Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi Utriainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi Utriainen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

SM-maantien pettymys

Kuva: SUL
Eilinen SM-puolimaraton kotimaisemissa Jyväskylässä piti olla itselleni kevään huipennus. Tarkoitus oli juosta kisan voitosta ja hyvänä päivänä yrittää jopa kovaa aikaa nopealla reitillä, jota olin syksyllä ollut suunnittelemassa. Toisin kuitenkin kävi: alavatsassa alkanut pistos alkoi haitata menoa jo 3km:n kohdalla. Kipua sieti pari kilsaa, mutta sitten peli oli menetetty. Maratonilla näistä on joskus selvitty vauhtia hölläämällä, mutta näissä vauhdeissa (3:05-3:10/km) se ei käytännössä onnistu, ja rytmistä on enää vaikea saada kiinni. Vilkun laitoin silmään varikon kohdalla 12 kilometriä tultua mittariin. Ajattelin, että on parempi alkaa keskittyä seuraavaan puolimaratonkoitokseen, joka on jo kuukauden päästä Riiassa. Harmi sinänsä, koska kotikisat SM-tasolla ovat harvinaista herkkua, ja mahdollisuudet kovaan aikaan olivat olemassa Järvenpään vedettyä juuri sopivaa 3:05/km-alkuvauhtia. Mestaruus olisi kuitenkin ollut kiven alla - sen verran vakuuttavaa menoa Utriainen jälleen esitti. Onnittelut myös kaimalle (Jaakko Piesanen), joka piti uransa ensimmäisellä SM-mitalillaan Keski-Suomen värejä hienosti yllä.

Nyt täytyy vain selvittää, miten vatsavaivat saisi hallintaan. Usein maratoneilla kyse on ollut energian imeytymättömyydestä, mutta luulen tämän vaivan johtuvan lonkankoukistajan ja peitinkalvojen kireydestä. Istuminen ja matkustaminen yleensä pahentavat oiretta entisestään. Sama ongelma vaivasi minua myös viime vuoden SM-maastoissa.

Kunnossa ei sen sijaan pitäisi olla vikaa. Vaikka alkuvuoden harjoitusmäärät ovat olleet hieman alemmat mitä aiempina vuosina, yksittäiset harjoitukset ovat olleet kovempia ja pidempiä: mm. viikottaiset pitkät lenkit 36-40km (kiihtyvinä 4:30-vauhdista ylöspäin, vika 5-10km maravauhtia), TV Kovat 20km anakynnyksellä 3:20/km, 4x12min/6x6min vedot tiellä tai maastossa anakynnyksellä tai yli, 30x200m vedot tiellä 3:00/km, pal. 50m jne. Kokonaisuutena koko kevään harjoittelu ennakoituakin rankempien opintojen ohessa on kuitenkin ollut tarkkaa, lähes päivittäistä taiteilua rasituksen ja palautumisen kanssa. Siinä valmentajan kokemus ja "ulkopuolisen" näkemys ovat olleet avainasemassa. Ei auta kuin jatkossakin pitää luotto omaan tekemiseen kasassa. Kiitos kaikille taustajoukoille korvaamattomasta tuesta. Yksin tästä kaikesta ei selviäisi.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

PM-maastot, Göteborg

AP, Ipe, Jussi ja minä
Maratonin mitalikahvit on juotu ja harjoittelu kohti uutta kautta käynnistynyt. Kieltämättä teki terää pitää pieni tauko kovemmasta harjoittelusta. Etenkin pääkopalle on tärkeää antaa akkujen välillä lataantua; ilman kunnon draivia harjoittelu ei ole pidemmän päälle kehittävää. Nyt katseet on jo suunnattu kohti pian lähestyvää seuraavaa tavoitetta, puolimaratonia.

Harjoittelu on edennyt suunnitelmien mukaan nyt kolme viikkoa. Treenit ovat olleet määrällisesti päivätöiden ohessa ainoastaan semi-kovia, mutta maltillisia tehoja on haettu ihan reilulla kädellä, kolmesta neljään ns. laatuharjoitusta per viikko. Lisäksi uusia ärsykkeitä on etsitty lyhyistä loikkatreeneistä.

Harjoittelun keskellä tarjoutui viime viikonloppuna mahdollisuus osallistua PM-maastoihin peruutuspaikalle. Hetken harkittuani päätin lähteä matkaan Göteborgiin yhdessä Ilari Piipposen, Jussi Utriaisen ja Antti-Pekka Niinistön kanssa. Ajatuksena oli, että ehkä reissu menisi uuden kauden välipalana, eikä kunnon maastorykäisystä lieneisi liiemmin haittaakaan treenien kannalta. 

PM-maastot kisailtiin Göteborgin esikaupunkialueella sijaitsevan hienon urheilukeskuksen (löytyi jalkapallohallia, hiihtoputkea ym.) ympäristössä. Kuuteen kertaan juostu 1,5km:n kierros kiersi suurimmalta osin rinteistä nurmikenttää, jonka jälkeen juoksijat kiipesivät metsän siimekseen, ennen laskettelua takaisin maalialueelle ja edelleen uudelle kierrokselle. Göteborgissa oli satanut runsaasti ennen kilpailuja, ja nurmikenttä oli tämän vuoksi erittäin pehmeä. Kolmen startin jälkeen reitti oli jo niin mutainen, että jopa aina lenkkareilla juokseva Jussi alkoi kaivella pidempiä piikkikenkiä esiin. 

Omana henkilökohtaisena tavoitteenani oli pysyä kovana maastojuoksijana tunnetun Jussin mukana niin pitkään kuin mahdollista - vaikuttihan oma kunto treenien perusteella olevan hyvällä tolalla. Kisan alku meni vielä mukavasti pääjoukon mukana, mutta jo toisella kierroksella alkoivat muut pohjoismaalaiset - Jussi mukaan lukien - karata askel askeleelta. Tuntui, että heti mutavuorauksen saatuaan kisakengät painoivat ainakin kilon kappale; sekä jalkojen lihaskestävyys että irtiottokyky loppuivat yksinkertaisesti kesken (Reidellä vääntöä olisi ehkä pitänyt käydä harrastamassa suolla tai hiekkakuopalla??). Kun Ipelle ja AP:llekään ei sattunut paras päivä kohdalle, menivät viimeiset neljä kierrosta kokonaan yksin taistellen. Paikalliset (ei-maajoukkue-) ruotsalaiset sain sentään ohitettua. Varamiehen paikka tuli ehkä täytettyä, mutta muuten numerot olivat aika rumia: aika 28.29, 18. sija, 1.19 kärkeen ja 54 s vakuuttavasti 8:nneksi juosseen konkari-Jussin takana.

Kyyti oli siis ainakin tällaisella ei-100%:lla valmistautumisella jäätävän kylmää, vielä kun muut pohjoismaalaiset olivat parhaassa vedossaan heidän meneillään olevan oman maastokautensa ansiosta. Ehkä PM- ja EM-maastoihin tosissaan panostavia palvelisi enemmän se, että meilläkin juostaisiin SM-maastot vasta loka-marraskuun vaihteessa, eikä toukokuussa. Mene ja tiedä. Karavaani kulkee, vaikka koirat tästä vähän haukkuvatkin.





VKO 42

MA

Ap: 10km + kuntopiiri Ip: VK 10xHarjun pururata 56:27 3:34/km, s 157 + koord. + 5x100m

TI
Ap: 10km+loikkia Ip: 15km 

KE
Ap: 10km+loikkia Ip: TV 6km 3:57/km, s 139 + Reipas 6km 3:30/km, s 156 

TO
Ap: 8km Ip: Koord.+loikat+hypyt+4x4xHarjun portaat, pal. 1'/5' + 2x10x100m

PE
Ap: 6km Ip: TV 10km 4:08/km, s 140 + loikkia + 6x100m

LA
Ap: Kuntopiiri Ip: TV 10km 4:00/km, s 143 + Reipas 10km 3:37/km, s 155

SU
Ip: 20km


170 km



VKO 43

MA
Ap: 6km+loikkia Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:55, 3:36/km, s 160 + koord. + 5x100m

TI
Ip: 20km+loikkia

KE
Ap: 10km+loikkia Ip: TV 7,5km 3:48/km, s 144 + Reipas 7,5km 3:32/km, s 154 

TO
Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 2:01-1:47 + 10x100m

PE
Ap: 10km+loikkia

LA
Ip: Kuntopiiri + MK 5xHarjun ympäri, pal. 3': 5:04, 5:02, 5:04, 5:04, 4:56 

SU
Ip: 30km


154 km




VKO 44

MA
Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:33, 3:32/km, s 159 + koord. + 5x100m

TI
Ip: 20km

KE
Ap: 10km

TO
Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 1:54-1:44 + 10x100m

PE
Ap: 8km Ip: Kuntopiiri + TV 5km 3:43/km, s 145 + Reipas 5km 3:28/km, s 156 + Kova 5km 3:20/km, s 163

LA
Ip: 30km

SU
Ip: 20km


159 km



VKO 45

MA
Ap: 8km Ip: 4x1000m 3.02-2:51 / 3' + 10x80m + kuntopiiri 

TI
Ip: TV 20 km 4:00/km, s 142.

KE
Ap: 10km+loikkia Ip: TV Reipas 9km 3:34/km, s 148 

TO
Ip: 3x400m 69-74s / 2’-3’ + 5x80m

PE
Ip: 6km+5x100m

LA
Ap: 3km Ip: Pm-maastot, Göteborg 9km 28:29 18:s 

SU
Lepo


100 km


maanantai 11. toukokuuta 2015

SM-maastot, Imatra

JKU:n joukkue: Matti, Henri ja Jaakko
Tarpeeksi kauan kun urheilun parissa pyörii, niin ympyröitä alkaa väkisinkin sulkeutua: tämän vuoden SM-maastot käytiin Imatralla kuten myös kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin kisakeskuksena toimi Linnalan varsin mukavat maastot; tänä vuonna kisailtiin Karhumäen ei-niin-leppoisissa (lue: erittäin raskaissa) maastoissa. Matkavalintana oli tietysti miesten pitkä matka (12km), eli koko rahan edestä pääsi kiertämään 2km:n mittaista pehmeää pururataa, josta ei jyrkkiä ylä- ja alamäkiä puuttunut. Alun ja lopun nurmikko- ja tartaniosuuksia lukuun ottamatta omilla vahvuusalueillani en siis päässyt missään vaiheessa fiilistelemään. 

Viimeksi vuonna 2007 onnistuin 22-sarjalaisena nappaamaan 8:nnen sijan hyvällä juoksulla; tänä vuonna kotiintuomisina oli sama sijoitus, mutta tulos jätti paljon hampaankoloon. Alunperin omana tavoitteenani oli lähinnä pystyä uusimaan JKU:n porukalla vuonna 2012 onnistunut temppu joukkuemestaruudesta. Kuitenkin kenialaisten yllättävä poissaolo boostasi sen verran myös henkilökohtaisen kilpailun odotusarvoa, että toivoin pysyväni mitalikamppailussa loppuun saakka. Henri ja Jussi kuitenkin kiristivät vauhtia odottamattoman aikaisin jo toisen kierroksen alussa eikä tähän kyytiin ollut mitään saumoja vastata. Myös Jarkolla vaikutti olevan hyvä päivä, ja ero häneen alkoi kasvaa toisen kierroksen lopussa. Kolmannella kierroksella alkoivat katastrofin ainekset olla kuitenkin käsillä, kun alati pahenevan pistoksen vuoksi minun oli pakko höllätä vauhtia. Porukkaa alkoi tulla ohi oikealta ja vasemmalta. Kylkivälilihakset krampissa mieleeni tuli väistämättä parin vuoden takaiset SM-maastot Vantaalla, jolloin sama vaiva pilasi suorituksen, ja joukkueenkin oli tyytyminen hopeaan. Viime hetkellä sairastunutta Miikaa paikannut Matti Kärkkäinen pelasti tällä kertaa tilanteen juoksemalla hienosti 14:nneksi - siis paremmin kuin uskalsimme odotaakaan. Vaikka henkilökohtaisilla mittareilla kisa jätti toivomisen varaa, kyllä muiden onnistuminen kiillottaa joukkuekullan hieman tummia reunoja. Joukkueena kilpaileminen on kuitenkin maastojuoksun suola, josta itse ainakin opin nauttimaan jenkkivuosina ehkä eniten... 

