Kauden 2021 yhteenveto

On kulunut 2 kuukautta kauden päättäneestä SM-maratonista, ja näin uuden kauden kynnyksellä pystyy tekemään objektiivisemman yhteenvedon kuluneesta vuodesta. 

Viime vuonna kausi päättyi Vantaan SM-maratonilla viidennen kerran kultajuhliin. Samalla alittui tavoitteena ollut kansallinen haamuraja 2:20. Onnistumisen jälkeen pidin ylimenokautta pitkälle marraskuun puolelle. Uusi harjoituskausi käynnistyi hyvin, mutta silti hieman yllättäenkin löysin itseni helmi-maaliskuussa kynnysvauhtien osalta ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Koronan ja koulun takia kisat olivat kuitenkin koko alkuvuoden kortilla. 

Arjen kokonaisrasitus yhdessä huhtikuun alussa alkaneiden työharjoittelujen kanssa meni tässä vaiheessa jälkikäteen arvioiden hieman yli, enkä päässyt 17.4. kisatulle SM-maantielle starttaamaan riittävän palautuneena. Pyhtään Siltakylään vedetty n. 5km:n kierros oli kotimaisittain suhteellisen nopea: reitillä oli vain pari korkeuseroltaan n. 10 metrin korkuista töppyrää. Keli oli aurinkoinen ja lämpötila optimaalinen (15'C), mutta tuuli melko navakka. Tämä ei kuitenkaan haitannut kuin reilun 1km:n pätkällä, kun avonaisemmat suorat osuivat myötäiseen. Omassa juoksussa palautumattomuus kostaantui ensimmäiseen 4km:n pätkään. Kun vauhti nitkahti jo näin alkumatkasta, oli tästä todella pitkä matka maalin. Vaikka keskeytys oli aina uudelle kierrokselle lähdettäessä lähellä, sinnittelin maaliin viidentenä ajassa 67:47 - ei katastrofi, mutta odotuksiin nähden tulos oli iso pettymys. 

SM-maanteiltä oli kolme viikkoa aikaa löytää uusi vire Joensuun SM-maastoihin. Raskaan kanttauksen jälkeen virettä ei kuitenkaan koskaan löytynyt; pakkaa sekoitti myös ensi kertaa sitten jenkkivuosien vaivannut poikkeuksellisen ankara koivun ja lepän kukinta. Koleassa 10 asteen kelissä juostu kisa Laulurinteen mäkisellä 2km:n lenkillä ei päästänyt juoksijoita helpolla. Nykyään maastojen pitkä matka on vaihtunut 12km:stä kympiksi, joka tällä kertaa sekin oli enemmän kuin riittävästi. Varovaisesta alusta huolimatta juoksu tukehtui jo 1,5km:n taivalluksen jälkeen, ja loppumatka meni hölkäksi, kuitenkin maaliin saakka joukkuekisan sijoituksista taistellen. 14. sija, 2:36 min kärkeen lienee heikoin suoritukseni yleisessä sarjassa sitten vuoden 2013 SM-maastojen pistoksen. 

SM-maastojen jälkeen oli selvää, että kesällä ei kisattaisi ennen kuin juoksu olisi palautunut entisiin uomiinsa. Hengitysongelmat väistyivät siitepölykauden jälkeen, mutta koko kesä meni kuin kivirekeä vetäen. Juoksulenkkien määrää oli pakon sanelemana pudotettava max 7 krt/vko ja tehoharjoituksien tiheyttä oli myös harvennettava. Vetoja pystyin juoksemaan tyydyttävästi anaerobiselle kynnykselle asti, mutta sen yli menevä teho näkyi heti merkittävästi hidastuneena palautumisena. Monta kertaa oli vakavassa harkinnassa pitää 2-3 viikon täyslepo harjoittelusta, mutta tähän ei kantti riittänyt. 

Pientä valoa tunnelissa alkoi näkyä ensimmäisen kerran elokuun alun harjoituksissa. Tämä antoi uskoa siihen, että vielä olisi mahdollista kisata Tampereen Kalevan Kisoissa elo-syyskuun vaihteessa ja Jyväskylän SM-maratonilla syyskuun puolivälissä. 

Viimeinen ja samalla ainoa testi ennen Kalevan Kisoja oli perinteeksi muodostunut Kuukan Hölkkä Uuraisilla 14.8. Reitti oli lyhentynyt täksi vuodeksi 500 metrillä meneillään olevan kenttäremontin vuoksi, mutta muuten sopivasti rankkasateiden välissä juostu kisa sujui miltein samalla kilometrivauhdilla kuin edellisinä vuosina. Tämän myötä uskalsin laittaa ilmoittautumisen sisään Kalevan Kisojen kympille.

Juoksutuntuma oli paranemaan päin, mutta yllättävän kuuma loppukesän auringonpaiste huomioden oma kisa lähti hieman liian innokkaasti liikkeelle ja läsähti juomapisteen puuttumiseen stadionin pätsissä. 9. sijasta ja loppuajasta 31.42,10 ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa muuta kuin että sillä kuittasi osallistumisoikeuden ensi vuoden kisoihin. 

Moni olisi näistä lähtökohdista jättänyt starttaamatta syksyn SM-maratonille, mutta kotikisat Jyväskylässä ja neljän viimeisen mestaruuden puolustaminen pitivät kynnyksen kisan väliinjättämiselle todella korkealla. Loma viimeisen parin viikon ajan ennen maratonia tulivat tarpeeseen, ja viimeistelyharjoitusten herkkä kulku nostivat odotusarvoa mestaruuden puolustamista kohtaan. 

Jyväskylän reitti on parhaimmillaan yksi Suomen nopeimmista, kun tuulen suunta vain on sopiva idästä kuten tänä vuonna. Lämpötila oli kaiken lisäksi ihanteellinen, n. 10 asteen luokkaa. Näistä lähtökohdista arvioin sub-2:21:n olevan mahdollinen täydellisellä onnistumisella, mutta mestaruuden puolustaminen olisi silti tiukassa viime vuoden hopea- ja pronssimiehiä Sandleria ja Nummelaa sekä debytantti-Ihamäkeä vastaan. 

Lähdin hyvällä itseluottamuksella vauhdittamaan juoksua, ja ensimmäinen neljännes tulikin helposti täsmälleen suunniteltua vauhtia ajassa 35:15 koko kärkiporukan ollessa vielä kasassa. 12km:n kohdalla Sandler teki silmin nähden liian kovan irtioton kiristäen vauhtia n. 5s/km ja saaden Ihamäen mukaansa. Itse jäin juoksemaan kahdestaan Nummelan kanssa tuota n. 3:20/km-vauhtia. Pian, n. 15km:n kohdalla kuitenkin huomasin, että minulla oli vaikeuksia seurata Nummelankin vauhtia. Puolimatka tuli täyteen ajassa 1:10.49 vauhdin hieman tasaannuttua. 

Tässä vaiheessa alkoivat myös ongelmat kiristyvien jalkapohjien kanssa molemmin puolin. Tämä teki kisan jälkimmäisestä puoliskosta kenties koko uran raastavimman; askellusta kun piti jatkuvasti yrittää muuttaa jalkakramppien vuoksi. Osaltaan tämän takia jouduin ekaa kertaa Bajamajaankin miettimään syntyjä syviä. Maali armahti lopulta kisan neljäntenä ajassa 2:25.24. Nummelan tasainen vauhdinjako palkittiin uran toisella mestaruudella 2:20.36-ajalla ennen Sandleria ja Ihamäkeä. 

Itselläni vastaava plantaarifaskiitti on vaivannut aina aiemminkin Niken vieterikenkien kanssa, mutta vasta maaliintulon jälkeen, jolloin käveleminen on ollut hankalaa parin päivän ajan. Nyt ongelma alkoi siis jo kesken kisan, mikä pakoltikin tarkoittanee jatkossa kenkämerkin vaihtumista. 

Ainakin vuodesta 2008 lähtien kilpajuoksun suhteen olen saanut olla saamapuolella, mutta tänä vuonna harrastus tällä tasolla kieltämättä otti henkisesti enemmän kuin antoi.

Maratonin jälkeen edessä oli paluu Riikaan opintojen pariin - vielä viimeisen kerran 6 vuoden aikana. Lyhyen 12-semman ohjelmassa olivat enää genetiikan ja immunologian kurssi, sydän- ja thorax-kirurgian kertauskurssi, sekä sisätautien erotusdiagnostiikka, joka päättyi tällä viikolla. Näiden lisäksi toissapäivänä oli vielä yhden projektin päätös, kun esittelin tutkintoon kuuluvan, helmikuussa aloitetun tutkimustyön "Thesis defence" -tilaisuudessa. Siinä oli pari opintonoppaa kieltämättä melko ison työn takana. :D Jatkossa kaikki keskittyminen on tammikuun alussa jäljellä olevaan State Examiin, jossa valmistuvilta opiskelijoilta tentataan 6 vuoden asiat parin päivän aikana. Tentit suoritetaan nyt poikkeuksellisesti etäyhteydellä Latvian äärimmäisen vaikean koronatilanteen vuoksi.

Pää tyhjentyi ja ajatukset selkiintyivät ylimenokauden ruskareissulla Norjan Nordkapissa ja Altassa.

Urheilua koronakesän varjossa - Road to Vantaa

Kulunut vuosi on ollut koronan vuoksi poikkeuksellinen - luonnollisesti se on tuonut paljon lisää epävarmuustekijöitä myös urheilurintamalle: enää ei voi olla varma siitä, että pystytäänkö urheilutapahtumia järjestämään suunnitellusti tai onko matkustaminen ulkomaille kisoihin ylipäätään enää mahdollista? Joskus se on pienestä kiinni, kuten tänä vuonna. Tässä long story (not so) short: Road to Vantaa.

Uusi treenikausi pyörähti vuosi sitten käyntiin vasta marraskuussa. Koulussa piisasi kiirettä, ja SM-maratonin jälkeinen ylimenokausi oli venynyt useamman viikon mittaiseksi "löhöilyksi". Näillä aamuilla uusi liekki on aina kaivettava vuosi vuodelta syvemmältä. Ilman sisäistä paloa tavoitteellisesta harjoittelusta ei tällä tasolla tule mitään: väkisin puurtaminen muiden iloksi käy äkkiä liian raskaaksi, ja siinä vaiheessa on yleensä parempi laittaa tossut naulaan. Treenit alkoivat kuitenkin jälleen valmentaja-Anteron ohjelmilla maittaa. Talvi Riiassa oli poikkeuksellisen hyvä juoksijalle: lunta ei ollut kuin parina päivänä eikä nastalenkkareita tarvinnut kaapista kaivaa. Juoksumäärät alkoivat olla samalla tasolla kuin parhaimmillaan vuosina 2014 ja 2015. Avaintreeneinä toimivat vanhat tutut: viikottainen pitkä lenkki mäkisessä maastossa (aina 30+ km), riitävän kevyet puolimaratonvauhtiset tonnit ja maratonvauhtiset 2000m:n vedot 1 min palautuksella - erona edellisiin vuosiin, että pitkä lenkki oli vauhdiltaan useimmiten reipas ja toistomäärät vedoissa hieman aiempaa suuremmat. 

Huhtikuun SM-puolimaratonia varten kunto oli jo varsin lupaava, mutta koronatapausten räjähdettyä kasvuun kisa jouduttiin harmittavasti perumaan. Samalla tuli äkkilähtö Latviasta Suomeen, kun yliopistomme siirtyi etäopetukseen ja matkustusyhteydet maiden välillä katkaistiin. Päädyin tällöin aloittamaan lääkärin työt etäopintojen ohessa, mikä osoittautui varsin raskaaksi yhdistelmäksi. Kevyt treenaaminen keskittyi lähinnä viikonloppuihin, kun palautumiselle ei jäänyt muuten juuri aikaa. Heinäkuussa lukukauden päätyttyä tilanne helpottui merkittävästi: töiden ohessa askel oli luonnollisesti raskas, mutta treenit alkoivat purra. Kaikeksi onneksi Kalevan Kisat osuivat tänä vuonna vasta elokuulle, joten kunto ehti hyvin nousta siellä odottavaan ratakymppiin mennessä. Vapaapäivänä askel Turussa oli heti astetta terävämpi. Kisa sujui odotuksiin nähden reilusti yläkanttiin. Loppuaikani 30:45 oli paras 5 vuoteen ja paras koskaan juoksemani aika Suomen maaperällä. Kalevan Kisojen jälkeen noudatin suunnilleen samaa ohjelmaa, mitä vuosi sitten: ennätyskulku Kuukan Hölkässä Uuraisilla ja Konttihölkässä Saarijärvellä kielivät siitä, että Kalevalaisten tulos ei ollut sattumaa. Syyskuussa alkoi olla jo huhtikuun vire päällä, joten haussa oli sopiva maantiekymppi. Jyväskylässä Finlandia Marathonilla oli tänä vuonna tarjolla maratonin ja puolikkaan lisäksi vain varttimaraton, mutta järjestäjät onneksi lupautuivat mittaamaan reitille virallisen kympin väliaikapisteen. Jalkaan solmin ensimmäistä kertaa Niken vieterikengät, joiden olin jo muutamissa treeneissä todennut tuovan merkittävää lisävauhtia askeleeseen. Puolimatkan väliajalla 15:16 jopa 31 minuutin alitus olisi ollut mahdollinen, mutta varsin navakka vastatuuli söi loppumatkasta vauhtia n. 10 s/km. Kympin väliaika 31:19 oli silti alle aiemman ennätykseni. 

Syyskuussa koronatilanne alkoi nopeasti pahentua meillä ja maailmalla. Tästä alkoi itse asiassa koko maratonharjoittelun piinaavin vaihe: ennenkokematon epätietoisuus siitä, että pääsisikö kisoja laisinkaan juoksemaan. Ennen SM-maratonia ja paluuta Riikaan edessä oli vielä SM-maastot Kurikassa. Jännityksellä seurasin 14 vrk:n ilmaantuvuuden kehittymistä Suomessa. Latvia päivittää uudet matkustusrajoitukset aina kerran viikossa perjantaisin. Mikäli ilmaantuvuus ylittäisi 16/100,000, edessä olisi parin viikon karanteeni Latvian päässä. Tästä puolestaan koituisi itselleni suuria vaikeuksia opintojen uudelleenjärjestämiseksi. Kuinka ollakaan, lukema oli 16,1, eli edessä oli ennenaikainen paluu Riikaan ja osallistuminen SM-maastoihin jäi valtakunnallisesti vain noin muutaman kymmenen tartunnan päähän. Tämän jälkeen karanteenirajaa nostettiin ensiksi 25:een, ja lopulta Latvian koronatilanteen edetessä täsmälleen Suomen tahtia raja nostettiin SM-maratonin aattona 40:een, eli kuin ihmeen kaupalla pääsin lentämään Helsinkiin vielä kisojen vastaisena yönä. Varasuunnitelmana minulla olisi ollut juosta samana viikonloppuna Riga Marathon, joka oli jo kerran jouduttu siirtämään koronan takia toukokuulta. Tilanteet Latvian paikallispolitiikassa muuttuivat kuitenkin epätodellisen nopeasti, ja lopulta koko tapahtuma päädyttiin perumaan viime hetkellä. Nyt tähdet olivat kohdillaan: pahimmassa tapauksessa käteen olisi jäänyt luu sekä Riiasta että Vantaalta. 

Nummela ja Sandler

Yöllä klo 01 kömmin majapaikkaamme Vantaalla, jossa Miika oli jo vastassa. Montaa silmäystä en ehtinyt ennen aamun sarastamista torkahtaa, sen verran vaiherikas päivä oli takana ja kisajännitys jo päällänsä. Lisätykytyksiä aamulla aiheutti majapaikkamme kokin nukkuminen pommiin. Hyvästä tankkauksesta huolimatta aamiaista on välttämätön syödä, mielellään ajoissa n. 3-4h ennen starttia. Ei auttanut muu kuin lähteä autolla etsimään purtavaa toisesta hotellista. Sitten takaisin majapaikkaan ja kiireen vilkkaa perinteiset maratonin esivalmistelut: juottopullojen täyttö ja merkkaus oikeille kilometripylväille. Päälle lyhyt nihkeäntuntuinen verkka ja siirtyminen starttiviivalle täydessä keskittyneisyydessä. Ennakoin, että mestaruus saattaisi kiinnostaa niin sub-2:18-PB:n omaavaa Aki Nummelaa kuin tasaisesti joka vuosi kehittynyttä Björn Sandleria. Muutenkin ilmoittautuneita oli ilahduttavan paljon, mm. kymmenkunta alle 2:30-miestä, siitäkin huolimatta, että juoksijoita jakaantui tänä vuonna poikkeuksellisesti kahdelle eri matkalle. Keli muutoin sateisen viikon lomassa muuttui parahiksi lauantaille erinomaiseksi: 13 astetta ja aurinkoista, eikä tuulesta ollut liiemmin haittaa. Startin tapahduttua siirryin heti kärkeen taakseni vilkuilematta. En yleensä ikinä seuraa vauhtia kellosta vaan vedän tunteella; näin matka taittuu nopeammin eikä heterogeenisen reitin hitaammilla pätkillä vahingossa sorru yliyrittämiseen, vaikka välillä napsahtaisikin hitaampi kilsa. Ensimmäisen neljänneksen täyttyminen peräti 3:15/km-vauhdilla hieman yllätti, mutta kulku oli sen verran helppoa, että uskalsin vain antaa mennä. Puolikas tuli yhä erinomaisella

fiiliksellä ajassa 68:44; tässä vaiheessa haaveena ollut 2:20-alitus alkoi ilman haveria näyttää todennäköiseltä. Vieterikengät veivät askelta lennokkaasti tasaisilla suorilla ja ylämäkeen, mutta profiililtaan kengät ovat kuitenkin sen verran kiikkerät, että verrattain mutkaisella ja kapealla reitillä täytyi pitää varansa, että pysyi reitillä. Kolmannella kierroksella myös pujoteltavien kierroksella ohitettavien juoksijoiden määrä alkoi merkittävästi lisääntyä, mikä omaan väsymykseen yhdistettynä voi aina olla pieni riskitilanne. Edessä reittiä näyttänyt moottoripyörä teki kuitenkin varsin hyvää työtä. Viimeisen kilometrin alkaessa vilkaisin kelloa, eikä haamurajan alitus ollutkaan enää niin varmaa. Viimeisellä ylikulkusillalla tasan 200 metriä ennen maalia näin onneksi Rahkosen Jukan karjumassa, että "nyt kaikki peliin niin menee vielä alle 2:20!" Vilkaisin kelloa, joka näytti 40 sekuntia armonaikaa. Päätin ohjeesta laittaa kaiken peliin ja alamäkivoittoinen loppusuora tuli kuin tulikin itkuraastolla 30 sekunnissa. Se oli siinä! Suomen mestaruus ja bonuksena uusi ennätys 2:19.49. Hopeaa Björn Sandlerille uudella PB:llä 2:22.01 ja Aki Nummelalle pronssia, 2:26.41. Mestaruus oli jo viides, mutta kuten aiemminkin todettua, ne kaikki ovat olleet ainutlaatuisia matkoja omine haasteineen. Kiitos jälleen huollolle, joka vuodesta toiseen on taannut menestyksen (Antero, Teemu, Tepa, Jaakko ja Soile). Kiitos myös seuralleni Jyväskylän Kenttäurheilijoille kaikesta saadusta tuesta. JKU on ansaitusti Suomen paras yleisurheiluseura myös tänä vuonna voittaen Kalevan Maljan jo kuudennen kerran.

Maraton on parasta! 

Valmentajani vuodesta 2003, Antero Liukkonen

TULOKSET

SM-maastot, Janakkala

Eilisistä SM-maastoista on kotiuduttu. Viimeiset kolme viikkoa menivät kaksijakoisesti SM-maantiejuoksujen ja -maastojen välissä. Jalat eivät tuntuneet liian hakatuilta puolimaratonin jälkeen, joten pääsin mielestäni kohtalaisen hyvin takaisin normiharjoittelun pariin. Vielä viikkoa ennen SM-maastoja suunnitelmana oli matkustaa Riiasta käsin Turkuun testaamaan "kympin" kuntoa. Tummia pilviä alkoi kuitenkin kasaantua taivaalle hyvin menneen viimeistelyharjoituksen (5x1000m radalla) jälkimainingeissa, kun takareisi alkoi yhtäkkiä kirrata kevyitä loppurullauksia tehdessä. Kun jumi ei ehtinytkään hellittää ennen kisaa sallien vain hitaan hölkän, ei auttanut muu kuin jättää kisaamatta ilman sen suurempia riskinottoja tulevien SM-maastojen suhteen. Tämä tietysti harmitti varsinkin, kun olosuhteet Turussa olisivat olleet täydelliset kevään viimeisenä lämpöisenä päivänä.

Jalkavaiva lopulta onneksi helpotti kunnon pohjehieronnalla ja herätti toiveita maastoihin osallistumisesta. Kisaviikolla testasin jalkaa kahdella vauhdikkaammalla harjoituksella: tiistain kiihtyvän 9km (avg. 3:43/km, 4:30-3:12/km) ja keskiviikon vakioviimeistelytreenin (4x500m tiellä 1:22-1:16 / 5' + 3x200m 30-29"/ 2'30") sujuttua ongelmitta, uskalsin varmistaa ilmoittautumiseni. 

Tämänvuotiset SM-maastot kisailtiin Janakkalaan kuuluvassa Turengissa. Kiipulan koulutuskeskuksen maastoihin oli vedetty n. 1,9km:n mittainen kierros, joka oli taatusti yksi raskaimmista, mitä itse olen koskaan kokenut v. 2004 alkaneella SM-maastourallani. Ainoastaan vuoden 2011 Nivalan reitti oli samaa kaliiberia. Pellolta startannut reitti kulki ensimmäiset puoli kilometriä tasaista kovapintaista metsäpolkua. Tämän jälkeen alusta muuttui karkeaksi soraksi laskien erittäin jyrkästi korkeuseroltaan n. 20 metriä alas lammenrantaan. Mäen pohjalta juoksijat pääsivät kiipeämään lähes yhtä jyrkän n. 200 metrin mittaisen mäen ylös. Ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, edessä oli ilman hengähdystaukoa jälleen jyrkkä mäki alas. Tämän jälkeen vuorossa oli ehkä reitin mukavin osuus, pikkupätkä tasaista kangasmaastoa, jossa pääsi toipumaan ennen lopun pitkää hivuttavaa sorapintaista nousua takaisin stadionille.

Pitkän matkan osallistujalista oli tänä vuonna erittäin tasokas, kun mukaan uskaltautui myös moni aiemmin vain lyhyttä matkaa juossut ensikertalainen. Ounastelin Jaakko Piesasen olevan lähes varma mestari, juostiin kisa millä taktiikalla hyvänsä. Lisäksi oli selvää, että reitti oli kuin suunnistajille tehty, joten parin vuoden takainen hopeamitalisti, ranskalainen Frederic Tranchand sekä aina maastoissa hyvin viihtyvä, viime vuonna hopeaa ottanut Antti-Pekka Niinistö olisivat vahvoilla. Näiden lisäksi mitaleille oli tyrkyllä ainakin Saleva, Nummela, Järvenpää ja Tenhunen. Omille vahvuuksilleni reitti tulisi olemaan pelkkää myrkkyä, joten taktiikka oli yritettävä luoda sen mukaan: liian hiljaa ei voisi lähteä matkaan. 

Jarkon kanssa taistelua 5-sijasta reitin isoimmassa mäessä.

Kisapäivä oli keliltään hyytävän kylmä: tuulinen ja vain 5 astetta lämmintä. Olosuhteet olivat kuitenkin vielä päivällä suhteellisen hyvät iltapäivällä alkaneisiin rae- ja sadekuuroihin nähden. Ekalla kierroksella koin järkeväksi antaa heti muutama kymmenen metriä siimaa: siitä huolimatta kierros tuli alle 6 minuutin. Toisella kierroksella alkoi olla selvää, että mitalit karkaavat tänään muille. Ero pistesijoihin näytti myös huolestuttavasti kasvavan, mutta toistelin vain mielessäni valmentajan neuvoa: "12km on pitkä matka, ja moni tulee hyytymään liian kovaan alkuvauhtiin". Maastosta johtuen juoksu ei ollut missään vaiheessa tasapainoista ja meno oli kaukana flow-tilasta: jyrkissä alamäissä askel  tuntui vain tökkivän ja pitkähköiksi osoittautuneet 9-milliset piikit vain hakkasivat kivikossa. Ylämäet puolestaan tuntuivat 6 kertaa kierrettäessä järkyttävän raaoilta Riian tasaisten maastojen jälkeen. Kuitenkin kisan edetessä itseluottamusta alkoi nostaa fakta, että pystyin säilyttämään loput kierrosajat n. 6:30:n paikkeilla samalla kun väsyneitä selkiä alkoi odotetusti tulla yksi toisensa perään vastaan kisan toisella puoliskolla.

Tällä kertaa nousu riitti viidenteen sijaan, joka oli kyllä päivän maksimi (eroa 4:nneksi juosseeseen Salevaan jäi 44 sekuntia). Kärki oli murskaavan ylivoimainen: Piesanen vei voiton minuutin erolla, ja muut mitalistit Tranchand ja Niinistö juoksivat myös hyvin. Joukkuekilpailussa JKU oli poisjääntien vuoksi kakkosmiehityksellä liikkeellä, mutta pääsimme kuitenkin pokkaamaan hopeaa yhdessä Jonathan Kilpelän (15:s) ja Miika Takalan (23:s) kanssa. Turun Urheiluliitto vei mestaruuden 9-sijapisteen erolla. 

