Tie Tampereen Eliittikisoista tähän päivään on ollut pitkä kuten
päivitysvälikin. Tampereen maaottelukatsastus meni penkin alle selän fasettilukon takia, eikä sen jälkeen juoksu vähän aikaan huvittanut. Kuitenkin parin-kolmen
viikon ylimenokauden jälkeen intohimo juoksemiseen alkoi jälleen syttyä.
Tavoitteiden saavuttainen ja itsensä ylittäminen tekevät tästä vaan niin hienoa
puuhaa.
Treenit syyskuusta marraskuun loppuun sujuivat maltilla mutta
pääosin kuin unelma. Toki treenimäärien suhteen on tultu paljon alaspäin
Amerikan hulluista vuosista – tämä toki olosuhteiden pakosta: viime kausi meni
paljolti takareisileikkauksesta toipuessa. Jalat eivät missään vaiheessa
tottuneet sellaiseen treeniin, että sillä oltaisiin ennätyksiä hätyytelty
pidemmillä matkoilla.
Nyt syksyllä panostimme siis leikkauksen jäljiltä heikkoihin
osa-alueisiin eli vauhtikestävyyteen ja maksimivoimaan. Anaerobinenkynnys
kehittyikin mukavasti lähelle parin vuoden takaista tasoa (Kankaanpään puolimaratonilla
huonossa kelissä alle 71min, mattotestissä ennätysmillit 70). Voimatasot
puolestaan alkoivat näyttää vielä paremmalta, vaikka sitä tehtiin vain kerran
viikossa. Isot kilometrimäärät eivät vielä tulleet kuvaan (120km-170km), mutta
sen sijaan keskityin yksittäisiin (mutta säännöllisiin) ylipitkiin
harjoitteisiin: esim. 30-34km:n pitkät lenkit loppuun kiihdyttäen eivät
tuntuneet enää missään (maratoonariainesta? ;) )
Marraskuun puolivälissä alkoi pilviä kasaantua, kun alapohje
rupesi kiristelemään ja siinä tuntui kummaa paineen tuntua. Yritin hoitaa
vaivaa hieronnalla ja tukisukkia pitämällä, mutta se ei ottanut laantuakseen.
Viikon jälkeen päätin kerrankin reagoida nopeasti: magneettikuvista erittäin
vähäisiä muutoksia löytyi sääriluun
takaa alakolmanneksesta (1. asteen rasitusosteopatia). Todella masentava tieto,
kun saa kuulla harjoitustauosta vähintään vuodenvaihteeseen saakka. Toisaalta
siihen osasi jotenkin heti varautua enkä päästänyt vammaa yhtään pahemmaksi.
Tauosta on nyt lusittu tasan kuukausi. Joulun jälkeiseksi 4 viikoksi
suunniteltu Etiopian harjoitusleiri (sekä TJ0-reissu palveluksen päättymisen
kunniaksi!) oli jo varattu ja maksettu, joten senkään perumista en ole halunnut
ajatella. Reissuun lähdetään vaikka alun joutuisi ottamaan rauhassa. Kunto
kyllä nousee muutenkin lähes kolmen tonnin korkeudessa! Paikkana on Haile
Gebrselassien harjoituskeskus Addis Abeban lähistöllä. Palataan asiaan reissun
jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua ja onnea uudelle vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti