Graduation!

Ikimuistoinen reissu Kennesawhon on takana! Viikon mittaiseen reissuun mahtui parhaiden kavereiden jälleennäkeminen, valmistumisjuhla ja toki myös paljon lenkkeilyä Kennesaw Mountainin tutuissa maisemissa. Viikko oli tähän kaikkeen melko lyhyt aika, mutta toisaalta ei sitä paljoa tätä pidempään olisi valmistumista jaksanut yhteen putkeen juhliakaan! :)

Perjantain valmistujaisjuhla itsessään oli koko viikon kohokohta. Meidän taloustieteiden tiedekunnasta valmistui toista sataa opiskelijaa, joista kukin pääsi yksitellen neliöhatut päässä hakemaan todistuksen lavalta säkkipillien soidessa ja kättelemään yliopiston presidenttiä, tiedekunnan dekaaneja, sekä urheilijat edellä mainittujen lisäksi urheilutoimen johtajaa. Hienoa oli että myös vanhempani pääsivät katsomaan tilaisuutta paikan päällä.

Itse sain puristettua viimeiset kurssit läpi sen verran ansiokkaasti, että onnistuin valmistumaan melko harvinaisin ’cum laude’ – erityismaininnoin, mihin vaaditaan vähintään 3.5/4.0:n keskiarvoa. Valmistujaispäivän kruunasi mitä mainioin keli: 15 astetta lämmintä mittarissa ja aurinkoinen sää yllättivät positiivisesti siihen nähden, että säätiedotus lupasi alun perin sadetta!

Näin on vihoviimeinenkin lehti siis käännetty neljä ja puoli vuotta kestäneestä college-urastani Amerikassa. Jo pienenä tästä haaveilin, mutta Luojan suomana paljon enemmän sain kokea kuin koskaan uskalsin unelmoida! Nyt edessä on jouluun valmistautuminen ja totutteleminen Suomen pakkasiin, mutta tavoitteena on että tämä reissu Kennesawhon ja Amerikkaan ei jäänyt viimeisekseni!

Ensimmäiset juoksuaskeleet

Niin se vaan viikot vierii: 5 viikkoa tuli viime perjantaina täyteen leikkauksesta. Jalkoja parannellessa on ollut hyvää aikaa hoitaa myös purukalusto kuntoon. Viikon aikana kävin kahdella eri kerralla poistattamassa viisaudenhampaat. Ensimmäinen kerta oli työläämpi vaatien leikkauksen, kun taas toinen kerta meni jo ”rutiinilla”. Molemmat operaatiot tehtiin paikallispuudutuksessa, mikä kyllä jännitti ihan eri tavalla kuin takareisileikkaus. Leukaperät olivatkin sitten turvoksissa seuraavan viikon, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Pari viikkoa sitten pääsin aloittelemaan vesijuoksun Vaajakosken uimahallissa ja viikko sitten virittelin pyörääni vastuksen, jota vastaan on ollut hyvä polkea lämpöisellä terassilla. Korvaavat eivät ole onneksi vielä alkaneet maistua puulta, kun vesijuoksua, pyöräilyä ja kävelyä olen tehnyt vuoropäivin päivittäisellä kuntopiirillä höystettynä.

Tänään päätin, että jalkojen lienee aika jo kestää hölkän kokeilemista. Juoksumatto käyntiin ja pienen lämmittelyn päälle 5 kilsaa juoksua! Tuntuma oli kuin ei olisi ikinä juossutkaan, mutta eipähän tehnyt kipeää. Maltti on kuitenkin vielä valttia ja tästä on hyvä ruveta nostelemaan määriä.

Opinnot alkavat myös olla yhtä koetta vaille finaalissa. Jenkkeihin olisi tarkoitus lähteä tasan kahden viikon päästä ja valmistujaisia juhlitaan Kennesaw:ssa siis 14. joulukuuta! J

Takareisileikkaus

Syksy on edennyt jo niin pitkälle, että takareidet on jo leikattu ja siitä on nyt toivuttu viikon verran. Hommahan eteni niin, että elo-syyskuun vaihteeseen varasin lääkärikäynnin Turun NEO:oon. Siellä ei isompia analyysejä tarvittu, kun Orava vuosien kokemuksella totesi molempien takareisien kaipaavan leikkausta.

Leikkausaikaa sain kuitenkin odotella niinkin pitkälle kuin lokakuun 19. päivälle, mikä tietysti harmitti. Toisaalta asialla ei kannattanut itseään liiemmin stressata. Ensinnäkin kesään mennessä jalat ehtivät hyvin todennäköisesti tulla kuntoon ja toisekseen fyysinen kunto ei tässä parin kuukauden odottelun aikana ehtinyt romahtamaan. Takareidet nimittäin onneksi kestivät puolitehoista juoksua siedettävästi ja korvaavia harjoitteita pystyi tekemään täysipainoisesti.