TULOKSET

Joukkuehopeamitalistit: Nieminen, Kilpelä, Takala.

SM-maantie, Vantaa

Hiillostus käynnissä.

Viime viikonloppuna Vantaan Tikkurilassa kisattiin mielenkiintoinen ja tasainen SM-maantiekilpailu. Omat odotukset olivat kasvaneet kisaa ja mahdollista puuttuvaa Suomen mestaruutta ajatellen hyvin menneen treenijakson ja Karhu-viestin jälkeen. Lähtölista vaikutti olevan tasokkain sitten vuoden 2014:  potentiaalisia mestareita pystyi nimeämään puolen tusinaa kaveria. Seurakaveri-Mannisen jäätyä pois veikkasin kovimman vastuksen jälleen tulevan viime vuonna hopeaa vieneeltä Antti-Pekka Niinistöltä sekä mestaruuden voittaneelta Jarkko Järvenpäältä, joskin hänen päivän kuntonsa riittävyyden arvelin olevan 50:50 yllättävän heikosti menneen Karhu-viestin perusteella. Lisäksi arvelin, että muut (erityisesti potentiaaliset debytantit Hannu Granberg ja Eero Saleva) saattaisivat "erehtyä" samaan vauhtiin, mutta matka maaliin tulisi olemaan pitkä 15km:n jälkeen.

Kisa käytiin säältään erinomaisissa olosuhteissa (+10'C ja erittäin heikkoa tuulta 2 m/s). Reitti sisälsi ensi alkuun yhden 1,1km:n pikkukierroksen hallin ympäri ja tämän jälkeen neljä 5km:n mittaista lenkkiä Tikkurilan liikuntapuiston ympäristössä. Kierros oli optimoitu korkeuseroiltaan pöytätasaiseksi mutta toisaalta suorien kustannuksella ollen omaan makuuni varsin syheröinen: rytmiä rikkovia 90 asteen mutkia kertyi puolimaratonin matkalle lähes satakunta, joista sentään osa oli onneksi saatu loivennettua vetämällä kevyenliikenteen väylää kulkenut reitti ajoväylän poikki.

Järvenpää lähti odotetusti heti paukusta alle kolmen minuutin vauhtia. Pääjoukkoa vetäessäni jäin tarkkailuasemiin antaen tarkoituksella 30m siimaa. 1,1km:n alkukierroksen jälkeen ero ei kuitenkaan enää kasvanutkaan, joten siinä paikassa tiesin, että nyt mestaruutta tarjotaan hopealautasella.

6km:iin tultaessa olin ajanut eron umpeen, ja hieman yllättäen meidän takaa-ajajien joukko oli jo pienentynyt kahteen, eli minun lisäkseni Granbergiin. Mestaruus olisi enää kolmen kauppa.

Kovaa alkuvauhtiaan himmaamaan joutuneen Järvenpään meno ei ollut ollenkaan normaalia Jarkkoa, joten hänet saavutettuamme ammuin heti kärkeen lisäämään vauhtia. Jarkko pyrki välillä uudelleen kärkeen, mutta vauhti tuppasi aina silloin tasaantumaan. Tämä ei ollut jatkon kannalta hyvä, sillä Granberg tuli edelleen helposti peesissä, ja meitä oli yhä liian monta mestaruustaistoon. Pidin ketjun siis kireällä, mikä ennakoi Jarkon putoamista kyydistä: 10km sujahti helposti aikaan 31:22, joka alittaa epävirallisesti oman maantie-ennätykseni 7 sekunnilla.

11km:iin tultaessa ja kolmannelle vitosen lenkille lähdettäessä meitä oli odotetusti enää minä ja Granberg jäljellä. Nyt mitattaisiin lähinnä keskimatkoilla viihtyneen juoksijan pään ja kunnon kestäminen hänelle tuntemattomalla alueella. Vedin yhä tiukalla temmolla, mutta Hannu seurasi eleettömästi. Selkeästi maratonainesta.

15km:ssa reitin ainoalla pidemmällä suoralla ja vastatuulipätkällä koin itse ensimmäisen kerran vaikeuksia vauhdinpidossa. Rupesin hamuamaan jäljellä olevaa kofeiinigeeliä taskusta Hannun siirtyessä piikkipaikalle. Jotenkin tupeloin avaamisen kanssa onnistuen pudottamaan geelin maahan. Tämän henkisen kolauksen jälkeen jouduin keräilemään itseäni hetken aikaa viimeisen kierroksen samalla alkaessa.

Tajusin, että minun olisi kaikesta huolimatta yritettävä vielä jonkinlaista aikaista ratkaisua, joten heti vikan kierroksen alkuun iskin vielä viimeiseen vetooni. Vauhti ei kuitenkaan kiihtynyt enää käytännössä yhtään; sen sijaan kannustuksesta päätellen takaa-ajajien askeleet alkoivat jo uhkaavasti lähestyä. Hannu tiedosti tilanteen ja teki kovan rytminvaihdoksen 3km ennen maalia. Laskin yksi plus yksi yhteen: ero takana tuleviin oli yhä vähintään 15 sekuntia, ja jos pystyisin sinnittelemään Hannun vanavedessä lopun matkaa, hopea on taattu.

Näin kävikin: Hannulle kultainen debyytti ajalla 67:12 ja meikäläinen 6 sekuntia perässä tyydyttävällä ajalla 67:18. Kirikamppailussa pronssi meni ajalla 67:34 kokeneelle Aki Nummelalle, joka kukisti toisen debytantin (Hannun lisäksi) eli Eero Salevan. Hattua pitää nostaa heidän debyyteilleen!

Nuorten kynnys (valmiudet) siirtyä SM-maantiekympiltä puolimaratonille on tämän vuosikymmenen aikana noussut varsin korkeaksi. Toivottavasti edellä mainitut uskaltautuvat rohkeasti kokeilemaan maantiematkoja myös jatkossa.

Tiedän, että tämä on hieman vanha virsi, mutta todettakoon, että tässä olisi jälleen saumaa esim. puolimaratonjoukkueelle EM-kisoihin, jos liitto alkaisi suhtautua sellaisen lähettämiseen myönteisemmin.

TULOKSET

Päivän kärkikolmikko.

Suomen mestaruus nro 3!

SM-maraton kisattiin viime lauantaina Joutsenossa: kotiintuomisina oli jälleen mestaruuus uudella ennätysajalla 2.21.59! 

Edellisessä postauksessani kirjoittelin Kalevan Kisojen jälkeen alkaneesta 2kk:n mittaisesta valmistautumisesta, joka huipentui tähän kisaan. Jakso oli juoksumääriltään maltillinen, mutta valmistavat harjoitukset menivät kaikki nappiin. Marakunto pääsi näin siis kehittymään isoin harppauksin. Kovat harjoitukset sisälsivät loppujen lopuksi varsin vähän pitkiä maratonvauhtisia pätkiä. Vauhtina 3:20/km alkaa olla jo sen verran kovaa, että treeneistä voi muodostua ennemminkin kuluttavia, jos palautumiseen ei syystä tai toisesta pysty panostamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen täyttä varmuutta omasta tämänhetkisestä potentiaalista ei suoraan ollut olemassa, vaan itseluottamus maratonille piti rakentaa vertaamalla samantyyppisten harjoitusten kulkua viime vuoteen, jolloin matka kulki 2.23.06. Luotto oli siis hyvä mestaruuden puolustamista ajatellen, vaikka mukana olivat mm. 2.19-mies Aki Nummela sekä koko kesän hyvin kisaan valmistautunut Antti-Pekka Niinistö.

Kisaviikko ei enää paljoa juoksua sisältänyt: tiistaina radalla 2x2000m 6.05 + 3x400m 69-67", pal. 2', ja muuten kevyttä verryttelyä. Alunperin minulla piti olla vielä koulua koko perjantaiaamupäivän, mutta onneksi sain järjestettyä sen vapaaksi. Yksi stressitekijä vähemmän matkustuspäivään. Lento Helsinkiin ja sieltä hyppäsin suoraan Lappeenrantaan menevään junaan. Valmentaja-Antero oli vastassa asemalla, josta jatkoimme kohti kisapaikkaa Joutsenoon. Keli oli vielä kisa-aaton iltana tyyni ja lämmin, mutta juuri kisapäiväksi ennustettu Mauri-myrsky aiheutti hieman päänvaivaa. En kuitenkaan antanut olosuhteiden liikaa häiritä latautumistani; keli olisi kaikille sama. 

Kisa-aamuna ilma oli koko ajan viilenemään päin. Puut alkoivat puuskissa olla jo luokilla, mutta onneksi pahin myrskynsilmä jäisi Länsi-Suomeen. Huononeva, tuuliseksi ja sateiseksi muuttuva keli tulisi joka tapauksessa vaikuttamaan kisan kulkuun. 

Startti tapahtui urheilukentällä, missä ensimmäinen kilometri juostiin rinkiä ympäri ajassa 3:13. En yleensä ikinä katsele maratonilla kilometriaikoja kisan aikana vaan annan vauhdin muotoutua päivän kunnon mukaan. Oma fiilis tuntui kuitenkin heti alusta alkaen hyvältä, joten irtaannuin muista jo heti 500 metrin juoksun jälkeen. Pojat kaiketi pitivät siirtoani tuohon keliin erittäin reikäpäisenä eikä peesipaikka kelvannut tuulesta huolimatta. 

Kisan toinen tonni tuli pitkään ylämäkeen 3:23. Tämän jälkeen mäen päällä kierrettiin karkeasti kahdeksikon muotoinen, n. 13km:n mittainen suhteellisen tasainen peruslenkki kolmeen kertaan. Myötäiset pätkät pyrin juoksemaan mahdollisimman kovaa sietokyvyn ylärajoilla (3:10/km), kun taas navakoilla vastatuulipätkillä oli parempi antaa hieman löysää (3:25-3:30/km), jottei juoksisi itseltään jalkoja alta. Onneksi reitti kiemurteli sen verran puuston suojassa, että suorat vastatuulipätkät eivät muodostuneet liian pitkiksi ja raskaiksi. Lähinnä kymmenien kierroksella ohitettavien ja edestakaisella pätkällä vastaantulevien juoksijoiden kanssa sai koko ajan olla skarppina.

Seuraavat kilometrit tulivat oman kellon mukaan 3:18, 3:20, 3:19, 3:15, 3:13, 3:12, 3:15, 3:19, 3:17, 3:17, 3:16, 3:15, 3:13, 3:16, 3:15, 3:17, 3:18, 3:17, 3:15, ja puolimatkaan 69:45. Meno tässä vaiheessa oli vielä hyväntuntuista, mutta alun herkkyys alkoi olla mennyttä. Eroa Nummelaan ja Niinistöön oli jo toista minuuttia, mutta tiesin jälkimmäisestä vastatuulivoittoisesta puoliskosta tulevan pitkä. Seuraavat kilometrit 3:20, 3:20, 3:18, 3:22, 3:20, 3:23, 3:19. 3:21, 3:21.

30 kilometriin tultaessa meno alkoi tuntua todella työläältä. Enää ei ollut täyttä varmuutta siitä, kuinka etureidet tulisivat kestämään. Pystyin kuitenkin taistelemaan vikat 12km pahemmin hyytymättä eikä ero takana tuleviin päässyt kaventumaan: 3:23, 3:24, 3:22, 3:24, 3:27, 3:28, 3:32, 3:27, 3:26, 3:28, 3:32, 3:23 alamäkeen stadionille, ja loppu 500m radalla kirien. Onnekseni sekunnit olivat tällä kertaa puolellani, ja ennätys painui juuri ja juuri alle 2:22:n. Nummela nappasi hopeaa ajalla 2.23.36 ja krampeista kärsinyt Niinistö taisteli maaliin kolmantena ajassa 2.29.45.

Mestaruus oli itselleni jo kolmas neljän vuoden sisään, mutta tästä huolimatta pitkän projektin onnistuminen maistui jälleen erittäin hyvältä. Kuitenkin jokainen tähänastinen maraton on ollut uniikki omine haasteineen: siinä missä viime vuonna keli oli täydellinen ja kulku leikittelevän helppoa 40km:iin asti, oli valmistautuminen sen sijaan hankala pitkällisen lonkankoukistajavamman vuoksi. Tänä vuonna valmistauminen puolestaan sujui lähes ongelmitta, mutta kisa itsessään oli erittäin raskas myrskyn ja reilun 'positive splitin' vuoksi. 

Kiitokset vielä Anterolle ja Teemulle huollosta kisan aikana ja lisäksi Anterolle erinomaisesta valmennuksesta! Nyt on vuorossa hengähdystauko juoksutreeneistä ja jälleen enemmän keskittymistä opintojen pariin.

SUL:n uutinen

Tsekkaa uusin Juoksija-lehti!

Road to Joutseno

Jyväskylän Kalevan Kisojen jälkeen pidin viikon verran kesälomaa: suunnitelmana oli vierailla ensimmäistä kertaa kesäaikaan Lapissa enon luona Enontekiöllä. Varsinkin nuorempana kilpahiihtoaikoina Lapissa tuli käytyä tiuhaan 1-2 kertaa vuodessa, mutta kaikki reissut painottuivat joko joulun tai pääsiäisen seutuun. Ekaa kertaa koettu Lapin yötön yö teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen, varsinkin kun kelit osuivat kohdilleen!

Treenien puolesta ei ollut juuri tämän enempää aikaa jäädä laakereille makaamaan, sillä syksyn päätavoitteeseen SM-maratoniin ei ollut enää kahtakaan kuukautta aikaa. Siinä missä heti toukokuisen Riga Marathonin jälkeen harjoittelussa oli pienen tapaturman seurauksena (nilkan pyörähtäminen) huono kierre pitkälle heinäkuun alkuun asti, sain heti Kalevan Kisojen jälkeen vahvan nousukunnon päälle. Kunto onkin noussut kiitettävästi viikko viikolta: tänä vuonna avainasemassa ovat olleet pitkät harjoitukset erittäin mäkisissä maastoissa. Samaa taktiikkaa toteutin myös valmistautuessani vuoden 2015 SM-maratonille, joka käytiin raskaalla Pyhtään reitillä.  Myös vauhdit näissä treeneissä ovat olleet aiempaa reippaampia, mutta hyvän kierteen ollessa päällä näitä on uskaltanut sisällyttää ohjelmaan. 

Varsinaisesti mitään määrällisesti kovempia harjoitusviikkoja ei tähän jaksoon kuulunut - palautumisen varmistamiseksi: olin nimittäin ensimmäistä kertaa koko elokuun töissä amanuenssina, ja heti tämän perään opinnot ovat jatkuneet Riiassa 6-semman muodossa. Kiitos vielä  mahtavalle henkilökunnalle, joka auliisti jaksoi opastaa kuvantamisen saloihin!

Kaiken touhun ohella elokuuhun mahtui myös kolme harjoitusluontoista kilpailua: 21.8. Elokuun Kisat Harjulla, jossa juoksin soolona viimevuotiseen tapaan 10,000m. Vuosi sitten ratakymppi kulki pintakaasulla 31.08, joten uskoin sub-31:n olevan mahdollisuuksien rajoissa työpäivän päällekin juostuna. Keli oli kuitenkin tällä kertaa varsin tuulinen, joten aivan yhtä helpolla en päässyt: vikan 3km:n raaston ansiosta sain kuitenkin kirittyä alle tavoitteena olleen 31 minuutin (30.51), mikä osoitti kuntokäyrän suunnan olevan oikea. Ohessa Miikan tekemä hauska video kisasta: 

Neljä päivää ratakympin jälkeen suuntasimme Miikan kanssa jo seuraavaan kisaan, joka oli Konttihölkkä Saarijärven Konttimäessä. Seutu on Keski-Suomen korkeimpia; järjestäjät olivatkin etukäteen varoitelleet reitin rankkuudesta. Itse osallistuin 16km:lle Miikan tyytyessä 9km:n kisaan. Reitti oli totta vie ehkä rankin koskaan, mutta n. 3:30/km-keskivauhdilla saimme hyvän harjoituksen aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan idyllinen kisa hyvine palkintoineen, ja pääsimmepä maalissa haastelemaan vanhan 2:15-maratoonari Matti Vuorenmaan kanssa:

Maakunnan hölkkäkierros jatkui seuraavan viikon perjantaina Pylkönmäellä Sakun Hölkässä. Työt ja treenit painoivat kieltämättä jaloissa, mutta keli oli sen verran täydellinen, että päätin yrittää juosta kovaa aikaa ja Miikan nimissä olevaa reittiennätystä vuodelta 2013. 7km:n mittainen mäkinen reitti taittui ajassa 22.46, mutta jäi uupumaan vaivaiset 2 sekuntia ennätyksestä. Hyvä treeni joka tapauksessa, ja kiva oli jälleen kisata Pylköllä. Edellinen kerta oli n. 20 vuotta sitten nappulana!

Alla vielä kootusti treenejä valmistavalta jaksolta. Katsotaan mihin ne riittävät viikon päästä Joutsenon SM-maratonilla. Kisasta on ainakin ennakkoon luvassa kovatasoisin vuosikausiin, sillä mukana on mm. alle 2.20-aikoja liukuhihnalta naputellut vuoden 2016 suomenmestari Aki Nummela, keväällä puolikkaalla ja maastoissa nokittanut Antti-Pekka Niinistö sekä Kalevan Kisoissa yhdellä sekunnilla edellä ollut Matti Rauma. Ja viimeksi kun Joutsenossa kilpailtiin v. 2014 (ympyrä sulkeutuu!), niin Rauma oli ilmoittautuneista paras sijoittuen hopealle. Mielenkiintoisista asetelmista lähdetään siis puolustamaan viime vuoden mestaruutta!

VKO 29

TO

Kalevan Kisat, Harju: 10,000m 5:s 31.36, kova hellekisa, +26°C.

PE

17km + 3x100m.

LA

8,5km + koord. + 10x100m, pal. 100m + 8,5km.

SU

Ap: Kiihtyvä 25km 3:47/km: 4:08-3:56-3:43-3:39-3:31/km mäkistä soratietä. Ip: Matkustus Lappiin.

115km

VKO 30

MA

Ap: Vaellus. Ip: Kevyt VL: 3x1km+2x500m, pal. 500m + 10km.

TI

Ap: Vaellus. Ip: 21km 4:01/km.

KE

Ap: 7km + 3x100m.

Ip: 10km.

TO

Ap: 6km + 5x100m. Ip: Matkustus kotiin.

PE

20km

LA

Ap: 6km + 6x100m. Ip: Kiihtyvä 15km mäkistä soratietä 3:39/km (TV 8km 3:46/km + Reipas 5km 3:38/km + Kova 3km 3:20/km).

SU

29km 4:15/km + 3x100m, puolet mäkistä soratietä.

114km

VKO 31

MA

Lepo

TI

Ap: Kuntopiiri + 8km + 6x100m  Ip: 5x1000m 3:03-2:58, pal. 3'-3'15". +30°C.

KE

Ap: 6km. Ip: 12km.

TO

10x200m 30,1-29,2", pal. 6' hölkkä (900m).

PE

15km

LA

Kevyt VL 15km mäkistä soratietä 1h (sis. 9x1km 4:00-3:30/km, pal. 500m).

SU

36km 4:13/km + koord. + 3x100m. Vika kolmannes mäkistä soratietä.

124km

VKO 32

MA

Kuntopiiri + 16km.

TI

Ap: 6km. Ip: 4x2000m 6.30-6.25, pal. 1’.

KE

13km + mäkivetoja 2x1min, pal. 2' + Ver 1,5km.

TO

Ap: 6km Ip: 10x400m 68,8-66,7", pal. 400m (2').

PE

16km

LA

Kiihtyvä 16km mäkistä soratietä 3:55/km (4:30-3:23/km).

SU

30km mäkistä soratietä 4:07/km + 6x100m + koord. 

139km

VKO 33

MA

17km + 6x100m.

TI

Ap: 6km. Ip: 6x1000m 3:05-2:53, pal. 3'/5' + 10x100m.

KE

13km + 6x100m.

TO

Ap: 6km. Ip: 10x200m 31,2-29,5", pal. 400m (2,5').

PE

Ap: 11km + 3x100m. Ip: Hieronta.

LA

Kiihtyvä 15km mäkistä soratietä 3:53/km (4:27-3:22/km). 

SU

11km + 6x100m.

120km

VKO 34

MA

5km + 10x100m + 4km.

TI

Elokuun Kisat, Harju: 10,000m 30.51,77 1. +12°C, tuuli 3 m/s.

KE

11km

TO

Reipas 16km maastossa 10xHarjun ympäri 3:34/km (5:55-5:40, vika 5:29) + 5x100m.  

PE

15km

LA

Konttihölkkä, Saarijärvi 16km 56.13, 3:29/km, 1. Nousua 225m.

SU

36km 4:23/km + 3x100m. Vika kolmannes mäkistä soratietä.

139km

VKO 35

MA

Lepo

TI

Ap: 6km. Ip: 4x2000m 6.16-6.12, pal. 1’-1’15”.

KE

10km.

TO

Kuntopiiri + 12x200m 32-31”, pal. 200m (1,5’).

PE

Sakun Hölkkä, Pylkönmäki 7km 22.48 1.

LA

26km + 5x100m

SU

Ap: 33km mäkistä soratietä 4:16/km + 3x100m. Ip: Matkustus Riikaan.

120km

VKO 36

MA

Lepo

TI

5x600m 1.43-1.40, pal. 400m (3')/5' + 10x80m.

KE

Ap: Kuntopiiri. Ip: 18km.

TO

10x200m 30,0-29,3", pal. 400m (2'20").

PE

14km + 6x100m. 

LA

30km 4:04/km + TV Kova 5km 3:21/km + Ver 2km. 

SU

VL 11km sis. 8x3min 3:40-3:20/km, pal. 2' + 3x100m, pal. 200m.

117km

VKO 37

MA

Lepo

TI

3x2000m 6.12-6.09, pal. 1'-1'15"/5' + 6x80m.

KE

12km + mäkivetoja 2x1min, pal. 2' + 4km.

TO

7km + 2x10x100m, pal. 100m/5’ + 3km.

PE

Ap: Kuntopiiri. Ip: 7x500m 1:23-1:20, pal. 2'.

LA

17km + hieronta.

SU

17km 4:18/km + TV Kova 3km 3:16/km.

101km

Koti-Kalevan Kisat!

Pitkään ja hartaasti odotetut koti-Kalevan Kisat Jyväskylässä alkavat olla ohi, kun viimeistä kilpailupäivää vielä tänään viedään. JKU oli loihtinut Harjulle kerrassaan mainiot karkelot. Loistavien kelien ja hyvin luotujen Keski-Suomen omien urheilijoiden menestysodotusten ansiosta kenties ainoa ongelma (joskin positiivinen sellainen) oli ahtaaksi jääneet katsomot, jotka suorastaan pullistelivat väkeä. Eikä yleisön tarvinnut pettyä, sillä heti torstaina alkanut mitalisade ropisi Jyväskylän ohella ainakin Saarijärvelle, Jämsään ja Äänekoskelle.

Vesipistettä tuli hyödynnettyä joka kierroksella.

Oma 10,000 metrin kisa juostiin jo torstai-iltana. Aikataulua suunniteltaessa ajatuksena oli, että torstaina kisa päästäisiin käymään läpi mahdollisimman myöhään illalla, jolloin keliolosuhteet olisivat viileämmät. "Hintana" tälle oli mediapimento TV:ssä, kun YLE ei valitettavasti torstain juoksuista lähetystä tee (Live-kuva YLE Areenassa ei paljoa resursseja veisi?).

Viileästä kelistä ei kuitenkaan juuri voinut puhua, sillä torstai sattui olemaan se loppuviikon pahin hellepäivä. Vielä iltakahdeksalta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpöä varjossa oli yli 26 astetta - siis perinteinen Kalevan Kisojen kympin keli (keskimäärin neljänä vuotena viidestä?!). Tämä ei tietysti nostattanut tällaisen kehnon hellejuoksijan omia menestysodotuksia. Onneksi kisajärjestäjät tekivät kaiken voitavansa: takasuoralla tarjolla ollut kylmä vesi, pesusienet ja suihku kantoivat ainakin minut kisan läpi.

Oma ratakunto ei ole viime vuosina enää ollut kovinkaan timanttinen koulukiireistä ja vähemmästä ratajuoksuun panostamisesta johtuen. Kesän ensimmäisen ratatreenin tein pari viikkoa aiemmin, ja kaudenavaus helteisissä aluemestaruuskisoissa Seinäjoella oli viimevuotiseen tapaan varsin kehno (5000m 15:34). Uskoin kuitenkin ratatuntuman parantuvan nopeasti, joten asetin kalevalaisiin tavoitteeksi 75 sekunnin kierrokset, mikä tekisi loppuajaksi 31:15. Kolmen kärkikaverin jäätyä kisasta pois arvioin ajan riittävän pisteille. 

Kisa meni täysin käsikirjoituksen mukaan, eli kovaa vitosen tänä vuonna tahkonut kaksikko Piesanen-Kekki lähti helteestä huolimatta pitämään tasaista kolmen minuutin vauhtia. Kuka siihen vauhtiin erehtyisi mukaan, tulisi varmasti ennemmin tai myöhemmin selkä edellä vastaan. Seurakaveri-Manninen jäi seuraavana taistelemaan pronssista vetäen Charichan mukaansa. Oletin Rauman, Nummelan ja Keron olevan suunnilleen samassa kunnossa itseni kanssa, joten meidän kesken muodostui kisan pääjoukko, joka päätyi vetämään juurikin noita 75 sekunnin kierroksia.

Miika + 2xJaakko!
Kuva: Pentti Virmalainen

6 kilometriin tultaessa helle alkoi kuitenkin tehdä tehtävänsä ja vauhti alkoi hyytyä n. 1-2 s per kierros. Rauma ja Nummela kiristivätkin tässä vaiheessa tahtia useamman sekunnin per kierros. Pelkästään seuraavan kilometrin aikana eroa välillemme tuli peräti 10 sekuntia. Sain kuitenkin vikalle 2km:lle henkisesti lisää voimia siitä, kun näin Charichan hyytyneen selän tulevan vauhdilla vastaan. 9 kilometriin tultaessa olin jo imenyt Nummelan takaisin kiinni, mutta eroa Raumaan oli yhä samat 10 sekuntia. Viimeisen kierroksen kirin raivoisasti, mutta Rauma oli tilanteen tasalla eikä ollut loppusuoralla yllätettävissä. 

Kaksi ensimmäistä sijaa meni odotetun selvästi Piesaselle (30:09) ja Kekille (30:27). Henrille maistui pronssi hyvälle (31:10), ja hyvää JKU-panosta täydensimme Miikan kanssa 5- ja 8-sijoillamme. Oma tulos 31:36 tyydyttää ollen pieni henkilökohtainen torjuntavoitto, sillä varmaan ensimmäisen kerran ikinä hellekisa tuli nyt hyvin loppuun asti ilman hyytymistä.

Keskisuomalainen antoi kisoille hyvin näkyvyyttä

Seuraavan kerran ratakymppiä on tarjolla Harjulla  Elokuun Kisoissa tiistaina 21.8. Silloin tilauksessa 10 astetta viileämpää keliä!

Mitaliputkelle jatkoa SM-maantieltä

Pääsiäisloman jälkeinen pariviikkoinen sujahti nopeasti kovassa kiireessä Riiassa: viime viikolla tein kirurgian kurssin päättäneen kokeen ja patoanatomian ensimmäisen osakokeen. Tämä viikko meni puolestaan tiukasti lukiessa torstain reumatautien tenttiin ja perjantaiaamun patofysiologian 1-kokeeseen. Siihen vielä tietysti päälle nivaska uusia lääkkeitä opeteltavaksi farmakologiaan. Farman jälkeen edessä oli pikainen siirtyminen lentokentälle, sieltä lento Helsinkiin ja autolla Vierumäelle SM-maanteille.

Yhä runsaiden lumimäärien vuoksi tämän vuoden kisareitti vaihtui viime tingassa lyhyempään 1,918km:n kierrokseen, jota siis kierrettiin tasan 11 kertaan. Reitti oli erittäin tasainen eikä kapeampikaan polun kiemurtelu rakennusten välissä yhtään haitannut näin pienellä juoksijamäärällä. Ilma oli ihanteellinen, kenties tämän kevään lämpimin: +13, aurinkoa ja melko tyyntä. Rapa tietysti lensi sulamisvesien takia, mutta se ei menoa haitannut.

Kisa lähti odotetunlaisesti liikkeelle ennakkosuosikki Järvenpään kovalla alkuvauhdilla. Mitalisijoista jäivät yhtä odotetusti kisaamaan minun lisäkseni Antti-Pekka Niinistö sekä Aki Nummela. Kisa eteni aika tasaisesti lähes sekunnilleen 6.10-6.15:n kierroksia. Neljästä kilsasta kymppiin itselle etenkin alkukaudesta tuttu riesa, pistos haittasi menoa. Samalla AP nykäisi 6km:n jälkeen eikä minulla ollut mitään saumaa seurata; piti vain yrittää välttää pistoksen paheneminen. Samalla Nummela alkoi jäädä takana tasaisesti. Vatsaoireet alkoivat helpottaa kympin jälkeen, mutta ero eteen oli jo n. 20 s ja saman verran taakse. Vielä kun kisan edetessä erot eivät muuksi muuttuneet, oli tänään jotenkin hirveän vaikea saada viritettyä itseään minkäänlaiseen loppukierrosten vaatimaan taisteluun. Edes yksi valmistava kisa pitkän talven aikana olisi varmasti ollut tarpeen, vaikka 10-12km:n pitkät kovat treenit ovat sinänsä sujuneet viime aikoina erittäin hyvin. 

Kaikesta huolimatta perusjuoksu palkittiin tänään pronssilla, eli täytyy olla tyytyväinen mitaliputken jatkolle. Aika oli edellä mainituista syistä hieman alle odotusten: 68.16, 1.14 Jarkolle kärkeen, ja 28 s AP:lle hopeaan. Mitali oli AP:lle ensimmäinen yleisessä sarjassa; hyvä että saadaan vähän nuorempaa polvea mukaan kärkikahinoihin, sillä muuten koko top-10 oli varsin kokenutta kaartia... Jatketaan revanssimielellä 6.5. Perniön SM-maastoissa!

SM-maratonilta poika kotiin!

SM-maratonilta on kotiuduttu Kalevan Malja kyydissä! Reissu meni siis kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka jännä paikka olikin lähteä debyyttimaratonille 1,5 viikon valmistautumisella.

Kaikki alkoi siitä, kun Ruotsi-ottelun jälkeen harjoittelu ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Minulle harvinen polvivaiva alkoi vaivata pari päivää kisan jälkeen, ja viiltävän terävä kipu polven sisäsivulla vei minut loppujen lopuksi viikon pakkolepoon. Olinkin jo aloittanut ylimenokauden, kunnes kutkuttavan tiukka tilanne Kalevan Maljassa Turun Urheiluliittoa vastaan sai minut vielä toisiin aatoksiin. Jos JKU:lle historiallinen Kalevan Malja -voitto jäisi yhdestä maratonista kiinni, se saattaisi jäädä harmittamaan. Olisinko tarpeeksi hullu lähtemään maratonille tällaisista lähtökohdista ilman kunnollista valmistautumista? Miksipä ei!

Päätimme valmentajani kanssa keskittyä kahteen täsmäharjoitukseen: 15km vauhdinvaihtelua 3:50/3:20 ja pari päivää myöhemmin 20km puolireipasta. Muuta ei juuri kannattanut tehdä, sillä viikonlopun Finlandia Marathon tiesi minulle ympäripyöreitä työpäiviä. Maratonviikon tiistaina lyhyt käynti radalla: huono kenraali ja itseluottamus mannaryynin kokoinen. Loppuviikko tankkausta: mies paisui kuin pullataikina ja vielä maratonin aattonailtanakin oli nälkä (Rossossa kaksi annosta pastaa).  Vielä viimeiset vinkit kokeneemmilta konnilta (Antero, Jari, Henri). 

Maratonaamu valkeni kuulaana. Aurinko alkoi kuitenkin nopeasti lämmittää (kisan aikana 15-18'C). Kisa alkoi sopuisasti Turun Thijs Feuthin pitäessä n. 3:30/km -vauhtia. Muu porukka peesaili tuulisessa kelissä. Vatsa tuntui olevan kahden vaiheilla, pistääkö vai ei (aamiainen oli aika tuhti ja pieneen jännitykseen piti tietysti ottaa vielä vähän geeliä ja patukkaa hieman ennen starttia). Juomahuolto pelasi mallikkaasti ja pullot napsahtelivat suoraan vauhdista kätösiin. Kiitokset Anterolle, Teemulle ja kaimalle! 

Puolimatkaan tultiin n. ajassa 1.14 ja olo oli täysin tuore. Voimieni tunnossa (ja erehdyksissäni) ajattelin tämän olevan sopiva hetki pieneen joukon harvennukseen. Seuraavat pari kilsaa tultiin 3:25-vauhtia ja porukka harveni saman tien, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Tajusin, ettei vielä kannata tuhlailla voimia, kun matkaa on kuitenkin yli 15km jäljellä.

Seuraavalla juomapisteellä (26km) TuUl:n Matti Rauma päätti tehdä oman ratkaisunsa. Geelit ja vesi siinä meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun lähdin Aki Nummelan kanssa 3:20-vauhtia pyyhältävän Rauman perään. Sen verran himotti SM-kulta. Ei olisi kannattanut: jalat menivät kiihdytyksestä hieman hapoille ja se kostaantui myöhemmässä vaiheessa. Seuraavan 3km:n ajan matka vielä taittui joutuin, mutta sitten askel alkoi painaa minulla ja Akilla. Ei mennyt kauaa, kun myös kisan yllättäjä (ja mestari) Marko Tuokko tuli heittämällä ohi. Päätin lähteä riskillä yksin perään - hieman edempänkin menevä selkä auttaisi tsemppaamaan. Reidet olivat kuitenkin ihan tööt, kun aiemmin hapoille menneet reidet ottivat nyt asfaltin kaikki iskut vastaan. Myös jalkapohja plantaari alkoi uhkaavasti varoitella tulevasta krampista. Olin pronssissa kiinni, mutta vika kymppi eteni tuskastuttavan hitaasti 3:45-vauhdilla. Kuinka ollakaan Turun ikäsarjoihin jo ehtinyt Jukka Kero teki elämänsä juoksua ja tuli vääjäämättä ohi 3km ennen maalia. En 4-sijasta pettyneenä kuitenkaan ruvennut maitani myymään: sain väliaikatietoja sen hetkisestä Kalevan Malja -pistetilanteesta. JKU:n voitto olisi varma!

Alas urheilukentälle rullailessani (könytessäni) huomasin kellossa olevan vajaa pari minuuttia aikaa 2h 30min:n alitukseen. Kovalla yrityksellä viimeiset 500m tuli kuin tulikin sen verran hyvin, että "haamuraja" ja samalla päivän realistinen tavoite alittui 8 sekunnilla (TULOKSET).

Vaikka kisan lopusta muodostui tällä valmistautumisella aika epämiellyttävä, ei tämä maratonpeikkoa mielen päälle jätä. Jos paikat tästä toipuvat suunnitellusti, on edessä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti uusi yritys 6 viikon päästä 2.11. New Yorkissa, jonne paikka varmistui tovi sitten viime hetkellä! 

PM-10,000m Oslo

Alkukauden päätavoite, Pohjoismaiden mestaruuskymppi, meni eilen niin nappiin, että tuloksena oli uran tähän asti paras suoritus: Unelmana ollut puolen tunnin alitus ei pelkästään käynyt toteen vaan kirsikkana kakun päälle kotiintuomisiksi tuli myös PM-pronssia!

Puolitoistaviikkoinen SM-maastoista sujahti sukkelaan. Vaikka Lempäälän kisa tuli jalkojen säästämiseksi juostua lenkkareilla (onneksi!), oli seuraavien päivien kulku odotettua tahmeampaa. Viime torstain tonniloiden jälkeen jo naurahdin, että ei olisi sinä päivänä mennyt kymppi puoleen tuntiin. Jännä miten helposti elämänsä kunnossa oleva juoksija saa tuntemaan itsensä mönkijäksi, jonka tekee mieli jäädä kotiin. Ei näin! Eihän pari huonompaa treeniä putkeen vie pohjaa, jonka eteen on koko vuosi tehty töitä! 

Syy toista viikkoa kestäneeseen tahmeuteen selvisi vihdoin tiistaina hierontapöydällä, kun lantion, selän ja hartioiden liikkuvuus saatiin fiksattua kertaheitolla. Kiitos siitä Tuulalle! Keskiviikkona Osloon matkustaessani olo kropassa oli vihdoin niin irtonainen ja levollinen, että tiesin heti kisasta tulevan erinomainen. 

Järjestelyt Norjan Eliittikisojen yhteydessä pidetyllä PM-kympillä toimivat niin hyvin kuin vain uskalsi uneksia: kuljetuksista, majoituksesta ja ruokailuista ei tarvinnut stressata eikä rahaa tarvinnut kertaakaan liikutella. Riitti kun keskittyi vain omaan kisasuoritukseensa.

Kisapäivän keli aiheutti hieman epävarmuutta. Sekä keskiviikko että torstai olivat sadekuurojen sävyttämiä. Tämä yhdistettynä reiluun hellekeliin teki ilmasta todella kostean. Illan hämärtyessä klo 21 olosuhteet legendaarisella Bisletillä onneksi hieman paranivat. Tuuli alkoi tyyntyä, mutta kylmiin keleihin tottuneelle suomalaiselle lämpötila olisi silti saanut olla viileämpikin kuin 23°C.

Kisa lähti liikkeelle eritrealaisen jäniksen vetämänä. Vauhti tosin oli sen verran reipas (2:55/km), että mukaan uskaltautuivat ainoastaan kisan kärkikaksikko Vedvik ja Budolfsen. Seitsemän hengen pääjoukko lähti naputtamaan tasaisia 71-72 sekunnin kierroksia. Tätä jatkui aina 3-4 kilometriin asti, jonka jälkeen vauhti alkoi hiipua. Olin juossut tähän asti rennosti koko joukon hännillä. Koska vauhdin ei saanut antaa tippua vielä näin aikaisessa vaiheessa, piipahdin koko joukon kärjessä virittelemässä jonkunlaista vuorovetoa. Se onnistui ja puolimatkaan tultiin tasan 15 minuuttiin. Tästä eteenpäin alkoi ennakoitua tuskaisempi vaihe: kierrosajat alkoivat jälleen hidastua 73:siin ja itsellänikin alkoi alun hyvä kulku muuttua puurtamiseksi. Pahimmillaan olimme jo lähes kymmenkunta sekuntia haamurajaan oikeuttavaa vauhtia perässä. Kolme kierrosta ennen maalia tanskalainen teki rytminvaihdoksen ja meitä lähti neljä juoksijaa hänen peräänsä. Henkinen lukko pääsi jotenkin aukeamaan ja oma juoksu alkoikin tuntua yhtäkkiä helpolta. 600m ennen maalia tajusin, että jos nyt uskallan kokeilla pitkää virenmäistä kiriä, on vielä mahdollisuuksia saavuttaa haamuraja. Ampaisin kiriin enkä jäänyt seuraamaan muiden reagointia. Kellon soidessa tiesin 70 sekunnin kierroksen riittävän; tämä kyllä menisi vaikka pienellä kanttauksella. Juoksu rullasikin hyvin loppuun asti ja se riitti todella yllättäen kolmanteen sijaan ajalla 29.52,00! 

Fiilis maalissa oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei ihme, että useimmat puolen tunnin alittaneet pitävät hetkeä erityisenä. Yöllä ei sitten paljoa nukuttanutkaan. Ei sillä sinänsä väliä, mutta reissu jatkui jo heti kukonlaulun aikaan lentokentälle ja sieltä kohti Amsterdamia. Vanhoilla lämmöillä, yhden välipäivän jälkeen, pitäisi vielä elpyä seurajoukkueiden Eurooppa Cupiin lauantaille. Jatketaan palauttelua ja pysytään linjoilla...

Men 10000m				Nordic Challenge
Final				22 maj
1	Marius Vedvik		Norge	29:12.84
2	Lars Budolfsen		Danmark	29:22.67
3	Jaakko Nieminen		Finland	29:52.00
4	Fredrik Uhrblom		Sverige	29:52.99
5	Dadafo Dhaqabi		SK Vidar	29:55.18
6	Henrik Them Andersen		Danmark	29:55.75
7	Rolf Steier		SK Vidar	29:57.67
8	Eirik Gramstad		Norge	30:02.87
9	Andreas Åhwall		Hässelby SK	30:20.20
10	Lars Södergård		Sverige	30:35.58
11	Ørjan Grønnevig		Norge	31:00.85
12	Aki Nummela		Finland	31:22.52
13	Fredrik Røtnes		BUL Tromsø	32:24.26
14	Harald Solhaug Næss		SK Vidar	32:26.02

Video juoksusta alk. 3:44:30
Kestävyysurheilu.fi:n haastattelu

Legendaarinen Bislett

Meni todistetusti alle puolen tunnin!

25 kierrosta nautintoa edessä...

Yllätysmitali

PM-kympin mitalistit

Meidän kympin kööri: Nina Chydenius, minä, Minna Haka-Risku ja Aki Nummela

VKO 20: Palautusviikko

MA
Ap: 24km
TI
Ap: 10km+3x100m
Ip: TV 10km 3:48/km
KE
Ap: 10km
Ip: 15km
TO
Ap: 10km+kuntopiiri
Ip: Radalla 6x1000m 3:05-2:58, pal. 1'45"-3'/5' + 3x200m 32", pal. 200m/5' + 5x80m
PE
Ap: 6km
Ip: 12km
LA
Ip: Nopeus alamäkeen 2x10x100m, pal. 100m/5'
SU
Ip: 20km

158km


VKO 21: PM-kymppi ja ECCC

MA
Ap: 6km+kuntopiiri
Ip: Radalla 7x400m 70s, pal. 200m+1x400m 70s, pal. 400m/7,5'+3x200m 31s, pal. 200m/4'+6x80m
TI
Ap: 6km+3x100m
Ip: Hieronta
KE
Ap: 6km
Ip: 8km+2x150m
TO
Ap: 6km
Ip: PM-10,000m pronssia 29.52,00
PE
Ip: 8km+5x100m
LA
Ap: 3km
Ip: ECCC 1500m 4. 3.58,29
SU
Ap: 10km

92km