Miesten lyhyen matkan voittokamppailua
Kisakalenteri alkaa pikku hiljaa hahmottua juhannukseen asti. Toukokuu menee pitkälti samalla ohjelmalla kuin viimekin vuonna: seuraava startti tapahtuu siis parin viikon päästä 23.5. Suomen edustajana PM-kympillä, josta viime vuodelta jäi hyvät muistot. Tänä vuonna kisa järjestetään Tanskan Århusissa. Seuraavana vuorossa on jo perinteeksi muodostunut Seurajoukkueiden Eurooppa Cup -reissu (ECCC) JKU:n porukalla. Kisa pidetään 30.5. Slovakian Dubnica nad Vahomissa; tässäkin yksi ympyrä sulkeutuu, kun viimeksi olimme samaisessa paikassa vuonna 2009...

torstai 15. toukokuuta 2014

SM-maastot Lempäälä

Ensimmäiset kierrokset sulassa sovussa: Rotich, Nieminen, Vattulainen, Utriainen, Jokinen...

SM-maastot ovat nyt elettyä elämää ja siitä tässä vihdoin muutamalla sanalla raporttia. Vaiherikas kisaviikko alkoi perin dramaattisesti: maanantai-illan vetotreeni tyssäsi heti alkuunsa ukkovarpaan sanottua sopimuksensa irti! Kipu varpaan tyvessä oli sen verran viiltävä, että olin jo lähes varma murtumadiagnoosista. Lähdin radalta saman tien sulattelemaan tuomiota läheiseen Tuomiojärveen. Rantaa kahlaillessa ei paljoa muu mieltä ylentänyt kuin hyytävän veden tuoma liennytys kipuun. 

Seuraavana aamuna kinkkasin väkisin lyhyen aamulenkin ennen lääkäriä - varvas tukevasti tukiortoosiin teipattuna. Yhä sattui joka askeleella, mutta tuntemus saattoi jopa paratua lenkin edetessä. Tämä nostatti hieman toivoa. Lääkäri väänteli ja käänteli kipeää varvasta epäillen sittenkin venähdystä. Varvas oli ilmeisesti kiihdytyksessä mennyt sijoiltaan. Sovittiin puudutuksesta keskiviikon valmistavaa ratatreeniä varten. Samalla voisi testata sen toimivuutta ennen sunnuntain maastokisaa, joka oli kuitenkin vielä kysymysmerkki. 

Keskiviikon vastaisen yön aikana tapahtui kuitenkin pieni ihme: aamulla sängystä noustessa tunsin heti kuinka jalka oli täysin kivuton. Aamulenkin sujuttua ongelmitta uskalsin jättää puudutuspiikin ottamatta. Illan varovainen ratatreeni kulki kuin unelma. Tiesin jälleen olevani valmis taistoon!

Sunnuntaina Lempäälässä starttasin miesten pitkälle matkalle (12km). Kilpailun etukäteiskuvio oli varsin selvä: matkan moninkertainen Suomen mestari, kenialainen Lewis Korir, menee jälleen menojaan, ja kahdeksan kaveria (Jokinen, Manninen, Nieminen, Pajunen, Pennanen, Rotich, Utrianen ja Vattulainen) jäävät taistelemaan himmeämmistä mitaleista. Juuri näin kävikin. Pajunen lähti pitämään heti paukusta hurjaa kyytiä. Lempäälän reitti oli helmikuisen Albufeiran radan raaempi versio, jossa liian kova alkuvauhti kostaantuu armottomalla tavalla: koko ajan joko juostavaa ylämäkeä tai jyrkkää alamäkeä sekä jatkuvasti tiukkoja käännöksiä kapeassa rännissä (ennakkovideo hämäsi pahemman kerran!). Kuusi kertaa tuota ympäri oikeita ajolinjoja hakien vaati jatkuvaa skarppausta päänupilta! Ei siis sittenkään ihan suosikkireitti, vaikka alusta kovapohjainen olikin...

Kiri kiivaimmillaan!
Alun shokista toivuttuani kone alkoi kolmannella kierroksella lupaavasti käynnistyä. Kaikki kahdeksan juoksijaa pysyivät tässä vaiheessa vielä tiukasti yhdessä. Neljännellä kierroksella jyrkässä alamäessä ajauduin itse ylirytmiin ja Jeren loputtomalta tuntuma veto heti seuraavaan nousuun oli sitten jo liikaa. Jalat hapoilla viidennelle kierrokselle lähtiessäni oli sitten pakko jo antaa siimaa. Viisi kaveria Utriaisen johdolla karkasi vastustamattomasti tappelemaan hopeasta ja pronssista. 

Takajoukkoon seurakseni jäi Jokinen ja Manninen. Tässä vaiheessa Jokinen aloitti oman yrityksensä pudottaa JKU:n kaksikko kannoiltaan. Itse tein jo kuolemaa ja olin valmistautunut putoamaan kyydistä hetkenä minä hyvänsä. Viimeisen kierroksen viimeinen jyrkkä töppyrä alkoi kuitenkin lähestyä helpottavan nopeasti. Siinä vaiheessa tiesin, että en tulisi häviämään loppua. Polkaisin mäessä rinnalle. "200 metrin" mittainen loppusuora viimeiseltä väliaikapisteeltä tuli lopun jojoilu huomioon ottaen hämmentävänkin herkästi 19 sekuntiin, Jokinen ja Manninen sekunnin perässä.

Siitä täydet propsit Henrille, että hän tuli kisaamaan JKU:lle joukkuepronssin kotiin, valmiiksi tasoitusta antaen, kun alla oli vain viikko aiemmin tiukille raastettu täysi maraton! Myös vanha maileri Jouni tsemppasi itsensä hienosti 22:nneksi uransa ensimmäisellä 12km:lla. Edellispäivän veteraanimaastot (ja sieltä pronssi) menivät vain hyvästä lämmittelystä!

JKU:n miehille SM-pronssia joukkuekilpailusta!
Kisa numeroina: 6:s sija ajalla 37:46. Korirille tuli takkiin tasan minuutti ja pronssiin jäi eroa 20 sekuntia; selkeitä eroja, jotka eivät jätä sijaa jossitteluille. Muut olivat vain parempia maastojuoksijoita. Sijoitus oli kuitenkin paras maastoissa saavuttamani koskaan ja ero kärkeen on taas vaihteeksi reilusti kaventunut. Suoritus jää siis kokonaisuutena  reilusti plussalle alkuviikon tapahtumien jälkimainingeissa. On se vaan niin, että juoksijalle terveet päivät ovat yhtä suurta juhlaa, ja niistä pitää osata olla kiitollinen. Tämä viikko oli siitä hyvä osoitus! Rutiinit tappaa jne., mutta toivotaan silti seuraavalle viikolle hieman vähemmän draamaa... :D



VKO 19: Kisaviikko


MA
Ap: 10km+3x100m + kuntopiiri
Ip: Vetotreeni jäi kesken
TI
Ap: 6km
KE
Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla 5x1000m, pal. 2,5'-3': 3.07-2.49 + 5x80m
TO
Ap: 10km Ip: 16km
PE
Ip: 11km+3x100m
LA
Ap: 6km Ip: 8km+5x100m
SU
Ip: SM-maastot 12km 6:s 37:46

115km

maanantai 21. huhtikuuta 2014

SM-maantie

SM-mitalikolmikko: Jaakko, Jussi ja Jere
Kevään ensimmäinen tosikoitos, maantiejuoksun SM-kilpailut, on nyt kisailtu - vieläpä oikein menestyksekkäästi. Kotiintuomisina lauantailta oli hopeaa, uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali! Tähän asti paras sijoitus on ollut 5. sija 1500m:ltä 17-vuotisten junnujen SM-halleissa. Siitä hetkestä urheilijan polku on ollut vuosikymmennen mittainen. Väliin on mahtunut jos jonkinmoista nimismiehen kiharaa. Tuloslista silloin v. 2004 oli seuraavanlainen. Paljon oli tuttuja nimiä silloin mukana - kiitettävän moni heistä vielä tänäkin päivänä! :)

Vierumäen urheiluopisto tarjosi kivat puitteet puolimaratonin järjestämiselle. Seitsemään kertaan kierretty n. 3km:n mittainen kierros oli mukavan vaihteleva, joskaan ei nopein mahdollinen. Reitti kulki kisakeskuksena toimineelta hallilta autotietä pitkin kilometrin verran alamäkeen viettäen, josta se kääntyi golfkenttien taakse varsin kapealle kärrypolulle. Polku oli kovavauhtiseen juoksuun melko tekninen: asfaltti oli kovin routinut ja maasto kumpuilevaa, koko ajan joko ylä- tai alamäkeä. Positiivista reitissä oli se, että jyrkkiä korkeuseroja siitä ei löytynyt. Tämän lisäksi reitti kulki suurelta osin tuulen suojassa, lukuunottamatta viimeistä 700 metriä, kun käännytään takaisin kohti maalialuetta.

Itse kisa lähti tasaisen reippaasti liikkeelle. Kenialaisten poissa ollessa tiesin mahdollisuuteni, mutta niin tiesi moni muukin omansa. Kovassa kunnossa oleva suunnistaja Jere Pajunen lähti pitämään vauhtia. Itse tyydyin alussa olemaan noin sijoilla 6-10, kun vauhti tuntui sopivalta. Parin kierroksen jälkeen ensimmäiset alkoivat jo hyytyä. Jäljelle meitä jäi enää kuusi: minun lisäkseni Pajunen, Utriainen, Järvenpää, Nummela ja Pennanen. Kymppiin tultiin ajassa 31.15; käsittämättömän kovaa, mutta vauhti ei tuntunut (Karhu-viestin jälkeen) missään. Tässä vaiheessa Järvenpäällä, Nummelalla ja Pennasella alkoi tehdä tiukkaa. Pieni vauhdin kiristys golfkentän ylämäkiosuudella, ja meitä oli enää kolme mitalisijoja ratkomassa. Seuraavien kilometrien aikana aloin jo miettiä sopivaa taktiikkaa Utriaisen ja Pajusen kukistamiseksi. 15 kilometrin juottopaikalla sattui kuitenkin jotakin: Jere koukkasi yhtä aikaa edestäni ottamaan kostuketta ja lähes kirjaimellisesti löimme viisaat päämme yhteen. Yhtäkkinen törmäys veti aika kovat hapot jalkoihin. Kuinka ollakaan Utriainen oli suunnitellut oman ratkaisunsa samaan kohtaan ja veti heti kierroksen aluksi vahvuusalueellaan alamäessä tonnin n. 3 minuuttiin. Osat vaihtuivat ja nyt oli minun vuoroni olla jojon päässä. Jäin elpymään Jeren hidastuvaan peesiin. Viimeisen kierroksen alkaessa aloitin oman loppuvetoni ja sain pudotettu Pajusen kyydistäni. Jussin selkää pystyin hieman tavoittamaan, mutta ero oli niin vastustamattoman selvä, että oppipojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä haastamaan tämän matkan kiistatonta legendaa. Maaliin saavuin 12 sekuntia mestaria perässä ajalla 1:06.58,9. Fiilis maalissa oli kieltämättä hieno: vanha enkka (Las Vegas 2011) rikkoontui mukavasti 2.46 minuutilla ja taskuun sain SM-hopeaa. Vastaavia ikimuistettavia hetkiä tähän mennessä ovat olleet mm. maastojuoksun SM-joukkuekulta sekä Atlantic Sun -konferenssin mestaruus.

