Onnistunut kauden avaus Mt. SAC:ssä

USA-leirin viimeinen päivä on käsillä ja on aika päivittää kuulumiset kauden avauksesta viime torstailta. Vuoristoleirin päälle oli siis suunnitelmana juosta ratakymppi Mt. SAC Relaysissä Walnutissa, Los Angelesin esikaupunkialueella. Flagstaffin viileä vuoristoilma vaihtui Losin kuumuuteen pari päivää ennen kisaa. Näin tuli kokeiltua tämäkin vaihtoehto (helmikuussa lensin vuoristosta onnistuneesti merenpinnan tasolle viisi päivää ennen kisaa).

Torstai-illan kymppi oli aikataulutettu alkavaksi vasta klo 21:45, eli parisen tuntia auringonlaskun jälkeen, mikä takasi otolliset olosuhteet radan kiertämiselle. 17’C, tyyntä - tällaiset kisaolosuhteet ovat Suomen suvessa valitettavan harvinaista herkkua...

Starttasin kisan 2-erässä, jossa oli reilusti porukkaa hamuamassa alle puolen tunnin aikoja. Ensimmäinen puolisko oli likaista ryhmäjuoksua, jossa ei kyynärpäitä ja kannoille kopauttelemisia säästelty. Vitosen väliaika hidas 15:08. Välittömästi tämän jälkeen vauhti kiihtyi pari sekuntia per kierros, ja itselläni alkoivat vaikeudet. Kuuteen kilometriin tultaessa putosin kärkiporukasta ja jäin yksin taistelemaan hyytymistä vastaan. Tässä vaiheessa puolen tunnin alitus alkoi näyttää epätodennäköiseltä, sillä olin jo lähes suoran mitan tästä kyydistä perässä.

Neljä kierrosta ennen maalia joku kaveri takaa aloitti viimeisen mailin kirinsä, ja päätin liimautua hänen peesiinsä. Kierrosajat alkoivat tippua 70-69 sekuntiin. 500 metriä ennen maalia tajusin pienen pieniä mahdollisuuksia olevan ”haamurajan” alittamiseksi. 400 metriä ennen maalia kello näytti 29 tasan. Raivoisalla kirillä 30 minuuttia alittui loppujen lopuksi yllättävän helposti ajalla 29.58,81 (tulokset).

Päällimmäisenä ajatuksena oli tyytyväisyys, että puoli tuntia alittui toisen kerran urallani, ja vähimmäistavoite tuli näin täytettyä. Toisaalta oli pieni pettymys, että happi ei liikkunut niin hyvin, että olisin kestänyt pientä vauhdin lisäystä puolessa matkassa. Myöskään lähtökohdat kisaan eivät olleet tällä kertaa parhaat mahdolliset, sillä viikko ennen kisaa viimeistelyharjoituksessa mystiset rytmihäiriöt iskivät jälleen pitkästä aikaa kesken tonnin vetojen. Tartanilla maatessa fiilis oli taas sellainen (syke 215), että koko kisa saa jäädä välistä. Onneksi kohtaus ei ollut tällä kertaa yhtä paha kuin viime kesänä vaan meni ohi jo samana iltana. Episodista selvisin lopulta yhdellä lepopäivällä. Vielä kun kisaviikon maanantain viimeinen vetoharjoitus (5x400m+3x200m, pal. 400m/9min+10x80m) sujui ongelmitta, halusin lähteä mukaan kisaan, vaikka tilanne ei henkisesti ollut niitä helpoimpia.

Kisan jälkeen oli vuorossa ansaittu hengähdystauko Losin auringon alla ennen paluuta Suomeen pitkästä aikaa. Seuraava isompi tavoite on Imatran SM-maastot äitienpäivänä. Kun koko JKU:n joukkue on nyt sen verran hyvässä tikissä, tavoitteeksi ei kannata asettaa vähempää kuin kultamitali joukkuekilpailussa. Tämä onnistui viimeksi vuonna 2012.

Alla video viimeisestä kierroksestani: