Vuoristorataa Tampereelta Addis Abebaan

Tie Tampereen Eliittikisoista tähän päivään on ollut pitkä kuten päivitysvälikin. Tampereen maaottelukatsastus meni penkin alle selän fasettilukon takia, eikä sen jälkeen juoksu vähän aikaan huvittanut. Kuitenkin parin-kolmen viikon ylimenokauden jälkeen intohimo juoksemiseen alkoi jälleen syttyä. Tavoitteiden saavuttainen ja itsensä ylittäminen tekevät tästä vaan niin hienoa puuhaa.

Treenit syyskuusta marraskuun loppuun sujuivat maltilla mutta pääosin kuin unelma. Toki treenimäärien suhteen on tultu paljon alaspäin Amerikan hulluista vuosista – tämä toki olosuhteiden pakosta: viime kausi meni paljolti takareisileikkauksesta toipuessa. Jalat eivät missään vaiheessa tottuneet sellaiseen treeniin, että sillä oltaisiin ennätyksiä hätyytelty pidemmillä matkoilla.

Nyt syksyllä panostimme siis leikkauksen jäljiltä heikkoihin osa-alueisiin eli vauhtikestävyyteen ja maksimivoimaan. Anaerobinenkynnys kehittyikin mukavasti lähelle parin vuoden takaista tasoa (Kankaanpään puolimaratonilla huonossa kelissä alle 71min, mattotestissä ennätysmillit 70). Voimatasot puolestaan alkoivat näyttää vielä paremmalta, vaikka sitä tehtiin vain kerran viikossa. Isot kilometrimäärät eivät vielä tulleet kuvaan (120km-170km), mutta sen sijaan keskityin yksittäisiin (mutta säännöllisiin) ylipitkiin harjoitteisiin: esim. 30-34km:n pitkät lenkit loppuun kiihdyttäen eivät tuntuneet enää missään (maratoonariainesta? ;) )

Marraskuun puolivälissä alkoi pilviä kasaantua, kun alapohje rupesi kiristelemään ja siinä tuntui kummaa paineen tuntua. Yritin hoitaa vaivaa hieronnalla ja tukisukkia pitämällä, mutta se ei ottanut laantuakseen. Viikon jälkeen päätin kerrankin reagoida nopeasti: magneettikuvista erittäin vähäisiä muutoksia löytyi  sääriluun takaa alakolmanneksesta (1. asteen rasitusosteopatia). Todella masentava tieto, kun saa kuulla harjoitustauosta vähintään vuodenvaihteeseen saakka. Toisaalta siihen osasi jotenkin heti varautua enkä päästänyt vammaa yhtään pahemmaksi. Tauosta on nyt lusittu tasan kuukausi. Joulun jälkeiseksi 4 viikoksi suunniteltu Etiopian harjoitusleiri (sekä TJ0-reissu palveluksen päättymisen kunniaksi!) oli jo varattu ja maksettu, joten senkään perumista en ole halunnut ajatella. Reissuun lähdetään vaikka alun joutuisi ottamaan rauhassa. Kunto kyllä nousee muutenkin lähes kolmen tonnin korkeudessa! Paikkana on Haile Gebrselassien harjoituskeskus Addis Abeban lähistöllä. Palataan asiaan reissun jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Alkukesän katsaus

Kesän ulkoratakausi on jo ehtinyt puoleen väliin. Parasta tässä kesässä on varmastikin ollut se, että kisaileminen on tuntunut pitkästä aikaa nautinnolliselta: syksyllä leikatut takareidet toimivat nyt kuin vanha Singeri. Kuntokin on ollut noususuunnassa, kun kevään jenkkikautta ei ole takana rasittamassa. SM-maastojen jälkeen tosin oli lähellä, että hermostollinen väsymys olisi vienyt tämänkin kesän pilalle. Pitkät vedot eivät meinanneet ottaa kulkeakseen. Onneksi asiaan reagoitiin nopeasti 1,5 viikon mummohölkkäkuurilla. Edellisvuosien virhe olisi ollut jatkaa vetotreenejä joko keventämällä vauhtia tai pidentämällä palautusta. Helpolla juoksulla montusta pääsi kuitenkin vielä kiipeämään pois.

Kilpailukauden avasin aluemestaruuskisoissa 15.6. Kuortaneella, missä juoksin harjoitusmielessä 800 m. Tämä toimi hyvänä nopeusharjoituksena seuraavan viikon 1500 metriä varten. Erittäin tuulisesta säästä huolimatta (5m/s) kisa sujui terävällä askeleella tavoitteeseen, alle 2 minuutin (1.59,04).

Seuraavana vuorossa oli 19.6. pidetyt kotikisat Harjulla eli Jyväskylä Games. Täydellisissä olosuhteissa juostu eurooppalainen maili kulki oikein mallikkaasti Anssi-jäniksen ja 3.47 juosseen Ilari Piipposen peesissä. Juoksu kulki helposti tonniin asti (2.34), mutta loppu-500m oli poikkeuksellisen hapokas. Silti oli aihetta hymyyn: loppuaika 3.54,01 uupui vain 0,13s kolme vuotta vanhasta ennätyksestäni!

Juhannuksen kilpailut jätin taktisesti väliin ja latailin akkuja seuraavan viikon uuteen tuplaan Jämsän kestävyyskarnevaaleilla. Torstaina juostuun 800 metrin kisaan olin luonut jo odotuksia uudesta 1.56-alkuisesta ennätyksestä. Kaikki näytti hyvältä fiilistä, eräjakoa ja keliä myöten vielä 15 minuuttia ennen starttia. Sitten synkäksi muuttunut taivas repesi ja vettä tuli kuin aisaa. Juoksu oli herkkää ja kirikin irtosi, mutta huono tuuri kelin kanssa vähän harmitti. Loppuaika 1.57,81 oli kuitenkin kauden paras.

Karnevaalit jatkuivat Jämsässä lauantain 1500 m:llä, jossa olin päässyt A-erään mukaan. 6-rataisella kentällä juostavaan erään oli mielestäni kuitenkin hyväksytty hieman liikaa juoksijoita. Sain keskeltä huonon lähdön, mikä tiesi jäämistä joukon hännille. 100 metrin jälkeen mutkaan muodostui sumppu samaan aikaan kun jänis Rotich veti kärjessä 3:45-vauhtia. Jouduin tekemään kovan spurtin, jotta pääsin takaisin ennätysvauhtiin mukaan. Sama toistui 600 m:n kohdalla, kun kärkiletka alkoi karata. Tässä vaiheessa olisi kannattanut malttaa mielensä, sillä toinen kova rytminvaih-dos iski vain pahat hapot jalkoihin jo 800 metrin kohdalla. Sain maksaa tästä viimeisellä kierroksella ja loppu tuli suorastaan kävellen. Aika 3.55,34 ei ollut huono, mutta paha pettymys odotuksiin nähden.

Jämsä toimi myös karsintana viikko sitten juostuille SM-viesteille. Terveystilanne JKU:ssa on tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä, joten saimme jalkeille 4x800m:lle peräti kaksi joukkuetta ja 4x1500m:lle erittäin iskukykyisen nelikon. Lauantain kasin viesti sujui kaikilta joukkueen jäseniltä (Anssi, Petri, Jaakko, Dennis) hieman tasapaksusti, millä ei irronnut kovassa seurassa 6:tta sijaa parempaa sijoitusta. Oma kolmas osuus meni omalla vedolla ja huonolla lopulla 1.58,8.

Sunnuntain 4x1500 m puolestaan meni aivan päinvastoin. Avausosuudella Anssi tuli hienosti pääjoukon kärjessä vaihtoon, josta minä jatkoin JoKa:n ja LahdA:n peesissä. Loppu-300m:lle sain viriteltyä räjähtävän kirin (oma osuus 3.55,7), minkä ansiosta Miika pääsi lähtemään 2-paikalta yhtä aikaa Katajan kanssa. Miika venyi hienoon 4.01-osuusaikaan (vrt. Jämsässä 4.07) ja lähetti Henrin ankkuri-osuudelle Katajan Jukka Keskisalon kantaan. Henri pyyhälsi Keskisalosta saman tien ohi ja yritti pudottaa tätä kyydistään. Viime vuonna lopettanut Euroopan mestari oli kuitenkin vielä sen verran hyvässä vireessä, että kykeni jättämään hyvin taistelleen Henrin loppusuoran kirikamp-pailussa. Näin ollen meidän oli jääminen 4:nneksi ja kotijoukkue-Kataja korjasi pronssiset mitalit. Jälleen jääminen mitalien ulkopuolelle toki harmittaa, mutta kun joukkue juoksee päivän kunnolleen maksimisuorituksen, ei voi olla kuin tyytyväinen.

Viime perjantaina innostuimme JKU:n porukalla lähtemään Virroille juoksemaan kolmosen kisaa. Mukana kisan voitosta oli taistelemassa myös Lähteenmäen kolme kenialaista. Kenialaiset lähtivät odotetusti heti alusta kovaa, ja meillä oli Henrin kanssa tavoitteena lähteä vuorovedolla pitämään 67s:n kierrosvauhtia. Tämä onnistuikin hyvin, kunnes 1900 metrin kohdalla putosin Henrin kyydistä. Vika tonni olikin sitten raskas ja maaliin saavuin vasta ajassa 8.39. Henri veti lopun hienosti kiihtyen, otti yhden kenialaisista kiinni ja juoksi kauden parhaansa 8.20. Juostujen pitkin vetojen vähyys näkyy vielä omassa juoksuvauhdissa, mutta maksimikestävyys varmasti vielä petraantuu loppukesän kisoihin.

Seuraava startti on 2 viikon päästä Vaasan Kalevan Kisoissa!

Uuden vuoden kuviot

Yhdysvallat on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää ja uudet haasteet odottavat Suomen kamaralla. Tänä vuonna vuorossa on asevelvollisuuden suorittaminen, mikä jäi näin myöhäiseen vaiheeseen loukkaantumisten ja opintojen vuoksi. Päätin hoitaa velvollisuuden alta pois siviilipalveluksessa, mikä osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi. Loppiaisen jälkeen alkanut 1kk:n mittainen peruskoulutus Lapinjärvellä on mennyt nopeasti. Osaltaan tätä on edesauttanut yllättävän motivoiva palo- ja pelastuskoulutus, jonka aikana suoritimme mm. järjestyksenvalvojan kurssin, SPR:n ensiapukurssin ja harjoittelimme ensisammutusta palokunnan johdolla.

Meininki on ollut kaikin puolin leppoisa eikä harjoittelun suhteen ole tarvinnut tehdä yhtään kompromisseja. Luminen talvi ja Lapinjärven syrjäinen sijainti toisi muutoin omat haasteensa kovemmalle juoksuharjoittelulle, mutta kaikeksi onneksi keskukseen oli parahiksi hankittu uusi juoksumatto. Hieno homma siis kun paikan koulutusvastaava on urheilumiehiä! Tämän lisäksi kuntoisuuslomia sai usein sopivasti maanantaille, joka mahdollisti ratatreenit hallissa.

Sain myös kutsun 6.7. Lapinjärvellä järjestettävälle Peten Puolikkaalle, jossa matkoina ovat puolikas ja kymppi (viralliset). Tämä olisi muutoin ollutkin ohjelmassani, mutta harmittavasti kisa sattuu samalle viikonlopulle SM-viestien kanssa!

Huomenna on vuorossa kotiuttaminen ja maanantaina alkaa joulukuulle kestävä työpalvelus urheiluseurassa, minkä järjestyminen oli myös hieno homma joustavien työaikojen ansiosta!

Tätä ennen on kuitenkin vuorossa kauden avauskilpailu, joka on Espanjan Castellonissa 3. helmikuuta käytävä seurajoukkueiden Eurooppa Cup. Kyseessä on myös ensimmäinen kilpailuni sitten viime elokuun Kalevan Kisojen, tällä kertaa ”uusilla” jaloilla.

Juoksuharjoittelua on nyt takana reilut 9 viikkoa ja homma tuntuu toimivan paremmin kuin pariin vuoteen! Toki pitkän tauon jälkeen lihaksisto oli äkkiseltään tiukoilla, mutta siitä toivuttuani juoksumääriä ja –vauhteja on voinut nostaa pikkuhiljaa. Tällä haavaa juoksumäärät pyörivät n. 100km:n korvilla per viikko, eli hyvin maltillisista määristä voidaan yhä puhua. Toisaalta sen ansiosta olen varmastikin säästynyt kaikilta takapakeilta! Kovemmat harjoitukset ovat koostuneet pääasiassa 10-12km:n vauhtileikittelyistä, tonnin ratavedoista ja hieman pidemmistä 8min:n vedoista. Tällä hetkellä anaerobinen kynnys pyörii 3:30:n ja 3:40:n välimaastossa. Parannusta on tullut n. 5s/km/vko, mikä on ollut erittäin motivoivaa antaen toivoa siitä, että kesällä juostaan vielä kovaa.

Sunnuntain 10km:n maastokisaa ajatellen tällä hetkellä realismia lienee joku 34 minuutin aika. Onneksi meillä on kova teami asettaa lähtöviivalle, kun trio Lakanen-Manninen-Takala paikkaa omaa keskeneräistä kuntoani…

Ensimmäiset juoksuaskeleet

Niin se vaan viikot vierii: 5 viikkoa tuli viime perjantaina täyteen leikkauksesta. Jalkoja parannellessa on ollut hyvää aikaa hoitaa myös purukalusto kuntoon. Viikon aikana kävin kahdella eri kerralla poistattamassa viisaudenhampaat. Ensimmäinen kerta oli työläämpi vaatien leikkauksen, kun taas toinen kerta meni jo ”rutiinilla”. Molemmat operaatiot tehtiin paikallispuudutuksessa, mikä kyllä jännitti ihan eri tavalla kuin takareisileikkaus. Leukaperät olivatkin sitten turvoksissa seuraavan viikon, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Pari viikkoa sitten pääsin aloittelemaan vesijuoksun Vaajakosken uimahallissa ja viikko sitten virittelin pyörääni vastuksen, jota vastaan on ollut hyvä polkea lämpöisellä terassilla. Korvaavat eivät ole onneksi vielä alkaneet maistua puulta, kun vesijuoksua, pyöräilyä ja kävelyä olen tehnyt vuoropäivin päivittäisellä kuntopiirillä höystettynä.

Tänään päätin, että jalkojen lienee aika jo kestää hölkän kokeilemista. Juoksumatto käyntiin ja pienen lämmittelyn päälle 5 kilsaa juoksua! Tuntuma oli kuin ei olisi ikinä juossutkaan, mutta eipähän tehnyt kipeää. Maltti on kuitenkin vielä valttia ja tästä on hyvä ruveta nostelemaan määriä.

Opinnot alkavat myös olla yhtä koetta vaille finaalissa. Jenkkeihin olisi tarkoitus lähteä tasan kahden viikon päästä ja valmistujaisia juhlitaan Kennesaw:ssa siis 14. joulukuuta! J

Takareisileikkaus

Syksy on edennyt jo niin pitkälle, että takareidet on jo leikattu ja siitä on nyt toivuttu viikon verran. Hommahan eteni niin, että elo-syyskuun vaihteeseen varasin lääkärikäynnin Turun NEO:oon. Siellä ei isompia analyysejä tarvittu, kun Orava vuosien kokemuksella totesi molempien takareisien kaipaavan leikkausta.

Leikkausaikaa sain kuitenkin odotella niinkin pitkälle kuin lokakuun 19. päivälle, mikä tietysti harmitti. Toisaalta asialla ei kannattanut itseään liiemmin stressata. Ensinnäkin kesään mennessä jalat ehtivät hyvin todennäköisesti tulla kuntoon ja toisekseen fyysinen kunto ei tässä parin kuukauden odottelun aikana ehtinyt romahtamaan. Takareidet nimittäin onneksi kestivät puolitehoista juoksua siedettävästi ja korvaavia harjoitteita pystyi tekemään täysipainoisesti.

Lisäksi operaatio itsessään sujui hienosti: 10 minuuttia ja löysin jo itseni leikkauspöydältä. Leikkaus tehtiin kätevästi selkäydinpuudutuksessa kestäen vain reilut pari tuntia. Oli vinha seurata operaation kulkua hereillä, kun tuntoaisti oli tallella ilman kivun tunnetta. Vaivaksi paljastui perus- hamstring syndrooma: Orava avasi ilmeisen tiukat lihaskalvot molemmista päistään ja poisti kiinnikkeitä, mikä vapautti hermon kulkua.

