Viimeiset
3 viikkoa ovat kuluneet nopeasti. Tämä päivitys tulee siis jo kotimaan
kamaralta! Lukukauden loppu Jenkeissä on aina kiireinen, mutta varsinkin tänä
keväänä tehtävää riitti normaaliakin enemmän. Perinteisten loppukokeiden
lisäksi oli kaikkea muuta sählättävää kuten kaikkien huonekalujen myynti sekä
oman auton ajo 500km:n päähän rannikolle satamaan, mistä se lähtee kuukauden
laivamatkalle Suomeen. On myös pitänyt yrittää palautua Konferenssin
mestaruuskisojen rankasta triplasta, mikä ei ole edelliset huomioon ottaen
ollut mitenkään yksinkertaista. Mies on ollut pihalla, ja paria tukkoista
vetotreeniyritystä lukuun ottamatta harjoittelu on sisältänyt vain kevyttä
hölkkää.
Nämä
olivat siis lähtökohdat tämän kevään SM-Maastoihin, jotka kisailtiin eilen
Pudasjärvellä. Suomeen saavuin Atlanta-Miami-Lontoo-Helsinki -lennoiltani
keskiviikkona, josta jäi kuitenkin kohtuullisesti aikaa palautua itse kisaan.
Mitään erityisempiä henkilökohtaisia tavoitteita en ollut kisaan asettanut vaan
tavoitteena oli juosta ensi kertaa joukkuemestaruudesta miesten pitkällä
matkalla (12km) Mannisen Henrin ja Takalan Miikan kanssa.
Pudasjärven
kylmä keli hieman pelotti monen kuukauden hellejakson jälkeen. Sunnuntain keli
oli kuitenkin aurinkoinen ja lämpötila tuntui siedettävältä lyhyissä
kisavaatteissa. 2km:n kisareitti oli kovapintainen, mutta mäkeä kyllä riitti
kiitettävästi - ainakin siltä se tuntui 6 kertaa sitä kierrettyäni!
Kisa
lähti odotetun rauhallisesti liikkeelle ja pysyin kärkiporukassa alkumatkasta.
Toiselle kierrokselle edustusoikeuden SM-kisoihin saanut kenialainen Lewis
Korir kiihdytti vauhtia ja porukka hajosi. Seuraavat 3 kierrosta menivät siten,
että jäin yksin juoksemaan vajaa 10s Miikaa perässä, joka puolestaan oli n. 10s
kotimaista kärkiporukkaa perässä. Erot alkoivat kasvaa 5. kierroksella, kun
kärkiporukka alkoi taistella mitalisijoista ja itselle taas viimeiset pari
kierrosta olivat liikaa. Hyydyin Miikan vauhdista ja välimatka pääsi
tuplaantumaan. Maaliin saavuin kuitenkin 7:ntenä ajassa 39:25. Kun Henri hoiti
leiviskänsä ansiokkaasti ottamalla pronssin ja kun Miika oli kisan kuudes,
pääsimme pokkaamaan Suomen mestaruuden niukasti ennen Turun Urheiluliittoa.
Juoksu ei ollut herkkää, mutta mestaruus maistui!
Seuraavana
tavoitteena on vain saada jalat palautuneeseen tilaan ja välttää viime vuoden
virheet, jotta kotimainen kesä ei menisi kisailun osalta jälleen penkin alle…