No niin, viimeiset pari viikkoa sitten viime päivityksen
ovat olleet melkoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ensin hyvät uutiset: Kevät etenee ja harjoitukset sitä myöten. Atlantassa
on ollut hellepäiviä ilmeisesti ennätysmäärä putkeen. Samalla tosin
siitepölykaudestakin tuli tilastojen mukaan pahin ikinä. Onneksi kukinta meni
lämpimien kelien ansiosta nopeasti ohi, mutta muutamana päivänä ilma oli
tosissaan niin pölyn peittämä, että monen oli pakko treenata sisätiloissa.
Tehollisesti viime viikko oli kovaa treeniä: maanantaina kympin täsmätreeni
radalla 5x2000m. Lämpöä oli 30 astetta ja palautus liukui 2 ja 3,5 minuutin
välillä; vauhdit kuitenkin hyvät 6:14-5:59. Välipäivien treenit olivat loikka-
ja 100m:n rullauksien täyteisiä. Torstaina iskettiin jälleen kovaa: 3 mailin
jig-jog (100m kovaa, 100m kevyttä) maastoradalla aikaan 16:30. Lauantaille oli
vielä ohjelmassa reipas treeni mäkisellä 8,6km:n testilenkillä. Tämän jälkeen
kroppa alkoi olla niin puhki, että vuoden ensimmäinen lepopäivä sunnuntaina
tuli tarpeeseen.
Tämä kulunut viikko oli puolestaan suunniteltu lauantain 1500m:ä varten.
Tiistaina oli siis vuorossa kauden ensimmäinen vetotreeni 1500m:n
kisavauhdilla: 4x600m (3’) + 4x200m (1’45”). Viideskin olisi saanut mennä,
mutta neljässäkin on tällä hetkellä tekemistä!
Sitten huonot uutiset: treenin jälkeen olo tuntui huonolta. Yö tuli
nukuttua heikosti ja seuraavan päivän mittaan sääriä särki oudosti. Illalla
nousi kuume ja olo oli hyvin heikko. Tropeilla sain kuumeen laskemaan aamuun
mennessä, mutta torstai meni luonnollisesti levätessä. Onneksi kisa oli vasta
lauantaina, joten päädyin harkinnan jälkeen siihen osallistumaan, kun kerran
ilmeinen ruokamyrkytys meni niin nopeasti ohi.
Lisää lunta tupaan tuli perjantai-iltana, kun ensi viikonlopun Stanford
Invitationalin starttilistat tulivat julki. Shokeeraava tässä on se, että omaa
nimeä ei listalta löydy! Kuitenkin sieltä löytyy (aikansa huijanneita?)
juoksijoita, jotka eivät joko ikinä ole kymppiä juosseet tai omaavat pelkän
samantasoisen 5000m:n ennätyksen. Löytyypä sieltä joku 30:42-tilastoajallakin…
Olin tähdännyt tähän kisaan viime vuoden Penn Relays:tä lähtien - turhauttavaa!
Valmentaja yrittää vielä maanantaina tavoittaa kilpailunjohtajaa, mutta on
hyvin epävarmaa auttaako se enää.
Muutoin paikallinen kausi alkaa sitten olla omalta osalta paketissa
konferenssia lukuun ottamatta – hyviä kympin kisoja kun ei juuri enää ole
ohjelmassa: Raleigh Relays oli tänä viikonloppuna, Mt. SAC
konferenssiviikonloppuna ja Penn Relays vain viikko konferenssiurakoinnin
jälkeen (ei kiitos!). Kaikki oli jo lippuja myöten Stanfordiin ostettu, joten
saapa nähdä käynkö ensi viikolla tekemässä pelkän turistireissun Kaliforniaan…
Niin, ja se tämänpäiväinen kisa: 800m tuli hyvin tavoitevauhdissa (2:03).
1200m:n väliaika 3:06, josta olisi vielä pienellä kirillä saanut kelpoajan,
mutta viimeinen kierros oli hapokkain moniin vuosiin! Maaliin tulin aivan
hölkkävauhtia ajassa 3:57,87. Kyllä sitä tunsikin olevansa hidas, kun kisan
voittaja (3:48) jätätti viimeisellä 500m:llä yhdeksän sekuntia! No se kai
sallittakoon, mikäli suunta on tästä ylöspäin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti