Paljon on taas sattunut ja tapahtunut elokuussa. Treenit ovat jatkuneet, vaikka väliin tullut pakkotauko pistikin hieman jänskättämään. Kalevan Kisojen jälkeen sain koko kesän vaivanneeseen tibialis posterior -jänteeseen kortisonipiikin, joka näyttäisi tehonneen hyvin itse vaivaan. Sattumaa tai ei, kolme päivää myöhemmin rupesi pumppu reistaamaan kovassa vetoharjoituksessa: Kesken tonnin vedon huomasin jotain olevan pahemman kerran vinossa: sydän hyppäsi kirjaimellisesti kurkuun ja jalat menivät oudosti hapoille. Mittari alkoi näyttää reilusti yli 200:n sykkeitä, kun normaali maksimisyke minulla on 185! Tästä syke ei enää suostunut tasaantumaan, vaan aaltoili holtittomasti. Lääkärin konsultoimana sain vahvistuksen, että kyseessä oli sydämen eteisvärinän oireet. Ilta menikin sitten sairaalan päivystyksessä flimmerin kanssa säätäessä. Pohdittiin milloin sähköinen rytminsiirto pystytään tekemään. Lopulta sähköttelyt jouduttiin siirtämään seuraavaan aamuun kokeiltavaksi. Olo tulevien juoksujen suhteen alkoi olla kieltämättä vähän tapultu. Luojan kiitos, näin ei ollut: aamuyöstä sydän palasi normaalirytmiin ja episodista näytettäisiin selvinneen säikähdyksellä.
Urheilusta tuli taukoa, mutta aika pian, muutamia päiviä myöhemmin pääsin takaisin harjoittelun pariin, kun lupa heltisi. Syyt rytmihäiriöihin jäävät mysteeriksi ultraäänitutkimustenkin jälkeen. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän summa, kuten kova seitsemän päivän työviikko, kuuma keli ja huono nestetasapaino. Pumppu kuitenkin toimii jälleen, vaikka koko ajan on pieni pelko takaraivossa, että ongelmat palaavat.
Parin viime hetken vetotreenin perusteella (11x400m 69-65"/2' ja 3x1000m 2.53-2.44/3') tiesin kunnon olevan periaatteessa sellaisessa formussa, että sillä kannattaa lähteä Tampereen Eliittikisoihin maaottelukatsastukseen. Keli Tampereella oli varsin ihanteellinen: 15-asteinen keli tuntui syksyisen raikkaalta pitkän helleputken päälle. Stadionilla tuuli sen verran tuntuvasti (3-4 m/s), että päätin ensimmäisen tunnustelukierroksen (69,5s) jälkeen lähteä seuraamaan kahta kenialaista. Pieni ylivauhti peesissä olisi parempi vaihtoehto kuin vetohommat tuulessa. Kierrosajat putosivat 68-67:aan ja juoksu tuntui kulkevan. Puolimatkaan tultaessa juoksemattomuus alkoi hieman näkyä otteissa ja oli pakko antaa kenialaisille siimaa. Lindahl ja Vattulainen tulivat ohi ja vikat 2km menivät maaliin sitkutellessa.
Loppuaika 14.47 oli siis odotuksiin nähden pettymys!
Paikka
maaotteluun kuitenkin aukesi, ja ratakausi onkin hieno huipentaa lauantai-illan vitosella! Tulkaa kannustamaan Stadikalle!
 |
| Suomi-Ruotsi 30.-31.8. Olympiastadionilla |
Onneksi taisit selvitä säikähdyksellä, mutta varsin hurjalta kyllä kuulosti. Toivottavasti jää ainoaksi kerraksi!
VastaaPoistaOnnittelut maaottelupaikasta! Näytetäänköhän ottelut TVstä mahdollisesti suorana??
Ilo on ollut kauden mittaan seurata onnistumisiasi. Satunnaisesti tulet lenkkipolullakin vastaan ja aika nöyränä saapi katsella menoasi :) Kiitos siis motivoinnista. Tsemppiä viikonloppuun!
Kiitos! TV2 näyttää Ruotsi-ottelun lauantaina klo 19 alkaen. Oma juoksu on klo 20:40.
PoistaMoi! Luin tuon sinun juttusi. Kuulosti aika tutulle. Itsellä oli takykardia (tiheärytmisyys) vaivana Palma-viestistä 1979 lähtien seuralaisena aina 19.12.2012 saakka, jolloin se kyettiin korjaamaan (kansankielellä polttamaan) Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sen jälkeen se vaiva ei ole enää haitannut. Eli oli ylimääräinen oikorata, joka ohitti sinuksen ja silloin rytmi karkasi lukemiin 220+. No onneksi se saatiin korjattua. Toki pieni komplikaatio liittyi toimenpiteeseen, mutta sekin saatiin korjattua. olen hyvin kiitolilnen KYS:ssä saamaani hoitoon.
VastaaPoistaVaiva on hyvin yleinen ja usein sotketaan eteisvärinään. Mutta se lieneekin jo vaikea erottaa, kummasta on kyse. Tunnen lukuisia kestävyyslajien harrastajia, joilla ko vaiva on ollut tai on edelleen. Jotkut ovat ko korjausoperaation läpikäyneet ja saaneet avun.
Itse aloin merkitsemään lenkkivihkoon aina kun se ilmaantui ja merkintöjä tuli noin 160 kertaa noin 33 vuoden aikana. Yleensä se tuli noin 10-70 kilpajuoksun tai suunnistuksen aikana. Ilmeisesti kun liikuttiin anaerobisen kynnyksen ylärajoilla. Tosin vuosien myötä se ilmaantui myös matalammalla teholla lenkkeillessä tai joskus jopa lepotilassa.
Kerroin tämän tarinan sinulle, kun tiedän, että se häiritsee ajatusta. Ja en halua lähteä mestaroimaan siinä, missä juuri sinun tapauksessasi on kysymys. Lääkärit ja mielellään kardiologit sen parhaiten selvittävät. Itse sain viime vuosina usein avun ennen korjausoperaatiota käymällä selälleen ja nostamalla jalat koholle.
terv. Tapsa Mikkelistä
Terve Tapsa,
PoistaItse asiassa kävin eilen sydämen ultrassa, missä käytiin läpi myös synnynnäisen oikoradan mahdollisuutta. Sellaisesta ei ainakaan tässä ollut kyse, mutta kuulemma jonkun muunlainen ablaatio-operaatio voisi tulla kyseeseen, jos vaivasta tulee toistuva.