheessa Järvenpäällä, Nummelalla ja Pennasella alkoi tehdä tiukkaa. Pieni vauhdin kiristys golfkentän ylämäkiosuudella, ja meitä oli enää kolme mitalisijoja ratkomassa. Seuraavien kilometrien aikana aloin jo miettiä sopivaa taktiikkaa Utriaisen ja Pajusen kukistamiseksi. 15 kilometrin juottopaikalla sattui kuitenkin jotakin: Jere koukkasi yhtä aikaa edestäni ottamaan kostuketta ja lähes kirjaimellisesti löimme viisaat päämme yhteen. Yhtäkkinen törmäys veti aika kovat hapot jalkoihin. Kuinka ollakaan Utriainen oli suunnitellut oman ratkaisunsa samaan kohtaan ja veti heti kierroksen aluksi vahvuusalueellaan alamäessä tonnin n. 3 minuuttiin. Osat vaihtuivat ja nyt oli minun vuoroni olla jojon päässä. Jäin elpymään Jeren hidastuvaan peesiin. Viimeisen kierroksen alkaessa aloitin oman loppuvetoni ja sain pudotettu Pajusen kyydistäni. Jussin selkää pystyin hieman tavoittamaan, mutta ero oli niin vastustamattoman selvä, että oppipojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä haastamaan tämän matkan kiistatonta legendaa. Maaliin saavuin 12 sekuntia mestaria perässä ajalla 1:06.58,9. Fiilis maalissa oli kieltämättä hieno: vanha enkka (Las Vegas 2011) rikkoontui mukavasti 2.46 minuutilla ja taskuun sain SM-hopeaa. Vastaavia ikimuistettavia hetkiä tähän mennessä ovat olleet mm. maastojuoksun SM-joukkuekulta sekä Atlantic Sun -konferenssin mestaruus.

Ennen kisaa moni halusi hyvin menneen Karhu-viestin perusteella asettaa minua ennakkosuosikin asemaan. Vaikka uskoin mahdollisuuksiini, oli helppo antaa kieltäymyksen tunteen vallata ajatuksia. Tällöin on aina hyvä palata perusasioiden äärelle, jonka olen saanut perintönä jenkkiaikojen valmentajaltani Coach Simsiltä, joka aina jaksoi (ja jaksaa yhä!) uskoa minuun: Miksi ja kenelle juokset? Mikset anna itsellesi lupaa olla hyvä? Käännä odotukset voimavaraksi! Myös hyvä ystäväni, valmistautumisen mestari, Jani Lakanen sekä kokenut valmentajani Antero Liukkonen ovat antaneet neuvoja, jotka ovat usein olleet tarpeen. 

Varmasti kaikki urheilijat painivat ainakin joskus näiden samojen ajatusten äärellä. Ehkä joillakin on kisakengät niin sanotusti sidottu hieman liian kireälle ja siksi paras suoritus jää kisassa realisoitumatta. Uskon, että yksi avain suomalaisen yleisurheilun esiin nostamiseksi voisi olla tallitoiminta jenkki- tai Kaipolan 50-luvun tyyliin. Yhteisharjoittelua yli laji- ja seurarajojen: sen luoman synergian muuttaminen positiiviseksi energiaksi ruokkii itseluottamusta ja saa urheilijan ylittämään itsensä aina uudelleen. Tämäntyyppisiä harjoitusryhmiä on itse asiassa noussut kartalle aivan viime vuosina, tietääkseni Jyväskylän lisäksi ainakin Ouluun, Joensuuhun, Hervantaan, Otaniemeen ja Turkuun. Kuinka ollakaan suurin osa (3/4?) Suomen kärkikestävyysjuoksijoista tulee noista tiimeistä. Ehkä näin ainaisen 70-luvun muistelun soisi jäävän vähemmälle, vaikka samojen harjoitusten toimivuudesta (old school) olenkin yhä vahvemmin samaa mieltä. 

TULOKSET

JKU:n ja allekirjoittaneen kausiennakko Keskisuomalaisessa 16.4.

VKO 16: Kevennysviikko/SM-maantie

MA
Ap: 7km+3x100m
Ip: Vauhtileikittely 1h
TI
Ap: 7km+5x100m
Ip: 20km+5x100m
KE
Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla 3x1000m 2.55, 2.52, 2.48 (3') + 3x200m, pal. 200m: 29s + 6x80m
TO
Ap: 6km+3x100m + kuntopiiri
Ip: 15km
PE
Ip: 10km+5x100m
LA
Ip: SM 1/2-maraton hopeaa 1:06.58,9
SU
Ip: 16km

148km

37. Karhu-viesti

@2:58/km  ©Telija

Huhtikuun toinen viikonloppu on perinteisesti varattu Suomen suurimmalle maantieviestille, Karhu-viestille. Yhtä perinteisesti keli tapahtumassa on ollut kauniisti sanottuna alkukeväinen: lämmöt niukasti plussan puolella, tuuli suoraan pohjoisesta ja vettä taivaan täydeltä. Tästä huolimatta, pienen sulattelun ja kuivattelun jälkeen, Karhu-viestissä ja sen tunnelmassa on sitä jotakin, joka vetää tuonne Rauman ja Porin väliselle 50km:n mittaiselle maantietaipaleelle vuosi toisensa jälkeen! 

Perinteeseen kuuluu, että Karhu-viestin kokoonpanoa joutuu rukkailemaan vielä viime tipassa. Seitsenhenkisen joukkueen saaminen terveenä viivalle on aina yhtä haastavaa. JKU:lla oli vielä viikkoa ennen tapahtumaa kasassa lähestulkoon kovin mahdollinen ykkösnyrkki, mutta eikös vaan miehiä jouduttu vielä vekslaamaan peräti kolmeen kertaan. Viimeisin takaisku tuli vasta myöhään perjantai-iltana. 

Joukkue saatiin kuitenkin kasaan. Hienosti varamiehet hommansa hoitivat, vaikka TuUl:n voitto tuli tällä kertaa näytöstyyliin. Seurajoukkueista JKU oli toiseksi paras. Lisäksi edelle ehätti neljä erikoisjoukkuetta.

Itse pääsin viimevuotiseen tapaan juoksemaan 9,2km:n mittaista alamäkivoittoista ankkuriosuutta. Viime vuonna osuus tuli vedettyä liiankin kovaa, kun yritin raivoisasti saavuttaa edessä vilkkunutta Johannes Brunilan (TuUl) paitaa. Silloin eroa taisi jäädä vaivaiset 100 metriä... Tällä kertaa tarkoituksena oli vetää rennon kova valmistava treeni ennen ensi viikonlopun SM-maantietä ja katsoa mikä on aikaero viime vuoteen. 

Tämänvuotinen juoksu oli yhtä juhlaa alusta alkaen: tarjolla oli aurinkoa, lämpöä (+12'C) ja juoksijoita siivitti reipas myötätuuli. Ei tarvinnut kuin vähän polvea nostaa, niin kilsat vilahtelivat (jälkikäteen katsottuna) 2.46, 2.53, 3.00, 2.57, 2.57, 2.58, 2.59, 3.00, 2.59... Osuusaikani oli siis  27.14, eli peräti 2.58:n kilometrivauhtia! Pelkästään poikkeuksellisten olosuhteiden takia aikaa ja vauhtia (2013: 29.18, 3.11/km) ei voi objektiivisesti verrata juuri mihinkään aikaisempaan paitsi muihin samalla osuudella juosseihin. Jopa hieman yllättäen taakse jäivät niin Järvenpää kuin Nummelakin. Juoksuna tämä oli viime vuoteen verrattuna kontrolloidun helppo, mutta ei niin hyvä kuin viikkoa aiemmin Kuokkalan Kirmaisussa. Jalat ja kroppa tuntuivat jostain syystä ihan samalta kuin olisi pitänyt istua autossa 6 tuntia (hmm...). Toki pakon edessä juoksu olisi kulkenut reilusti kovempaakin. Ensi viikonloppua varten oli kuitenkin äärimmäisen hyvä, että sai juosta omassa rauhassa eikä edessä ollut ketään iskuetäisyydellä; muuten olisi saattanut kilpailuvietti liiaksi herätä! ;) 

Muutoin harjoitusviikko 15 sujui suunnitelmien mukaisesti: maanantaina PK2:ta, tiistaina vauhdikkaita ratavetoja Jeren kanssa (joka muuten juoksi 2-osuuden pohjat!), torstaina VK1:stä ja lauantaina kisa. Palataan asiaan Vierumäellä SM-puolikkaan merkeissä!

TULOKSET


VKO 15: Testikilpailuviikko

MA
Ap: 10km+5x100m
Ip: TV 20km 4:06/km
TI
Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri
Ip: Radalla 1000m 2:54 + 2000m 6:08 + 2x1000m 2:54, 2:45 (3') + 3x200m, pal. 200m: 30"
KE
Ap: 10km
Ip: 15km
TO
Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri
Ip: Reipas 10km 3:32/km
PE
Ap: 7km
Ip: 10km+5x100m
LA
Ap: 4km
Ip: Karhuviesti 9,2km 27.14
SU
Ip: 22km

166km

Kuokkalan Kirmaisu

Liikunta saa välillä myös lievästi hengästyttää ja 

aiheuttaa hikoilua. Kuva Sulultan Satellite Fieldiltä. 

Ⓒ Jari Lahti

Viikko 14 on pulkassa! Siitä muodostuikin treenien osalta oikea kontrastiviikko: maanantaina iskimme Konstan kanssa vuoden kovimman treenin tauluun ja siitä yritettiin elpyä lauantain Kuokkalan Kirmaisuun - ihan onnistuneesti.

Maanantain mäkivetoihin lähdin pieni turpea fiilis jaloissa. Liekö tämä asiaan kuuluvaa, mutta se on säilynyt kintereissä edellisen torstain mäkitreenistä lähtien. Kun vedot juoksee aina samassa mäessä, pääsee vauhteja hyvin vertailemaan. Eka veto oli fiiliksiltään huono, mutta kello näytti muuta: oma arvio heitti 10 s! Kun kulku ei tästä huonontunut, päinvastoin, tahtia lähdettiin kiristämään perus-2s/veto. Neljän vedon jälkeen oli selvää, että tänään tullaan nojailemaan polviin, jos vaan pää kestää... Jännä huomata, että näin harvoinkin tehtynä (1krt/vko) mäkivoima tuntuu tarttuneen kerta kerralta: siinä missä ensimmäisellä viikolla ajat olivat hieman alle 2 minuutin luokkaa, nyt kello näytti 1.31:ä mäen päällä!

Maanantaita seuranneet päivät olivat odotetun tukkoisia: juoksu ei ollut missään vaiheessa herkkää, mutta lenkkivauhdit säilyvät tästä huolimatta lähes normaaleina. Tukkoisuus hellitti nippa nappa lauantaille, jolloin oli siis vuorossa Keski-Suomen Talvijuoksusarjan virallinen huipentuma, 1. Kuokkalan Kirmaisu. Juoksuun oli erittäin mukava lähteä, koska reitti on sama mitä talven testijuoksuissa on tullut jo useaan otteeseen jauhettua. Tämän lisäksi lähtölistan perusteella oli jälleen tiedossa kiriapua, eli sopivan jännä välipala näin harjoituskauden keskelle. Keli kisapäivänä olisi muuten ollut keväinen, mutta erittäin kylmä ja navakka tuuli laittoi miehen vielä turvautumaan pitkiin trikoisiin. 

Kisa lähti myötätuulessa reippaasti liikkeelle: eka 1km 3.03, 2km 6.08; tämän jälkeen vastaiseen 3km 9.22, 4km 12.41 ja 5km 15.57. Toisella kierroksella, parin seuraavan kilsan aikana, Pajunen yritti todella tiukkaa irtiottoa; kilsat yllättäen yhtä kovaa kuin alussa. Kun kaverin voimat ehtyivät, pääsin kuittaamaan omalla nopealla irtiotollani tutussa kohtaa vajaa 3km ennen maalia (kotikenttäetu?). Viimeinen akilleen kantapää, ns. leipomon mäki, tuli myös rivakasti ylös, kiitos hyvin purreiden mäkitreenien. Loppuaikani 31.49 oli olosuhteet huomioon ottaen erittäin hyvä: juuri se aika, jota osasin odottaa tyynellä kelillä (Oman vauhdin arvioinnissa on hyvin toiminut anakynnyksellä tehtävä kontrollitreeni 3x2000m+3x1000m).
TULOKSET
VALOKUVIA

Seuraavat pari viikkoa jatketaan samaan malliin. Tarkkana saa kuitenkin olla palautumisen kanssa, sillä menossa on 3 viikon mittainen kisaputki. Tämän päiväistä palautuspäivää vietin juoksemalla rennon puolipitkän, 23km, ja vierailemalla Torinon Käärinliina -näyttelyssä. Varsin kattava näyttely on avoinna 6.4.-10.5. Jyväskylän Seurakuntatalolla. Kannattaa käydä näin pääsiäisen aikaan ja muutenkin! Ensi lauantaina JKU:n porukalla Karhu-viestiin!

Torinon käärinliina (kopio), kaikkien aikojen tutkituin historiallinen esine.

Kokeilumielessä Paintilla itse tehty negatiivi ylläolevasta valokuvasta... Lopputulos yllättää!

VKO 14: Testikilpailuviikko

MA Ap: 10km+3x100m + kuntopiiri Ip: Mäkivetoja 8x520m + 10x100m
TI Ap: 8km Ip: 10km
KE Ap: 10km+2x100m  Ip: TV 15km 4:00/km
TO Ap: 10km+6x100m + kuntopiiri Ip: Radalla 10x400m, pal. 200m: 72-68s 
PE Ap: 6km+6x100m  Ip: 11km
LA Ap: 4km Ip: Kuokkalan Kirmaisu 10km 31.49 1.
SU Ip: 23km

165km