SM-maraton kisattiin viime lauantaina Joutsenossa: kotiintuomisina oli jälleen mestaruuus uudella ennätysajalla 2.21.59!
Edellisessä postauksessani kirjoittelin Kalevan Kisojen jälkeen alkaneesta 2kk:n mittaisesta valmistautumisesta, joka huipentui tähän kisaan. Jakso oli juoksumääriltään maltillinen, mutta valmistavat harjoitukset menivät kaikki nappiin. Marakunto pääsi näin siis kehittymään isoin harppauksin. Kovat harjoitukset sisälsivät loppujen lopuksi varsin vähän pitkiä maratonvauhtisia pätkiä. Vauhtina 3:20/km alkaa olla jo sen verran kovaa, että treeneistä voi muodostua ennemminkin kuluttavia, jos palautumiseen ei syystä tai toisesta pysty panostamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen täyttä varmuutta omasta tämänhetkisestä potentiaalista ei suoraan ollut olemassa, vaan itseluottamus maratonille piti rakentaa vertaamalla samantyyppisten harjoitusten kulkua viime vuoteen, jolloin matka kulki 2.23.06. Luotto oli siis hyvä mestaruuden puolustamista ajatellen, vaikka mukana olivat mm. 2.19-mies Aki Nummela sekä koko kesän hyvin kisaan valmistautunut Antti-Pekka Niinistö.
Kisaviikko ei enää paljoa juoksua sisältänyt: tiistaina radalla 2x2000m 6.05 + 3x400m 69-67", pal. 2', ja muuten kevyttä verryttelyä. Alunperin minulla piti olla vielä koulua koko perjantaiaamupäivän, mutta onneksi sain järjestettyä sen vapaaksi. Yksi stressitekijä vähemmän matkustuspäivään. Lento Helsinkiin ja sieltä hyppäsin suoraan Lappeenrantaan menevään junaan. Valmentaja-Antero oli vastassa asemalla, josta jatkoimme kohti kisapaikkaa Joutsenoon. Keli oli vielä kisa-aaton iltana tyyni ja lämmin, mutta juuri kisapäiväksi ennustettu Mauri-myrsky aiheutti hieman päänvaivaa. En kuitenkaan antanut olosuhteiden liikaa häiritä latautumistani; keli olisi kaikille sama.
Kisaviikko ei enää paljoa juoksua sisältänyt: tiistaina radalla 2x2000m 6.05 + 3x400m 69-67", pal. 2', ja muuten kevyttä verryttelyä. Alunperin minulla piti olla vielä koulua koko perjantaiaamupäivän, mutta onneksi sain järjestettyä sen vapaaksi. Yksi stressitekijä vähemmän matkustuspäivään. Lento Helsinkiin ja sieltä hyppäsin suoraan Lappeenrantaan menevään junaan. Valmentaja-Antero oli vastassa asemalla, josta jatkoimme kohti kisapaikkaa Joutsenoon. Keli oli vielä kisa-aaton iltana tyyni ja lämmin, mutta juuri kisapäiväksi ennustettu Mauri-myrsky aiheutti hieman päänvaivaa. En kuitenkaan antanut olosuhteiden liikaa häiritä latautumistani; keli olisi kaikille sama.
Startti tapahtui urheilukentällä, missä ensimmäinen kilometri juostiin rinkiä ympäri ajassa 3:13. En yleensä ikinä katsele maratonilla kilometriaikoja kisan aikana vaan annan vauhdin muotoutua päivän kunnon mukaan. Oma fiilis tuntui kuitenkin heti alusta alkaen hyvältä, joten irtaannuin muista jo heti 500 metrin juoksun jälkeen. Pojat kaiketi pitivät siirtoani tuohon keliin erittäin reikäpäisenä eikä peesipaikka kelvannut tuulesta huolimatta.
Kisan toinen tonni tuli pitkään ylämäkeen 3:23. Tämän jälkeen mäen päällä kierrettiin karkeasti kahdeksikon muotoinen, n. 13km:n mittainen suhteellisen tasainen peruslenkki kolmeen kertaan. Myötäiset pätkät pyrin juoksemaan mahdollisimman kovaa sietokyvyn ylärajoilla (3:10/km), kun taas navakoilla vastatuulipätkillä oli parempi antaa hieman löysää (3:25-3:30/km), jottei juoksisi itseltään jalkoja alta. Onneksi reitti kiemurteli sen verran puuston suojassa, että suorat vastatuulipätkät eivät muodostuneet liian pitkiksi ja raskaiksi. Lähinnä kymmenien kierroksella ohitettavien ja edestakaisella pätkällä vastaantulevien juoksijoiden kanssa sai koko ajan olla skarppina.
Seuraavat kilometrit tulivat oman kellon mukaan 3:18, 3:20, 3:19, 3:15, 3:13, 3:12, 3:15, 3:19, 3:17, 3:17, 3:16, 3:15, 3:13, 3:16, 3:15, 3:17, 3:18, 3:17, 3:15, ja puolimatkaan 69:45. Meno tässä vaiheessa oli vielä hyväntuntuista, mutta alun herkkyys alkoi olla mennyttä. Eroa Nummelaan ja Niinistöön oli jo toista minuuttia, mutta tiesin jälkimmäisestä vastatuulivoittoisesta puoliskosta tulevan pitkä. Seuraavat kilometrit 3:20, 3:20, 3:18, 3:22, 3:20, 3:23, 3:19. 3:21, 3:21.
 |
Mestaruus oli itselleni jo kolmas neljän vuoden sisään, mutta tästä huolimatta pitkän projektin onnistuminen maistui jälleen erittäin hyvältä. Kuitenkin jokainen tähänastinen maraton on ollut uniikki omine haasteineen: siinä missä viime vuonna keli oli täydellinen ja kulku leikittelevän helppoa 40km:iin asti, oli valmistautuminen sen sijaan hankala pitkällisen lonkankoukistajavamman vuoksi. Tänä vuonna valmistauminen puolestaan sujui lähes ongelmitta, mutta kisa itsessään oli erittäin raskas myrskyn ja reilun 'positive splitin' vuoksi.
Kiitokset vielä Anterolle ja Teemulle huollosta kisan aikana ja lisäksi Anterolle erinomaisesta valmennuksesta! Nyt on vuorossa hengähdystauko juoksutreeneistä ja jälleen enemmän keskittymistä opintojen pariin.