Lisäksi operaatio itsessään sujui hienosti: 10 minuuttia ja löysin jo itseni leikkauspöydältä. Leikkaus tehtiin kätevästi selkäydinpuudutuksessa kestäen vain reilut pari tuntia. Oli vinha seurata operaation kulkua hereillä, kun tuntoaisti oli tallella ilman kivun tunnetta. Vaivaksi paljastui perus- hamstring syndrooma: Orava avasi ilmeisen tiukat lihaskalvot molemmista päistään ja poisti kiinnikkeitä, mikä vapautti hermon kulkua.

Toimenpiteestä toipui reilussa parissa tunnissa sellaiseen kuntoon, että toisella yrityksellä voimat riittivät lähteä kärrättäväksi porukoiden autolle. Matka Turusta Jyväskylään sujui tilanteeseen nähden erinomaisesti etupenkillä selällään maaten.

Kun kyseessä oli molempien takareisien leikkaus yhtä aikaa, oli arki ensimmäisinä päivinä todella haasteellista. Siinä tunsi itsensä hyvin avuttomaksi sänkypotilaaksi, kun jalat täytyi pitää mahdollisimman suorana välttääkseen viiltävän kovaa kipua. Leikkausjälki itsessään oli erinomaisen siisti ilman mustelmia tai verenvuotoa, mutta silti toipuminen tuntui etenevän ensimmäisen viiden vuorokauden aikana hitaasti; liikkuessa kyynärsauvoja ei pystynyt laskemaan hetkeksikään ja tämän lisäksi istuutuminen ja nouseminen ei ollut mahdollista ilman avustajaa.

Näin viikon jälkeen paranemisessa tapahtui hyppäys. Kyynärsauvat jäivät pois ja nouseminen onnistuu käsillä punnertaen. Jalkoja uskaltaa jo hieman taivuttaa, mutta istuminen penkillä tai autossa ei edelleenkään onnistu.

Maanantaina 29.10 on ohjelmassa tikkien poisto ja parin viikon päästä harjoitusohjelmaan voi ottaa myös vesijuoksun. 4-5 viikon jälkeen leikkauksesta saisi pyöräillä ja lopulta 6 viikon jälkeen jälleen juosta! Sitä odotellessa opinnot ainakin etenevät kovalla vauhdilla: matskua olen kirjoitellut tässä syksyn aikana jo monta kymmentä sivua ja aikaa valmistumiseen on enää reilu kuukauden päivät! 

Kalevan Kisojen jälkeen

Viikossa on hyvin ehtinyt koota ajatuksia Kalevalaisten päättymisen jälkeen. Itse kisoistahan ei käteen jäänyt muuta kuin luu: torstain vitosella 12:s sija ajalla 14:48 ja sunnuntain kympillä oli 10:s ajalla 31:30. Ranskan leiri meni sen verran hyvin, että odotin pistesijojen olevan realistisia. Tämän hetkinen kunto ei vain riittänyt parempaan. Kesän aikana olleet vaikeudet (ylikuntoa/hapotusongelmaa) huomioon ottaen kilpaileminen Kalevan Kisoissa oli itsessään OK. Toisaalta kun tietää, että huhtikuulle osuneella huippukunnolla olisi Lahdessa taisteltu SM-mitaleista ja maaottelupaikasta, jättää se paljon hampaankoloon.

Kalevan Kisat jäänevät syksyn viimeiseksi kisaksi vähään aikaan. Pitkä matkustaminen Ranskasta ja Joensuun eliittikisat olivat sellainen yhdistelmä, mikä pisti jo reilun vuoden vaivanneet takareidet sen verran huonoon kuntoon, että kisaileminen Kalevan Kisoissakin oli jo vaakalaudalla. Tällä hetkellä niiden leikkaustarvetta tutkitaan Sakari Oravan kanssa. Hyvissä käsissä tässä siis ainakin ollaan ja edessä on pitkä syksy, jonka aikana jalat ehtii laittamaan kuntoon. Jotain on varmastikin tehtävä, koska harjoittelun suhteen on vaivan vuoksi täytynyt tehdä liikaa kompromisseja, mikä on näkynyt etenkin lyhyemmän matkan tuloksissa.

Tuleva vuosi on myös siten erilainen, että nyt saan pitää ylimenokautta ensi kertaa neljään vuoteen. Pystyn nyt keskittymään jäljellä oleviin opintoihini internetin kautta ja Jenkkeihin palaan joulukuussa valmistujaisiin. Harjoitus- ja kilpailurytmin saan jatkossa paremmin kotimaan kilpailukalenteriin sopivaksi, joten kovat ennätysparannukset ja oikea kunnonajoitus tulevat olemaan avainsanat ensi vuonna.

Font Romeusta Joensuuhun

Vuoristoleirin toinen viikko Ranskan Font Romeussa sujui jopa ensimmäistä viikkoa paremmin. Keho alkoi tottua korkeaan ilmanalaan, kelit säilyivät helteisinä, ja lisäksi löysimme tasaisempia baanoja läheiseltä Matemale-järveltä 1500m:n korkeudesta. Vauhdit pidemmissä ratavedoissa (tonnit, 1500m:n vedot) jäivät odotettua tukkoisimmiksi, mutta mm. vauhdikas 20x200m 32-28s (1,5’) oli erittäin onnistunut kuten myös Matemale-järvellä tehdyt vauhtileikittelyt. 14 kilometrillä jossa joka toinen 1km kovaa (3:15), joka toinen 1km reipasta (4:00), vauhdit olivat lähellä merenpinnan tasolla tehtyjä harjoituksia.

Leirin mentyä hyvin ja kunnon noustua kuluneeseen kesään nähden rohkaisevasti suunnitelmissani oli tulla suoraan Ranskasta Joensuun eliittikisoihin. Tavoitteena oli ilman sen kummempia valmisteluita juosta 8:30:n pintaan. Pitkä läpi yön kestänyt matkustus oli kuitenkin rankka ja vuorokauden palauttelunkin jälkeen se eittämättä näkyi kisassa. Kuitenkin tulosta 8:34,11 tärkeämpää oli vähän saada konetta auki ennen Kalevalaisia. Sama taktiikka on toiminut aina Jenkeissäkin, kun vuorilta paluun jälkeen toinen kisa on ollut jo huomattavasti ensimmäistä parempi. Takareidet ovat vaivanneet enemmän tai vähemmän jo yli vuoden verran, mutta jos vain selviän ehjänä torstain vitoselle ja sunnuntain kympille, tulossa pitäisi olla kunnon kisa pitkästä aikaa.

Font Romeu, Ranska

Viime viikkoina juoksuvirettä olen hakenut levon ja parin lyhyemmän matkan kisan kautta. Kesän huonosta kulusta johtuen valmistautuminen SM-viesteihin oli hieman normaalista poikkeava. Kisaan lähdin viikon mittainen lepo alla. Kenraaliharjoitus ei vielä paljoa antanut odottaa itse kisalta, mutta oma 1500m:n osuus sujui yllättävän hyvin (n. 4:01). Kauden aikana ongelmana ollut hapotus ei tällä kertaa haitannut suoritusta. Harmi vain että meidän vaihdossa sattuneeseen kapulan pudotukseen tuhraantui sen verran monta sekuntia, että tavoitteena ollut pronssimitali vaihtui niukkaan nelossijaan.

Porin jälkeen harjoittelu on sujunut vaihteeksi paremmin ja mahtuipa ohjelmaan myös viikon mittainen blokkijakso. Heinäkuun viimeinen päivä oli vuorossa pm-kisat Saarijärvellä. Ajatuksena oli hakea pitkästä aikaa hieman nopeutta 800 metriltä. Vähäinen kisavauhtinen vetoharjoittelu kuitenkin kostaantui jo 500m:n juoksemisen jälkeen. Tulos 2:01.15 tarkoitti sitä, että oli parempi lähteä keskittymään tulevaan korkeanpaikan leiriin seuraavan päivän 1500m:n sijasta.

Näin viikon oleskelun jälkeen todettakoon, että leiri on sujunut lähes suunnitellusti. Lämmin ja aurinkoinen sää on suosinut harjoittelua. Font Romeu sijaitsee vain noin 1800 metrin korkeudessa, mutta odotettua mäkisemmät ja kivikkoisemmat maastot jyrkässä rinteessä ovat tehneet harjoittelusta raskasta. Vaikka lenkkivauhdeissa ei ole ollut hurraamista, harjoitustunteja on tullut senkin edestä. Hieman kylää ylempään korkeuteen, vuoden ’68 olympialaisiin rakennettu harjoituskeskus on jo ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva juoksurata on todella nopea ja pidetty hyvässä kunnossa.

Mikäli parin viikon mittainen leiri menee putkeen, suunnitelmissa on puhdistaa karstoja heti leirin jälkeen Joensuussa eliittikisojen kolmosella ja jatkaa siitä seuraavan viikon Kalevan Kisoihin… 

Kesäkuulumiset

Kesä on jo ehtinyt pitkälle Pudasjärven Sm-maastojen jälkimainingeissa. Päivät ovat kuluneet töitä tehden ja kesästä nauttien, vaikka kelit sinänsä eivät juurikaan ole lämmenneet sitten viime päivityksen. Blogihiljaisuuteen on ollut syynsä: ensinnäkin on ollut hyvin rentouttavaa olla avaamatta tietokonetta pariin kuukauteen; sen äärellä sai nimittäin aikaa kulumaan aivan tarpeeksi kiireisen kouluvuoden aikana. Toisekseen juoksurintamalla ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, mikä olisi motivoinut kirjoittamaan. Pari kisaa olen juossut (Kiimasen Savulenkki ja pm-viestit) ja hyvin olen treenannut pari kertaa päivässä, mutta viimekesältä tutut ongelmat ovat jälleen nousseet esiin. Olosuhteiden muutoksen myötä kovavauhtisemmasta juoksusta on tullut tervanjuontia ja harjoitusvaste on jäänyt heikoksi. Tällä kertaa syynä ei pitäisi edes olla liika kilpaileminen alkukaudesta – jotain ainakin on yritetty oppia viime vuodesta.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja kausi on muutenkin tavallista pidempi tänä vuonna: Olympialaisten takia Kalevan Kisat pidetään siis vasta elokuun loppupuolella. Toivotaan vaan kuumempia kelejä, jotta juoksu aukenisi ja palautuminen nopeutuisi! Seuraava startti on viikonloppuna Porissa järjestettävät SM-viestit, jonne tavoitteena olisi saada koottua viimevuotista kilpailukykyisempi joukkue 4x1500 metrille.

SM-Maastot, Pudasjärvi

Viimeiset 3 viikkoa ovat kuluneet nopeasti. Tämä päivitys tulee siis jo kotimaan kamaralta! Lukukauden loppu Jenkeissä on aina kiireinen, mutta varsinkin tänä keväänä tehtävää riitti normaaliakin enemmän. Perinteisten loppukokeiden lisäksi oli kaikkea muuta sählättävää kuten kaikkien huonekalujen myynti sekä oman auton ajo 500km:n päähän rannikolle satamaan, mistä se lähtee kuukauden laivamatkalle Suomeen. On myös pitänyt yrittää palautua Konferenssin mestaruuskisojen rankasta triplasta, mikä ei ole edelliset huomioon ottaen ollut mitenkään yksinkertaista. Mies on ollut pihalla, ja paria tukkoista vetotreeniyritystä lukuun ottamatta harjoittelu on sisältänyt vain kevyttä hölkkää.

Nämä olivat siis lähtökohdat tämän kevään SM-Maastoihin, jotka kisailtiin eilen Pudasjärvellä. Suomeen saavuin Atlanta-Miami-Lontoo-Helsinki -lennoiltani keskiviikkona, josta jäi kuitenkin kohtuullisesti aikaa palautua itse kisaan. Mitään erityisempiä henkilökohtaisia tavoitteita en ollut kisaan asettanut vaan tavoitteena oli juosta ensi kertaa joukkuemestaruudesta miesten pitkällä matkalla (12km) Mannisen Henrin ja Takalan Miikan kanssa.

Pudasjärven kylmä keli hieman pelotti monen kuukauden hellejakson jälkeen. Sunnuntain keli oli kuitenkin aurinkoinen ja lämpötila tuntui siedettävältä lyhyissä kisavaatteissa. 2km:n kisareitti oli kovapintainen, mutta mäkeä kyllä riitti kiitettävästi - ainakin siltä se tuntui 6 kertaa sitä kierrettyäni!

Kisa lähti odotetun rauhallisesti liikkeelle ja pysyin kärkiporukassa alkumatkasta. Toiselle kierrokselle edustusoikeuden SM-kisoihin saanut kenialainen Lewis Korir kiihdytti vauhtia ja porukka hajosi. Seuraavat 3 kierrosta menivät siten, että jäin yksin juoksemaan vajaa 10s Miikaa perässä, joka puolestaan oli n. 10s kotimaista kärkiporukkaa perässä. Erot alkoivat kasvaa 5. kierroksella, kun kärkiporukka alkoi taistella mitalisijoista ja itselle taas viimeiset pari kierrosta olivat liikaa. Hyydyin Miikan vauhdista ja välimatka pääsi tuplaantumaan. Maaliin saavuin kuitenkin 7:ntenä ajassa 39:25. Kun Henri hoiti leiviskänsä ansiokkaasti ottamalla pronssin ja kun Miika oli kisan kuudes, pääsimme pokkaamaan Suomen mestaruuden niukasti ennen Turun Urheiluliittoa. Juoksu ei ollut herkkää, mutta mestaruus maistui!

Seuraavana tavoitteena on vain saada jalat palautuneeseen tilaan ja välttää viime vuoden virheet, jotta kotimainen kesä ei menisi kisailun osalta jälleen penkin alle…

Atlantic Sun Conference Championships, Jacksonville

Konferenssin mestaruuksista kisailtiin viikonloppuna Jacksonvillessä. Hengissä selvittiin, vaikka kieltämättä pelonsekaisin tuntein lähdin juoksemaan koutsin laatimaa triplaa (10000m, 1500m, 5000m). Hallissa on tullut juostua kolme matkaa ennenkin, mutta nyt ekan päivän kolmosen sijasta piti juosta kymppi, yhdistettynä Floridan kauheaan kuumuuteen (27-32’C) ja kosteuteen (70%).

Alla oli edelliseltä lauantailta hyvä viimeistelyharjoitus 5x1000m (3’) 2:49:n keskiarvolla. Lisäksi kun kyseessä oli viimeinen mahdollisuus juosta kymppiä koulun väreissä, niin riskillä lähdimme veivaamaan puolen tunnin vauhtia vuorovedolla. Keli ei kuitenkaan ollut iltaan mennessä viilentynyt mihinkään, ja itse kanttasin jo 4km:n kohdalla. Siitä alkoi ehkä tähän asti pisin 6km:n taival. Keskeyttääkään ei näissä karkeloissa voi, kun se estää osallistumisen seuraaviin lajeihin. USC Upstaten Kemboi ja teamikaveri Nabil kestivät keliä paremmin saapuen maaliin ajoilla 30:16 ja 30:47. Itse hoippuroin pronssille ajassa 31:16.

Rankka kisa vei veronsa ja seuraavana päivänä ei voitu puhua enää herkkyydestä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että rankkojen ukkoskuurojen takia aikataulua aikaistettiin 4 tunnilla. Juuri kun olimme astelemassa 1500m:n viivalle, salamat alkoivat lyödä ja kilpailut jouduttiin keskeyttämään. Noin 1,5 tunnin kuluttua ja parin avarin jälkeen homma otettiin uusiksi. Alun otin mahdollisimman varovasti n. 4 minuutin vauhtia. Viimeiset 500m tuli yllättävän hyvin ja ajalla 3:55 nappasin kisan 5. sijan ja 4 tärkeää pistettä.

Alkuperäisen aikataulun mukaan 1500m:n jälkeen oli reilut pari tuntia aikaa palautua vitoselle. Uusi myrsky oli kuitenkin jo tulossa, joten järjestäjät päättivät alkaa puskemaan lajeja läpi kiihtyvällä tahdilla. Kiva! Huoltoporukka teki hyvää työtä, mutta jaloissa ei ollut enää mitään jäljellä uudelle matkalle vajaan 1,5 tunnin palautuksella. Olimme joukkueiden välisessä kisassa kymmenkunta pistettä perässä, joten starttasin yliopistourani viimeiseen kisaan tavoitteenani tuoda edes yksi piste. Saavuin maaliin juuri 8:ntena hölkkäajalla 15:38. Ennen päivän päättävää nelosen viestiä olimme vain puoli pinnaa jäljessä eli kärkipaikkaa pitävä ETSU oli päihitettävä. Vielä 20 metriä ennen maalia olimme kiinni mestaruudessa, mutta homma kääntyi lopussa muutaman kymmenyksen tappioksi. Joskus ”maaottelu” on pienestä kiinni; pari vuotta sitten kävi päinvastoin vastaavassa tilanteessa…

Pitkä neljän vuoden projekti Amerikassa on urheilujen osalta ohi. Viikonlopun urakka oli sen verran uuvuttava, ehkäpä kovin ikinä, että ei ainakaan heti iskenyt sellaista haikeuden tunnetta. Opintojen saralla jää parin kurssin takia vasta joulukuulle. Kuitenkin varmaan kirjoittelen vielä lähiaikoina kokemuksistani yhteenvetoa paremmalla aikaa. Nyt pitää palautella kunnolla ja yrittää selvitä lukukauden viimeisestä viikosta. Sitten alkaakin lopullisen muuttokuorman pakkaaminen ja Suomessa ollaan jälleen parin viikon päästä!

SF State Distance Carnival, San Francisco

Pitkällisen puntaroinnin jälkeen tuli reissu Kaliforniaan heitettyä, vaikka kisa Stanfordissa jäi väliin. Katsellessani muita vaihtoehtoja lähiseudulla järjestettävistä kisoista löysin sattumalta San Francisco State Universityn perjantaina järjestämät kestävyysjuoksukarnevaalit. Ikinä en ollut moisista kisoista kuullutkaan, mutta kun kisa ei kerran ollut sen kauempana kaupungista ja viime vuosien tulokset 5000m:llä olivat hyvää luokkaa, päädyin lähtemään reissuun – ja se kannatti!

Vitoselle oli ilmoittautuneita peräti neljään erään, joista itse pääsin kovimpaan. Keli oli sopivan viileä (n. 15’C) eikä pieni tuulenvire haitannut kilvanjuoksua isojen puiden katveessa. Kovimpaan erään oli järjestäjien puolesta hommattu jänis, joka lähti juoksemaan 69s:n kierroksia. Itse seurailin mukana joukon neljäntenä. Tiesin hyvänä päivänä pystyväni juoksemaan 14:35 ja huonompanakin päivänä uuden ennätyksen, mutta silti oli yllätys, että vauhti ei tuntunut missään. 3000m tuli ajassa 8:38 ja jänis siirtyi tässä vaiheessa sivuun. Vauhti pääsi tasaantumaan, mutta vaikka oltiin reilusti tavoitevauhtiani edellä, siirryin kisan kärkeen yrittäen motivoida porukkaa vuorovetoon. Maili ennen maalia porukkaa alkoi lappaa ohi, sillä moni oli suunnitellut kirin tähän kohtaan. Meno alkoi tuntua työläältä, mutta kärjen imussa vauhti pysyi hyvänä. Kirikierros tuli sen verran hyvin, että loppuaika 14:25.89 oli tosiasia; ennätys parani yli 15 sekuntia! Kunto olisi riittänyt puolen tunnin alitukseen kympillä, mutta kyllä hyvä vitonen sentään hieman paikkasi pettymystä.

Aikataulu oli järjestetty siten, että kisojen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä Stanfordin puolelle seuraamaan, kun isot pojat kiertävät rataa. Ja tokihan sinne oli päästävä, kun Kessi (5000m 13:56) ja Sääri (10000m 29:19) olivat tulleet Flagstaffista asti kisaan mukaan. Ilta oli varsin jäätävä, mutta silti oli huikeaa seurata toinen toistaan kovempia vitosen ja kympin eriä.

Oma paluulento ei ollut vasta kuin sunnuntaina, joten aikaa jäi hyvin myös turismille. Ensinnäkin San Franciscon kaupunki ihastutti uskomattoman jyrkkäpiirteisillä pinnanmuodoillaan ja täysin epäamerikkalaisella kulttuurillaan. Pikemmin olisi kuvitellut olevansa jossakin Espanjassa. Lisäksi pakollinen Golden Gate –silta tuli tsekattua sekä valtavan kokoiset punapuut kaupungin pohjoispuolella. Muutaman tunnin autoreissullakin ehti näkemään paljon maisemien vaihtuessa Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa muistuttavaksi: laaksot olivat täynnä viinitiloja ja vuorilla puolestaan oli kiintokuutioita puuta enemmän kuin missään olen nähnyt.

Sen verran hieno paikka oli, että täytyy joskus käydä toistekin. Joka tapauksessa ennen uutta reissua tässä treenaillaan nyt pari viikkoa ennen konferenssin mestaruuskisoja kuuman kosteassa Jacksonvillessä, Floridassa. Viimeiset iskut ikinä college-tasolla! 

Yellow Jacket Invitational, Atlanta

No niin, viimeiset pari viikkoa sitten viime päivityksen ovat olleet melkoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ensin hyvät uutiset: Kevät etenee ja harjoitukset sitä myöten. Atlantassa on ollut hellepäiviä ilmeisesti ennätysmäärä putkeen. Samalla tosin siitepölykaudestakin tuli tilastojen mukaan pahin ikinä. Onneksi kukinta meni lämpimien kelien ansiosta nopeasti ohi, mutta muutamana päivänä ilma oli tosissaan niin pölyn peittämä, että monen oli pakko treenata sisätiloissa.

Tehollisesti viime viikko oli kovaa treeniä: maanantaina kympin täsmätreeni radalla 5x2000m. Lämpöä oli 30 astetta ja palautus liukui 2 ja 3,5 minuutin välillä; vauhdit kuitenkin hyvät 6:14-5:59. Välipäivien treenit olivat loikka- ja 100m:n rullauksien täyteisiä. Torstaina iskettiin jälleen kovaa: 3 mailin jig-jog (100m kovaa, 100m kevyttä) maastoradalla aikaan 16:30. Lauantaille oli vielä ohjelmassa reipas treeni mäkisellä 8,6km:n testilenkillä. Tämän jälkeen kroppa alkoi olla niin puhki, että vuoden ensimmäinen lepopäivä sunnuntaina tuli tarpeeseen.

Tämä kulunut viikko oli puolestaan suunniteltu lauantain 1500m:ä varten. Tiistaina oli siis vuorossa kauden ensimmäinen vetotreeni 1500m:n kisavauhdilla: 4x600m (3’) + 4x200m (1’45”). Viideskin olisi saanut mennä, mutta neljässäkin on tällä hetkellä tekemistä!

Sitten huonot uutiset: treenin jälkeen olo tuntui huonolta. Yö tuli nukuttua heikosti ja seuraavan päivän mittaan sääriä särki oudosti. Illalla nousi kuume ja olo oli hyvin heikko. Tropeilla sain kuumeen laskemaan aamuun mennessä, mutta torstai meni luonnollisesti levätessä. Onneksi kisa oli vasta lauantaina, joten päädyin harkinnan jälkeen siihen osallistumaan, kun kerran ilmeinen ruokamyrkytys meni niin nopeasti ohi. 

Lisää lunta tupaan tuli perjantai-iltana, kun ensi viikonlopun Stanford Invitationalin starttilistat tulivat julki. Shokeeraava tässä on se, että omaa nimeä ei listalta löydy! Kuitenkin sieltä löytyy (aikansa huijanneita?) juoksijoita, jotka eivät joko ikinä ole kymppiä juosseet tai omaavat pelkän samantasoisen 5000m:n ennätyksen. Löytyypä sieltä joku 30:42-tilastoajallakin… Olin tähdännyt tähän kisaan viime vuoden Penn Relays:tä lähtien - turhauttavaa! Valmentaja yrittää vielä maanantaina tavoittaa kilpailunjohtajaa, mutta on hyvin epävarmaa auttaako se enää.

Muutoin paikallinen kausi alkaa sitten olla omalta osalta paketissa konferenssia lukuun ottamatta – hyviä kympin kisoja kun ei juuri enää ole ohjelmassa: Raleigh Relays oli tänä viikonloppuna, Mt. SAC konferenssiviikonloppuna ja Penn Relays vain viikko konferenssiurakoinnin jälkeen (ei kiitos!). Kaikki oli jo lippuja myöten Stanfordiin ostettu, joten saapa nähdä käynkö ensi viikolla tekemässä pelkän turistireissun Kaliforniaan…

Niin, ja se tämänpäiväinen kisa: 800m tuli hyvin tavoitevauhdissa (2:03). 1200m:n väliaika 3:06, josta olisi vielä pienellä kirillä saanut kelpoajan, mutta viimeinen kierros oli hapokkain moniin vuosiin! Maaliin tulin aivan hölkkävauhtia ajassa 3:57,87. Kyllä sitä tunsikin olevansa hidas, kun kisan voittaja (3:48) jätätti viimeisellä 500m:llä yhdeksän sekuntia! No se kai sallittakoon, mikäli suunta on tästä ylöspäin…

Georgia Intercollegiate Invitational, Atlanta

Ulkoratakausi tuli avattua eilen tutusti Georgia Techin isännöimissä osavaltion yliopistojen välisissä kisoissa. Suureellisesta nimestä huolimatta kisa ei houkutellut paikalle kunnon vastusta edes viimevuotisen kisan verran. Sakkia vitosen viivalla oli toki kiitettävästi, lähes 30, mutta silti tiedossa oli yksinäisen miehen juoksua downtownin pimenevässä illassa. Tai no yön puolelle se melkein meni, sillä aikataulu oli noin tunnin verran myöhässä. Olosuhteet kunnon tuloksille olivat sentään otolliset: sade oli lakannut muutamaa tuntia aiemmin ja ilma oli tyyni ja viilenemään päin.

Alla oli tiistaina juostut 6x400m (35”) 70s + 7x400m (1’10”-1’50”) 69-66s + 4x200m (2’) 29,0-27,6s, joten uskoin pystyväni kisassa n. 70s:n kierroksiin. Yllättäen kisan alussa joku toinen juoksija auttoi vuorovedossa ja pystyimme pitämään kierrosajat tavoitteessa. Parin kilsan jälkeen kaveri kuitenkin tippui ja loppumatka tuli omalla vedolla. Happi ei kuitenkaan vielä riittänyt, ja puolimatkan jälkeen mukaan mahtui jopa 71-72s:n kierroksia. Hyvän kirikierroksen ansiosta sain voittoajaksi sentään siedettävän 14:44.52. Tällä kunnolla aika oli tietysti pettymys, kun tavoitteet olivat siellä 14:30-14:40:n haarukassa. Täytyy vain toivoa, että kovemmassa kisassa vauhti säilyy loppuun asti…

Spring Break treenaten

Kolmisen viikkoa on nyt kulunut hallikisoista ja harjoittelu kohti ulkoratakautta on täydessä käynnissä. Ensimmäinen viikko kisoista meni jälleen kovasta urakasta koomaillessa eikä reippaampaa juoksua kevyen hölköttelyn lomassa kannattanut juuri harkita. Ensimmäinen kovempi treeni oli seuraavana viikonloppuna tiellä juostut 4x1mailin vedot, mitkä eivät kulkeneet mihinkään. Siinä vaiheessa oli vain pidettävä pää kylmänä ja luotettava siihen, että juoksu alkaa kulkea, kun seuraaviin kisoihin ei ole kiirettä. Useamman kovan kisan juokseminen samaan viikonloppuun on aina vähän riskaabelia hommaa: joko siitä palautuu tai sitten ei. Viime vuonna palauduin samaisesta hallikauden urakasta hyvin ja kunto lähti siitä kaikkien aikoen nousuun. Toisaalta kokemusta on myös siitä, kun kulkemattomuus jää päälle ja edessä on vain alamäkeä. Näin kävi ulkoratamestaruuskisojen tuplan jälkeen, kun seuraavat kisat painoivat päälle jo viikkoa myöhemmin.

1,5 viikon myöhemmin tiistaina uskalsin palata ekaa kertaa radalle tarkoituksenani juosta nelosen vetoja. Homma lähti heti toimimaan ja kauden paras treeni sitten Vegasin puolikkaan näytti tältä 2x10x400m, pal. 40"/4': 71-67s. Kolme päivää myöhemmin perjantaina oli edessä seuraava ratatreeni 10x1000m. Parin minuutin palautuksella vedot kulkivat ihan liekeissä aikoihin 3:07-2:44.

Kulunut viikko oli kevätlomaa opinnoista. Tällä kertaa en saanut järkättyä perinteistä vuoristoleiriä tähän saumaan, mutta kyllä viikko kului mukavasti Pensacolassakin, Floridan lämmöstä nauttien. Vaikka Pensacolan rannat olivat taatusti upeimmat, mitä missään olen ikinä nähnyt, maltoin kuitenkin mieleni sen verran, että sain iskettyä koko kevään kovimman treeniviikon alle: maanantaina 15km TV Reipasta 3:33/km juoksumatolla, keskiviikkona 4x2000m 6:14-6:12 ja perjantaina kova 10km tiellä 32:09!

Kilsoja kolmelle viikolle kertyi siis 120, 168 ja 173. Kunto on lähtenyt kovaan nousuun ja treeneissä vauhdit ovat sitä myöten parantuneet mukavasti. Vuodenvaihteeseen osunut koulun valmennussekoilu ja takamatka kunnossa on ainakin hyvin menneiden treenien perusteella kurottu nyt umpeen.

Kisailua ei tarvitse enää kauan odotella, sillä suunnitelmissa olisi avata ulkoratakausi viimevuotiseen tapaan downtownisssa paikallisen Intercollegiate Invitationalin vitosella. Viime vuonna kisasta heltisi voitto ajalla 14:41, joka on yhä voimassa oleva henkilökohtainen rekordi. Seuraavat isommat tavoitteet siintävät kuitenkin n. 1kk:n päästä käytävissä ”vähän” isommissa pippaloissa Stanfordissa, Kaliforniassa…

17.-18.2.12 Atlantic Sun Indoor Conference Championships, Johnson City, TN

Lyhyt hallikausi saatiin tänä viikonloppuna onnistuneesti päätökseen, kun konferenssin mestaruuksista kilpailtiin jälleen Johnson Cityn 280m:n mittaisella radalla. Itsekin pääsin siis vihdoin juoksemaan koulun väreissä. Edessä oli viimeinen esiintyminen hallissa yliopistotasolla ja ohjelmassa oli jälleen viimevuotiseen tapaan kolmen matkan urakointi.

Kulunut viikko meni palautellessa edellisviikonlopun hyvin menneestä kolmosen kisasta ja viikonloppua varten kevennellessä. Paljoa muuta kovempaa ei uskaltanut juosta kuin tiistain valmistava 6x400m (71-68-66-63s) +2x200m (30s). Kunto tuntui olevan hyvin nousussa, mutta perjantain 3000m oli kaikkea muuta kuin odotettu. Tarkoituksena oli lähteä hitaassa erässä vetämään 8:34:n vauhtia ja sitten kiristää lopussa, jos on rahkeita. Homma toimi puolimatkaan, mutta koneesta ei saanut mitään irti ja meno hyytyi 8:44:n loppuaikaan. Kuumassa erässä mentiin tietysti kovempaa ja lopputuloksissa jäin 1 pojon arvoiselle 8. sijalle.

Lauantain kisapäivä alkoi maililla, jossa onnekseni oli vain yksi erä, tosin hurjat 17 miestä kaposella viivalla! Pääsin onneksi ulkoradalta seinän vierestä hyvin liikkeelle kärjen lähtiessä painelemaan heti paukusta hillitöntä kyytiä. Itse pyrin pitämään vauhdin mahdollisimman tasaisena n. 63 sekunnin 400m:n vauhtia. Aika 4:16 (4:15 viime vuonna) tyydytti siihen nähden, että yhtään kisavauhtista vetoa ei ollut alla ehkä viittä kakkosen vetoa lukuun ottamatta. Sillä irtosi kisan 5-sija ja 4 pistettä, kun pari kaveria (mm. 3:46:n 1500m juoksija) nuukahti lopussa ihan täysin…

Mailin kisan jälkeen oli edessä vielä vika ponnistus, 5000m. Vähän proteiinipatukkaa ja muscle milkkiä naamariin ja parisen tuntia myöhemmin olo oli suht’vireä kisailuun. Toisin sanoen homma meni jo pääkopan puolesta rutiinilla, vaikka kunto ei ihan viime vuoden luokkaa vielä olekaan. Vitonen oli alussa väsyneiden miesten hölkkää. Porukkaa oli taas ihan liikaa viivalla ja ekat pari kilsaa meni kakkos-kolmosrataa juosten. Puolimatkan krouvissa vauhti alkoi kiristyä ja kolmosen jo leikitellen (8:25) voittanut Kemboi karkasi jälleen helppoon voittoon. Nabil puolestaan kuittasi kolmosen pronssin lisäksi nyt hopeaa. Itse yritin sinnitellä mukana pistesijoilla päävastus-ETSU:n tanskalaisvahvistusta Anders Ludvigsenia seuraten. Ennen vitosen kisaa olimme 10 pistettä ETSU:a jäljessä. Tiesin siis tilanteen, että joka ikinen piste oli revittävä ennen illan päättävää 4x400m:n viestiä. Hommaa ei yhtään helpottanut se, että alkumatkasta piikkareihin tarttunut kylkinumero läpsyi mukana alkukierroksista lähtien, eikä se suostunut irtoamaan ilveelläkään koko kisan aikana! Kellon soittaessa matkaa Ludvigseniin oli 20m ja teamikaveri-Ryan oli n. 40m edellä. Päätin kokeilla kirivaihdetta. Vielä koko viikonloppuna sitä ei ollut löytynyt. Vielä kerran, viimeisessä hallikisassani. Tanskalainen jäi kuin seisomaan ja ikinä ei ole hallissa ollut sellaista fiilistä. Aivan kalkkiviivoilla tavoitin myös Ryanin ja heittäydyin kisan viidenneksi. Aika 15:10 jäi viime vuoden 14:56:sta, mutta sillä ei ollut väliä, kun nyt olimme kääntäneet kokonaiskilpailun eduksemme 3 pisteellä ennen viestiä! Viestissä perusjuoksu riitti ja me pääsimme ansaitusti juhlimaan mestaruutta historiallisen pienellä 5 pisteen marginaalilla. Ja koutsi intoutui tarjoamaan joukkueelle koko illan!