Toimenpiteestä toipui reilussa parissa tunnissa sellaiseen kuntoon, että toisella yrityksellä voimat riittivät lähteä kärrättäväksi porukoiden autolle. Matka Turusta Jyväskylään sujui tilanteeseen nähden erinomaisesti etupenkillä selällään maaten.

Kun kyseessä oli molempien takareisien leikkaus yhtä aikaa, oli arki ensimmäisinä päivinä todella haasteellista. Siinä tunsi itsensä hyvin avuttomaksi sänkypotilaaksi, kun jalat täytyi pitää mahdollisimman suorana välttääkseen viiltävän kovaa kipua. Leikkausjälki itsessään oli erinomaisen siisti ilman mustelmia tai verenvuotoa, mutta silti toipuminen tuntui etenevän ensimmäisen viiden vuorokauden aikana hitaasti; liikkuessa kyynärsauvoja ei pystynyt laskemaan hetkeksikään ja tämän lisäksi istuutuminen ja nouseminen ei ollut mahdollista ilman avustajaa.

Näin viikon jälkeen paranemisessa tapahtui hyppäys. Kyynärsauvat jäivät pois ja nouseminen onnistuu käsillä punnertaen. Jalkoja uskaltaa jo hieman taivuttaa, mutta istuminen penkillä tai autossa ei edelleenkään onnistu.

Maanantaina 29.10 on ohjelmassa tikkien poisto ja parin viikon päästä harjoitusohjelmaan voi ottaa myös vesijuoksun. 4-5 viikon jälkeen leikkauksesta saisi pyöräillä ja lopulta 6 viikon jälkeen jälleen juosta! Sitä odotellessa opinnot ainakin etenevät kovalla vauhdilla: matskua olen kirjoitellut tässä syksyn aikana jo monta kymmentä sivua ja aikaa valmistumiseen on enää reilu kuukauden päivät! 

Kalevan Kisojen jälkeen

Viikossa on hyvin ehtinyt koota ajatuksia Kalevalaisten päättymisen jälkeen. Itse kisoistahan ei käteen jäänyt muuta kuin luu: torstain vitosella 12:s sija ajalla 14:48 ja sunnuntain kympillä oli 10:s ajalla 31:30. Ranskan leiri meni sen verran hyvin, että odotin pistesijojen olevan realistisia. Tämän hetkinen kunto ei vain riittänyt parempaan. Kesän aikana olleet vaikeudet (ylikuntoa/hapotusongelmaa) huomioon ottaen kilpaileminen Kalevan Kisoissa oli itsessään OK. Toisaalta kun tietää, että huhtikuulle osuneella huippukunnolla olisi Lahdessa taisteltu SM-mitaleista ja maaottelupaikasta, jättää se paljon hampaankoloon.

Kalevan Kisat jäänevät syksyn viimeiseksi kisaksi vähään aikaan. Pitkä matkustaminen Ranskasta ja Joensuun eliittikisat olivat sellainen yhdistelmä, mikä pisti jo reilun vuoden vaivanneet takareidet sen verran huonoon kuntoon, että kisaileminen Kalevan Kisoissakin oli jo vaakalaudalla. Tällä hetkellä niiden leikkaustarvetta tutkitaan Sakari Oravan kanssa. Hyvissä käsissä tässä siis ainakin ollaan ja edessä on pitkä syksy, jonka aikana jalat ehtii laittamaan kuntoon. Jotain on varmastikin tehtävä, koska harjoittelun suhteen on vaivan vuoksi täytynyt tehdä liikaa kompromisseja, mikä on näkynyt etenkin lyhyemmän matkan tuloksissa.

Tuleva vuosi on myös siten erilainen, että nyt saan pitää ylimenokautta ensi kertaa neljään vuoteen. Pystyn nyt keskittymään jäljellä oleviin opintoihini internetin kautta ja Jenkkeihin palaan joulukuussa valmistujaisiin. Harjoitus- ja kilpailurytmin saan jatkossa paremmin kotimaan kilpailukalenteriin sopivaksi, joten kovat ennätysparannukset ja oikea kunnonajoitus tulevat olemaan avainsanat ensi vuonna.