lauantai 31. maaliskuuta 2012

Yellow Jacket Invitational, Atlanta

No niin, viimeiset pari viikkoa sitten viime päivityksen ovat olleet melkoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ensin hyvät uutiset: Kevät etenee ja harjoitukset sitä myöten. Atlantassa on ollut hellepäiviä ilmeisesti ennätysmäärä putkeen. Samalla tosin siitepölykaudestakin tuli tilastojen mukaan pahin ikinä. Onneksi kukinta meni lämpimien kelien ansiosta nopeasti ohi, mutta muutamana päivänä ilma oli tosissaan niin pölyn peittämä, että monen oli pakko treenata sisätiloissa.

Tehollisesti viime viikko oli kovaa treeniä: maanantaina kympin täsmätreeni radalla 5x2000m. Lämpöä oli 30 astetta ja palautus liukui 2 ja 3,5 minuutin välillä; vauhdit kuitenkin hyvät 6:14-5:59. Välipäivien treenit olivat loikka- ja 100m:n rullauksien täyteisiä. Torstaina iskettiin jälleen kovaa: 3 mailin jig-jog (100m kovaa, 100m kevyttä) maastoradalla aikaan 16:30. Lauantaille oli vielä ohjelmassa reipas treeni mäkisellä 8,6km:n testilenkillä. Tämän jälkeen kroppa alkoi olla niin puhki, että vuoden ensimmäinen lepopäivä sunnuntaina tuli tarpeeseen.

Tämä kulunut viikko oli puolestaan suunniteltu lauantain 1500m:ä varten. Tiistaina oli siis vuorossa kauden ensimmäinen vetotreeni 1500m:n kisavauhdilla: 4x600m (3’) + 4x200m (1’45”). Viideskin olisi saanut mennä, mutta neljässäkin on tällä hetkellä tekemistä!

Sitten huonot uutiset: treenin jälkeen olo tuntui huonolta. Yö tuli nukuttua heikosti ja seuraavan päivän mittaan sääriä särki oudosti. Illalla nousi kuume ja olo oli hyvin heikko. Tropeilla sain kuumeen laskemaan aamuun mennessä, mutta torstai meni luonnollisesti levätessä. Onneksi kisa oli vasta lauantaina, joten päädyin harkinnan jälkeen siihen osallistumaan, kun kerran ilmeinen ruokamyrkytys meni niin nopeasti ohi. 

Lisää lunta tupaan tuli perjantai-iltana, kun ensi viikonlopun Stanford Invitationalin starttilistat tulivat julki. Shokeeraava tässä on se, että omaa nimeä ei listalta löydy! Kuitenkin sieltä löytyy (aikansa huijanneita?) juoksijoita, jotka eivät joko ikinä ole kymppiä juosseet tai omaavat pelkän samantasoisen 5000m:n ennätyksen. Löytyypä sieltä joku 30:42-tilastoajallakin… Olin tähdännyt tähän kisaan viime vuoden Penn Relays:tä lähtien - turhauttavaa! Valmentaja yrittää vielä maanantaina tavoittaa kilpailunjohtajaa, mutta on hyvin epävarmaa auttaako se enää.

Muutoin paikallinen kausi alkaa sitten olla omalta osalta paketissa konferenssia lukuun ottamatta – hyviä kympin kisoja kun ei juuri enää ole ohjelmassa: Raleigh Relays oli tänä viikonloppuna, Mt. SAC konferenssiviikonloppuna ja Penn Relays vain viikko konferenssiurakoinnin jälkeen (ei kiitos!). Kaikki oli jo lippuja myöten Stanfordiin ostettu, joten saapa nähdä käynkö ensi viikolla tekemässä pelkän turistireissun Kaliforniaan…

Niin, ja se tämänpäiväinen kisa: 800m tuli hyvin tavoitevauhdissa (2:03). 1200m:n väliaika 3:06, josta olisi vielä pienellä kirillä saanut kelpoajan, mutta viimeinen kierros oli hapokkain moniin vuosiin! Maaliin tulin aivan hölkkävauhtia ajassa 3:57,87. Kyllä sitä tunsikin olevansa hidas, kun kisan voittaja (3:48) jätätti viimeisellä 500m:llä yhdeksän sekuntia! No se kai sallittakoon, mikäli suunta on tästä ylöspäin…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti