Paljon on taas sattunut ja tapahtunut elokuussa. Treenit ovat jatkuneet, vaikka väliin tullut pakkotauko pistikin hieman jänskättämään. Kalevan Kisojen jälkeen sain koko kesän vaivanneeseen tibialis posterior -jänteeseen kortisonipiikin, joka näyttäisi tehonneen hyvin itse vaivaan. Sattumaa tai ei, kolme päivää myöhemmin rupesi pumppu reistaamaan kovassa vetoharjoituksessa: Kesken tonnin vedon huomasin jotain olevan pahemman kerran vinossa: sydän hyppäsi kirjaimellisesti kurkuun ja jalat menivät oudosti hapoille. Mittari alkoi näyttää reilusti yli 200:n sykkeitä, kun normaali maksimisyke minulla on 185! Tästä syke ei enää suostunut tasaantumaan, vaan aaltoili holtittomasti. Lääkärin konsultoimana sain vahvistuksen, että kyseessä oli sydämen eteisvärinän oireet. Ilta menikin sitten sairaalan päivystyksessä flimmerin kanssa säätäessä. Pohdittiin milloin sähköinen rytminsiirto pystytään tekemään. Lopulta sähköttelyt jouduttiin siirtämään seuraavaan aamuun kokeiltavaksi. Olo tulevien juoksujen suhteen alkoi olla kieltämättä vähän tapultu. Luojan kiitos, näin ei ollut: aamuyöstä sydän palasi normaalirytmiin ja episodista näytettäisiin selvinneen säikähdyksellä.
Urheilusta tuli taukoa, mutta aika pian, muutamia päiviä myöhemmin pääsin takaisin harjoittelun pariin, kun lupa heltisi. Syyt rytmihäiriöihin jäävät mysteeriksi ultraäänitutkimustenkin jälkeen. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän summa, kuten kova seitsemän päivän työviikko, kuuma keli ja huono nestetasapaino. Pumppu kuitenkin toimii jälleen, vaikka koko ajan on pieni pelko takaraivossa, että ongelmat palaavat.
Paikka maaotteluun kuitenkin aukesi, ja ratakausi onkin hieno huipentaa lauantai-illan vitosella! Tulkaa kannustamaan Stadikalle!
![]() |
Suomi-Ruotsi 30.-31.8. Olympiastadionilla |