Mikä motivoi?

Yksi kevään ensimmäisistä sparraustreeneistä matolla. VIDEO

'Mikä motivoi juoksemaan' kuulee usein kysyttävän. Se on hyvä kysymys, johon on vaikea antaa yhdellä lauseella yhtä hyvää vastausta. Tällä tasolla se tuskin on olympiavoitto tai edes Riioon pääsy. Tällainen väittämä taitaisi kertoa enemmän (kadonneista) reaaliteeteista kuin asenteesta urheiluun. Toisaalta joku on ehkä näinkin jonkun sponsorin tienannut, toinen TV:n valokeilaan "huippu-urheilijana" päässyt. Voiko utopiasta olla jopa haittaa omalle kredibiliteetille? 

Jalkojen ollessa maassa urheilu tarjoaa onneksi myös muita ulottuvuuksia. "Matka on päämäärää tärkeämpi" on joku viisas joskus sanonut. Ehkä maailman terävintä kärkeä lukuunottamatta se pätee (tai ainakin pitäisi päteä) kaikessa tekemisessä. Omalla kohdallani urheilu on tuonut muun muassa sosiaalista pääomaa: urheilun kautta olen saanut tutustua eri puolilta maailmaa arviolta 2000 ihmiseen, joihin en välttämättä muuten olisi tullut törmänneeksi.

Joulukuisen rasitusvamman jälkeen asetetut tavoitteet tähän vuoteen olivat niinkin epäitsekkäät kuin osaltani sparrata seuratovereitani Henriä ja Miikaa heidän maratonprojekteissaan. Tähän mennessä matka on vienyt mm. Etiopiaan. Siinä samalla omakin kunto on päässyt kehittymään.

Urheilusta voi saada paljon irti jo pelkästään ilon ja uusien elämysten kautta - niin kotimaassa kuin maailman eri kolkissa. Perjantain Keskisuomalaisessa oli aiheesta ansiokas kirjoitus otsikolla 'Ilo ja intohimo voittaa mitalit'. Toimittaja Ari Mäntylän haastattelussa Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Niemisen kertoo, että mm. Sotshin ansiosta olemme siirtymässä ainaisesta suorittamisesta uudelle aikakaudelle. Siinä mestaruuksien tuoman näkyvyyden sijaan sponsoreita kiinnostaa enemmän positiivisten mielleyhtymien luominen valitulle kohderyhmälle. "Urheilijan ei pidä voittaa jotain vain sen takia, että me muut oltaisiin tyytyväisiä. Urheilija on ihan yhtä hyvä, vaikka ei sillä kertaa voittanutkaan mitalia." 

KSML 28.3.2014

Toki henkilökohtaisesti juoksemisessa motivoi paljolti myös se, mitä kello näyttää. Tässä on itsellenikin kosolti todistettavaa parin suvantovuoden jälkeen. Suomessa kovien kisojen juokseminen on tosin muuttunut muutaman viime vuoden aikana käsittämättömän vaikeaksi 3000 metriä pidemmillä matkoilla. Jo pikaisella silmäyksellä Kilpailukalenteriin huomaa, että kesän ainoat pitkien matkojen lähdöt ennen Kalevalaisia ovat Jämsän Kestävyysjuoksukarnevaalit ja Lapinlahden Eliittikisat. (Jos tiedossa on muitakin, niin ilmoitathan niistä tänne! Vaatimuksina ainoastaan jänis ja myöhäinen ilta, jolloin on yleensä parhaat olosuhteet tuloksen teolle. Pikku juttuja, mutta silti ne tuntuvat Suomessa olevan AINA mahdottomia järjestää mm. edellä mainituissa tapahtumissa. Jenkeissä sen sijaan tämä olisi normi, ja siksi siellä moni "sattuukin" tekemään kovia tuloksia kisassa kuin kisassa). 

Sanomattakin on selvää, että kotimaisessa kilpailujärjestelmässä on paljon pielessä! Esimerkiksi kotimaisittain kesän pääkisasarjaksi suunniteltu Eliittikisasarja on nykyään lajiohjelmaltaan pelkkä vitsi. Ruotsin oma versio Folksam GP järjestetään paljon suppeampana kisasarjana (3 osakilpailua), mutta tasoltaan ja lajivalikoimaltaan se on ajanut Eliittikisasarjan kiinni ja karannut kauas ohi! Kovia kisoja saattaa siis joutua hakemaan aina ulkomaita myöten. Ilman kutsua lähteville se maksaa rahaa, ja olosuhteiden suhteen homma on usein arpapeliä. Ennen oli tarjolla myös lukuisia hyviä kisoja maajoukkuepaidassa. Näistä mainittakoon esim. PM-10,000m. Se toimi monelle nuorelle urheilijalle hyvänä motivaation kohottajana, usein uusin henkilökohtaisiin ennätyksiin asti innostaen. Itsekin pääsin kerran PM-kympille osallistumaan eksoottisessa Islannissa. Valitettavasti SUL ei enää rahapulassaan joukkueita kisoihin lähetä (ehkä Eurooppa Cupia ja Ruotsiottelua lukuunottamatta). Onko siis ihme, että suomalainen kestävyysjuoksu alkaa olla katoavaa kansanperinnettä? Niille harvoille, etenkin sinä nuori, joka kaikesta huolimatta jaksat vielä kirjoittaa tavoitteitasi siihen jääkaapin oveen... nostan sinulle hattua! Nähdään lenkillä ja radalla!


VKO 13: Kynnys- ja mäkitreenit osa II

MA Ap: 10km+5x100m + kuntopiiri Ip: Radalla 3x2000m 6.20 (1') + 3x1000m 3.04-2.58-2.49 (2') + 10x80m
TI Ap: 9km+5x100m Ip: 12km
KE Ap: 10km Ip: 15km + 12x100m radalla
TO Ap: 7km+5x100m + kuntopiiri Ip: Mäkivetoja 8x520m + 10x100m
PE Lepo (vesijuoksua)
LA Ap: Kiihtyvä 15km 3:41-3:33-3:20/km
SU Ip: 15km+5x100m

150km