Ennen kisaa moni halusi hyvin menneen Karhu-viestin perusteella asettaa minua ennakkosuosikin asemaan. Vaikka uskoin mahdollisuuksiini, oli helppo antaa kieltäymyksen tunteen vallata ajatuksia. Tällöin on aina hyvä palata perusasioiden äärelle, jonka olen saanut perintönä jenkkiaikojen valmentajaltani Coach Simsiltä, joka aina jaksoi (ja jaksaa yhä!) uskoa minuun: Miksi ja kenelle juokset? Mikset anna itsellesi lupaa olla hyvä? Käännä odotukset voimavaraksi! Myös hyvä ystäväni, valmistautumisen mestari, Jani Lakanen sekä kokenut valmentajani Antero Liukkonen ovat antaneet neuvoja, jotka ovat usein olleet tarpeen. 

Varmasti kaikki urheilijat painivat ainakin joskus näiden samojen ajatusten äärellä. Ehkä joillakin on kisakengät niin sanotusti sidottu hieman liian kireälle ja siksi paras suoritus jää kisassa realisoitumatta. Uskon, että yksi avain suomalaisen yleisurheilun esiin nostamiseksi voisi olla tallitoiminta jenkki- tai Kaipolan 50-luvun tyyliin. Yhteisharjoittelua yli laji- ja seurarajojen: sen luoman synergian muuttaminen positiiviseksi energiaksi ruokkii itseluottamusta ja saa urheilijan ylittämään itsensä aina uudelleen. Tämäntyyppisiä harjoitusryhmiä on itse asiassa noussut kartalle aivan viime vuosina, tietääkseni Jyväskylän lisäksi ainakin Ouluun, Joensuuhun, Hervantaan, Otaniemeen ja Turkuun. Kuinka ollakaan suurin osa (3/4?) Suomen kärkikestävyysjuoksijoista tulee noista tiimeistä. Ehkä näin ainaisen 70-luvun muistelun soisi jäävän vähemmälle, vaikka samojen harjoitusten toimivuudesta (old school) olenkin yhä vahvemmin samaa mieltä. 




JKU:n ja allekirjoittaneen kausiennakko Keskisuomalaisessa 16.4.



VKO 16: Kevennysviikko/SM-maantie

MA
Ap: 7km+3x100m
Ip: Vauhtileikittely 1h
TI
Ap: 7km+5x100m
Ip: 20km+5x100m
KE
Ap: 10km + kuntopiiri
Ip: Radalla 3x1000m 2.55, 2.52, 2.48 (3') + 3x200m, pal. 200m: 29s + 6x80m
TO
Ap: 6km+3x100m + kuntopiiri
Ip: 15km
PE
Ip: 10km+5x100m
LA
Ip: SM 1/2-maraton hopeaa 1:06.58,9
SU
Ip: 16km

148km