SF State Distance Carnival, San Francisco

Pitkällisen puntaroinnin jälkeen tuli reissu Kaliforniaan heitettyä, vaikka kisa Stanfordissa jäi väliin. Katsellessani muita vaihtoehtoja lähiseudulla järjestettävistä kisoista löysin sattumalta San Francisco State Universityn perjantaina järjestämät kestävyysjuoksukarnevaalit. Ikinä en ollut moisista kisoista kuullutkaan, mutta kun kisa ei kerran ollut sen kauempana kaupungista ja viime vuosien tulokset 5000m:llä olivat hyvää luokkaa, päädyin lähtemään reissuun – ja se kannatti!

Vitoselle oli ilmoittautuneita peräti neljään erään, joista itse pääsin kovimpaan. Keli oli sopivan viileä (n. 15’C) eikä pieni tuulenvire haitannut kilvanjuoksua isojen puiden katveessa. Kovimpaan erään oli järjestäjien puolesta hommattu jänis, joka lähti juoksemaan 69s:n kierroksia. Itse seurailin mukana joukon neljäntenä. Tiesin hyvänä päivänä pystyväni juoksemaan 14:35 ja huonompanakin päivänä uuden ennätyksen, mutta silti oli yllätys, että vauhti ei tuntunut missään. 3000m tuli ajassa 8:38 ja jänis siirtyi tässä vaiheessa sivuun. Vauhti pääsi tasaantumaan, mutta vaikka oltiin reilusti tavoitevauhtiani edellä, siirryin kisan kärkeen yrittäen motivoida porukkaa vuorovetoon. Maili ennen maalia porukkaa alkoi lappaa ohi, sillä moni oli suunnitellut kirin tähän kohtaan. Meno alkoi tuntua työläältä, mutta kärjen imussa vauhti pysyi hyvänä. Kirikierros tuli sen verran hyvin, että loppuaika 14:25.89 oli tosiasia; ennätys parani yli 15 sekuntia! Kunto olisi riittänyt puolen tunnin alitukseen kympillä, mutta kyllä hyvä vitonen sentään hieman paikkasi pettymystä.

Aikataulu oli järjestetty siten, että kisojen jälkeen oli mahdollisuus siirtyä Stanfordin puolelle seuraamaan, kun isot pojat kiertävät rataa. Ja tokihan sinne oli päästävä, kun Kessi (5000m 13:56) ja Sääri (10000m 29:19) olivat tulleet Flagstaffista asti kisaan mukaan. Ilta oli varsin jäätävä, mutta silti oli huikeaa seurata toinen toistaan kovempia vitosen ja kympin eriä.

Oma paluulento ei ollut vasta kuin sunnuntaina, joten aikaa jäi hyvin myös turismille. Ensinnäkin San Franciscon kaupunki ihastutti uskomattoman jyrkkäpiirteisillä pinnanmuodoillaan ja täysin epäamerikkalaisella kulttuurillaan. Pikemmin olisi kuvitellut olevansa jossakin Espanjassa. Lisäksi pakollinen Golden Gate –silta tuli tsekattua sekä valtavan kokoiset punapuut kaupungin pohjoispuolella. Muutaman tunnin autoreissullakin ehti näkemään paljon maisemien vaihtuessa Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa muistuttavaksi: laaksot olivat täynnä viinitiloja ja vuorilla puolestaan oli kiintokuutioita puuta enemmän kuin missään olen nähnyt.

Sen verran hieno paikka oli, että täytyy joskus käydä toistekin. Joka tapauksessa ennen uutta reissua tässä treenaillaan nyt pari viikkoa ennen konferenssin mestaruuskisoja kuuman kosteassa Jacksonvillessä, Floridassa. Viimeiset iskut ikinä college-tasolla!