Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vierumäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vierumäki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Mitaliputkelle jatkoa SM-maantieltä

Pääsiäisloman jälkeinen pariviikkoinen sujahti nopeasti kovassa kiireessä Riiassa: viime viikolla tein kirurgian kurssin päättäneen kokeen ja patoanatomian ensimmäisen osakokeen. Tämä viikko meni puolestaan tiukasti lukiessa torstain reumatautien tenttiin ja perjantaiaamun patofysiologian 1-kokeeseen. Siihen vielä tietysti päälle nivaska uusia lääkkeitä opeteltavaksi farmakologiaan. Farman jälkeen edessä oli pikainen siirtyminen lentokentälle, sieltä lento Helsinkiin ja autolla Vierumäelle SM-maanteille.

Yhä runsaiden lumimäärien vuoksi tämän vuoden kisareitti vaihtui viime tingassa lyhyempään 1,918km:n kierrokseen, jota siis kierrettiin tasan 11 kertaan. Reitti oli erittäin tasainen eikä kapeampikaan polun kiemurtelu rakennusten välissä yhtään haitannut näin pienellä juoksijamäärällä. Ilma oli ihanteellinen, kenties tämän kevään lämpimin: +13, aurinkoa ja melko tyyntä. Rapa tietysti lensi sulamisvesien takia, mutta se ei menoa haitannut.

Kisa lähti odotetunlaisesti liikkeelle ennakkosuosikki Järvenpään kovalla alkuvauhdilla. Mitalisijoista jäivät yhtä odotetusti kisaamaan minun lisäkseni Antti-Pekka Niinistö sekä Aki Nummela. Kisa eteni aika tasaisesti lähes sekunnilleen 6.10-6.15:n kierroksia. Neljästä kilsasta kymppiin itselle etenkin alkukaudesta tuttu riesa, pistos haittasi menoa. Samalla AP nykäisi 6km:n jälkeen eikä minulla ollut mitään saumaa seurata; piti vain yrittää välttää pistoksen paheneminen. Samalla Nummela alkoi jäädä takana tasaisesti. Vatsaoireet alkoivat helpottaa kympin jälkeen, mutta ero eteen oli jo n. 20 s ja saman verran taakse. Vielä kun kisan edetessä erot eivät muuksi muuttuneet, oli tänään jotenkin hirveän vaikea saada viritettyä itseään minkäänlaiseen loppukierrosten vaatimaan taisteluun. Edes yksi valmistava kisa pitkän talven aikana olisi varmasti ollut tarpeen, vaikka 10-12km:n pitkät kovat treenit ovat sinänsä sujuneet viime aikoina erittäin hyvin. 

Kaikesta huolimatta perusjuoksu palkittiin tänään pronssilla, eli täytyy olla tyytyväinen mitaliputken jatkolle. Aika oli edellä mainituista syistä hieman alle odotusten: 68.16, 1.14 Jarkolle kärkeen, ja 28 s AP:lle hopeaan. Mitali oli AP:lle ensimmäinen yleisessä sarjassa; hyvä että saadaan vähän nuorempaa polvea mukaan kärkikahinoihin, sillä muuten koko top-10 oli varsin kokenutta kaartia... Jatketaan revanssimielellä 6.5. Perniön SM-maastoissa!



maanantai 8. toukokuuta 2017

SM-maastot, Vierumäki


Pari viikkoa ehti vierähtää SM-maantiestä, kun oli jälleen aika lennähtää Suomenlahden yli, tällä kertaa SM-maastoihin. Palautuminen puolimaratonista sujui perusnihkeästi, kuten olettaa sopi. Kaksi viikkoa on ainakin itselleni ihan minimiaika palautua puolimaratonista: viikko puhdasta palauttelua, väliin pari-kolme kehittävää treeniä ja sitten taas kevennystä. Ensimmäisellä palautusviikolla juoksin torstaina väkinäisen 8x200m/1,5' 32s, lauantaina aavistuksen paremman 10x400m/2,5' 71-68s + 6x80m kovaa, sunnuntaina palauttavan 29km ja seuraavana tiistaina kelvollisen 4x500m/4' 1.23-1.18 + 3x200m/2,5' 29-28,5" + 6x80m kovaa. Muut päivät olivat kevyttä aerobista hölköttelyä. 

Vierumäelle oli kiva palata 3 vuoden tauon jälkeen. Tuoreessa muistissa oli vielä siellä hyvin järjestetty SM-puolimaraton ja uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali, hopeaa. Tämänvuotiset SM-maastot eivät myöskään pettäneet odotuksia, sillä reittimestari ja vanha huippujuoksija Ville Hautala oli suunnitellut Vierumäen golfkentälle varsin erinomaisen reitin. Kahden kilometrin kierros risteili kumpuilevalla nurmikentällä, jonka pinta oli kovapintainen ja erittäin kimmoisa. Alue oli pieni, mutta reitti oli vedetty sen verran taitavasti, että vauhtia loiviin mutkiin ei juurikaan tarvinnut pudottaa. Pientä vaihtelua reittiin toivat muutaman sadan metrin mittainen metsäautotie, pari heinäpaalia (ei liian korkeita) sekä pienehkö kumpare (ei liian jyrkkä eikä pitkä). Kaiken kaikkiaan reitti menee jopa kolmen oman suosikin joukkoon yhdessä Louisvillen ja Alabaman kanssa. 

Miesten pitkästä matkasta (12km) oli tiedossa eräs parhaimmista maasto-otatuksista moneen vuoteen; sen verran leveä ja tasainen rintama nousukuntoisia juoksijoita oli tyrkyllä kymppisakkiin. Kahden kierroksen tarkkailun jälkeen ennakolta vahvin kolmikko Vattulainen, Järvenpää ja ranskalainen suunnistaja (ja kovan luokan maastojuoksija) Tranchand karkasivat ensimmäisen johdolla (liiankin?) kovaan irtiottoon 3min/km -vauhdilla. Perään muodostui kolmikko, jossa minun lisäkseni olivat maastokone AP Niinistö sekä maantieltä tuttu raastokumppani Tuomas Jokinen.

Kärjen osalta Jarkko piti itselleni jopa hieman yllättäen Tranchandin reilusti takanaan. Vattulainen vei pronssin. Seuraavien sijojen osalta järjestys oli täysin päinvastainen kuin pari viikkoa aiemmin SM-maantiellä: 4:nneksi sijoittunut AP jätti puolimatkassa minut ja Tuomaksen taistelemaan 5-sijasta. Viimeiset 6km olivat (jälleen kuten aina 12km:lla??) yhtä tuskaa, mutta tällä kertaa loppu tuli itseltäni puolikasta paremmin. Itselleni kisan suurin yllättäjä, lopussa hyvin noussut triathlonisti Henrik Goesch pysyi onneksi takana, ja Tuomasta vastaan sain viriteltyä 200m ennen maalia viimeiselle kumpareelle tultaessa sen verran räjähtävän kirin, mikä katkaisi kamelin selän.

Joukkuekisa meni hyvin, sillä JKU otti sen mitä nappisuorituksella oli ennakkoon otettavissa eli SM-pronssia. Joukkueessamme juosseet Roope Koskinen (14.) ja Matti Kärkkäinen napsivat myös tärkeitä sijoja, sillä eroa neljänteen joukkueeseen syntyi vain 6 pistettä.
Tulospalvelu.
Yle Areena.

Miehet 12 km

SijaNroNimiSeuraTulosEro
1.101Järvenpää JarkkoTampereen Pyrintö37:19,9
2.102Tranchand FredericTurun Toverit37:33,6+13,6
3.155Vattulainen ArttuJoensuun Kataja38:01,9+41,9
4.105Niinistö Antti-PekkaTurun Toverit38:26,6+1:06,6
5.156Nieminen JaakkoJyväskylän Kenttäurheilijat38:33,5+1:13,5
6.145Jokinen TuomasTurun Weikot Yleisurheilu38:36,2+1:16,2
7.142Goesch HenrikTurun Urheiluliitto38:49,6+1:29,7
8.108Nikkanen MarkkuLimingan Niittomiehet39:15,0+1:55,0
9.134Wihlman NiklasTurun Urheiluliitto39:21,2+2:01,2
10.144Rauma MattiTurun Urheiluliitto39:34,9+2:14,9
11.106Pajunen JereJoensuun Kataja39:54,4+2:34,4
12.148Hytönen TommiKenttäurheilijat -5840:04,4+2:44,4
13.128Ansio HenriFinnish Marathon Runners40:08,0+2:48,0
14.112Koskinen RoopeJyväskylän Kenttäurheilijat40:17,3+2:57,4
15.139Kaas JanGamlakarleby IF40:23,9+3:03,9
16.119
Leinonen Jaakko
Ylikiimingin Nuijamiehet40:29,7+3:09,7
17.133Hellsten JuhaTurun Toverit40:30,8+3:10,8
18.132Poutiainen KariLimingan Niittomiehet40:41,1+3:21,1
19.153Kero JukkaTurun Urheiluliitto40:41,6+3:21,6
20.136Kärkkäinen MattiJyväskylän Kenttäurheilijat40:56,4+3:36,4

Polarin dataa
M 12km: Järvenpää, Tranchand, Vattulainen
Joukkuekilpailu: TuTo, TuUl, JKU

maanantai 21. huhtikuuta 2014

SM-maantie

SM-mitalikolmikko: Jaakko, Jussi ja Jere
Kevään ensimmäinen tosikoitos, maantiejuoksun SM-kilpailut, on nyt kisailtu - vieläpä oikein menestyksekkäästi. Kotiintuomisina lauantailta oli hopeaa, uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali! Tähän asti paras sijoitus on ollut 5. sija 1500m:ltä 17-vuotisten junnujen SM-halleissa. Siitä hetkestä urheilijan polku on ollut vuosikymmennen mittainen. Väliin on mahtunut jos jonkinmoista nimismiehen kiharaa. Tuloslista silloin v. 2004 oli seuraavanlainen. Paljon oli tuttuja nimiä silloin mukana - kiitettävän moni heistä vielä tänäkin päivänä! :)

Vierumäen urheiluopisto tarjosi kivat puitteet puolimaratonin järjestämiselle. Seitsemään kertaan kierretty n. 3km:n mittainen kierros oli mukavan vaihteleva, joskaan ei nopein mahdollinen. Reitti kulki kisakeskuksena toimineelta hallilta autotietä pitkin kilometrin verran alamäkeen viettäen, josta se kääntyi golfkenttien taakse varsin kapealle kärrypolulle. Polku oli kovavauhtiseen juoksuun melko tekninen: asfaltti oli kovin routinut ja maasto kumpuilevaa, koko ajan joko ylä- tai alamäkeä. Positiivista reitissä oli se, että jyrkkiä korkeuseroja siitä ei löytynyt. Tämän lisäksi reitti kulki suurelta osin tuulen suojassa, lukuunottamatta viimeistä 700 metriä, kun käännytään takaisin kohti maalialuetta.

Itse kisa lähti tasaisen reippaasti liikkeelle. Kenialaisten poissa ollessa tiesin mahdollisuuteni, mutta niin tiesi moni muukin omansa. Kovassa kunnossa oleva suunnistaja Jere Pajunen lähti pitämään vauhtia. Itse tyydyin alussa olemaan noin sijoilla 6-10, kun vauhti tuntui sopivalta. Parin kierroksen jälkeen ensimmäiset alkoivat jo hyytyä. Jäljelle meitä jäi enää kuusi: minun lisäkseni Pajunen, Utriainen, Järvenpää, Nummela ja Pennanen. Kymppiin tultiin ajassa 31.15; käsittämättömän kovaa, mutta vauhti ei tuntunut (Karhu-viestin jälkeen) missään. Tässä vaiheessa Järvenpäällä, Nummelalla ja Pennasella alkoi tehdä tiukkaa. Pieni vauhdin kiristys golfkentän ylämäkiosuudella, ja meitä oli enää kolme mitalisijoja ratkomassa. Seuraavien kilometrien aikana aloin jo miettiä sopivaa taktiikkaa Utriaisen ja Pajusen kukistamiseksi. 15 kilometrin juottopaikalla sattui kuitenkin jotakin: Jere koukkasi yhtä aikaa edestäni ottamaan kostuketta ja lähes kirjaimellisesti löimme viisaat päämme yhteen. Yhtäkkinen törmäys veti aika kovat hapot jalkoihin. Kuinka ollakaan Utriainen oli suunnitellut oman ratkaisunsa samaan kohtaan ja veti heti kierroksen aluksi vahvuusalueellaan alamäessä tonnin n. 3 minuuttiin. Osat vaihtuivat ja nyt oli minun vuoroni olla jojon päässä. Jäin elpymään Jeren hidastuvaan peesiin. Viimeisen kierroksen alkaessa aloitin oman loppuvetoni ja sain pudotettu Pajusen kyydistäni. Jussin selkää pystyin hieman tavoittamaan, mutta ero oli niin vastustamattoman selvä, että oppipojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä haastamaan tämän matkan kiistatonta legendaa. Maaliin saavuin 12 sekuntia mestaria perässä ajalla 1:06.58,9. Fiilis maalissa oli kieltämättä hieno: vanha enkka (Las Vegas 2011) rikkoontui mukavasti 2.46 minuutilla ja taskuun sain SM-hopeaa. Vastaavia ikimuistettavia hetkiä tähän mennessä ovat olleet mm. maastojuoksun SM-joukkuekulta sekä Atlantic Sun -konferenssin mestaruus.

Ennen kisaa moni halusi hyvin menneen Karhu-viestin perusteella asettaa minua ennakkosuosikin asemaan. Vaikka uskoin mahdollisuuksiini, oli helppo antaa kieltäymyksen tunteen vallata ajatuksia. Tällöin on aina hyvä palata perusasioiden äärelle, jonka olen saanut perintönä jenkkiaikojen valmentajaltani Coach Simsiltä, joka aina jaksoi (ja jaksaa yhä!) uskoa minuun: Miksi ja kenelle juokset? Mikset anna itsellesi lupaa olla hyvä? Käännä odotukset voimavaraksi! Myös hyvä ystäväni, valmistautumisen mestari, Jani Lakanen sekä kokenut valmentajani Antero Liukkonen ovat antaneet neuvoja, jotka ovat usein olleet tarpeen. 

Varmasti kaikki urheilijat painivat ainakin joskus näiden samojen ajatusten äärellä. Ehkä joillakin on kisakengät niin sanotusti sidottu hieman liian kireälle ja siksi paras suoritus jää kisassa realisoitumatta. Uskon, että yksi avain suomalaisen yleisurheilun esiin nostamiseksi voisi olla tallitoiminta jenkki- tai Kaipolan 50-luvun tyyliin. Yhteisharjoittelua yli laji- ja seurarajojen: sen luoman synergian muuttaminen positiiviseksi energiaksi ruokkii itseluottamusta ja saa urheilijan ylittämään itsensä aina uudelleen. Tämäntyyppisiä harjoitusryhmiä on itse asiassa noussut kartalle aivan viime vuosina, tietääkseni Jyväskylän lisäksi ainakin Ouluun, Joensuuhun, Hervantaan, Otaniemeen ja Turkuun. Kuinka ollakaan suurin osa (3/4?) Suomen kärkikestävyysjuoksijoista tulee noista tiimeistä. Ehkä näin ainaisen 70-luvun muistelun soisi jäävän vähemmälle, vaikka samojen harjoitusten toimivuudesta (old school) olenkin yhä vahvemmin samaa mieltä. 




JKU:n ja allekirjoittaneen kausiennakko Keskisuomalaisessa 16.4.



VKO 16: Kevennysviikko/SM-maantie

MA
Ap: 7km+3x100m
Ip: Vauhtileikittely 1h
TI
Ap: 7km+5x100m
Ip: 20km+5x100m
KE
Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla 3x1000m 2.55, 2.52, 2.48 (3') + 3x200m, pal. 200m: 29s + 6x80m
TO
Ap: 6km+3x100m + kuntopiiri
Ip: 15km
PE
Ip: 10km+5x100m
LA
Ip: SM 1/2-maraton hopeaa 1:06.58,9
SU
Ip: 16km

148km