PM-maastot, Göteborg

AP, Ipe, Jussi ja minä

Maratonin mitalikahvit on juotu ja harjoittelu kohti uutta kautta käynnistynyt. Kieltämättä teki terää pitää pieni tauko kovemmasta harjoittelusta. Etenkin pääkopalle on tärkeää antaa akkujen välillä lataantua; ilman kunnon draivia harjoittelu ei ole pidemmän päälle kehittävää. Nyt katseet on jo suunnattu kohti pian lähestyvää seuraavaa tavoitetta, puolimaratonia.

Harjoittelu on edennyt suunnitelmien mukaan nyt kolme viikkoa. Treenit ovat olleet määrällisesti päivätöiden ohessa ainoastaan semi-kovia, mutta maltillisia tehoja on haettu ihan reilulla kädellä, kolmesta neljään ns. laatuharjoitusta per viikko. Lisäksi uusia ärsykkeitä on etsitty lyhyistä loikkatreeneistä.

Harjoittelun keskellä tarjoutui viime viikonloppuna mahdollisuus osallistua PM-maastoihin peruutuspaikalle. Hetken harkittuani päätin lähteä matkaan Göteborgiin yhdessä Ilari Piipposen, Jussi Utriaisen ja Antti-Pekka Niinistön kanssa. Ajatuksena oli, että ehkä reissu menisi uuden kauden välipalana, eikä kunnon maastorykäisystä lieneisi liiemmin haittaakaan treenien kannalta. 

PM-maastot kisailtiin Göteborgin esikaupunkialueella sijaitsevan hienon urheilukeskuksen (löytyi jalkapallohallia, hiihtoputkea ym.) ympäristössä. Kuuteen kertaan juostu 1,5km:n kierros kiersi suurimmalta osin rinteistä nurmikenttää, jonka jälkeen juoksijat kiipesivät metsän siimekseen, ennen laskettelua takaisin maalialueelle ja edelleen uudelle kierrokselle. Göteborgissa oli satanut runsaasti ennen kilpailuja, ja nurmikenttä oli tämän vuoksi erittäin pehmeä. Kolmen startin jälkeen reitti oli jo niin mutainen, että jopa aina lenkkareilla juokseva Jussi alkoi kaivella pidempiä piikkikenkiä esiin. 

Omana henkilökohtaisena tavoitteenani oli pysyä kovana maastojuoksijana tunnetun Jussin mukana niin pitkään kuin mahdollista - vaikuttihan oma kunto treenien perusteella olevan hyvällä tolalla. Kisan alku meni vielä mukavasti pääjoukon mukana, mutta jo toisella kierroksella alkoivat muut pohjoismaalaiset - Jussi mukaan lukien - karata askel askeleelta. Tuntui, että heti mutavuorauksen saatuaan kisakengät painoivat ainakin kilon kappale; sekä jalkojen lihaskestävyys että irtiottokyky loppuivat yksinkertaisesti kesken (Reidellä vääntöä olisi ehkä pitänyt käydä harrastamassa suolla tai hiekkakuopalla??). Kun Ipelle ja AP:llekään ei sattunut paras päivä kohdalle, menivät viimeiset neljä kierrosta kokonaan yksin taistellen. Paikalliset (ei-maajoukkue-) ruotsalaiset sain sentään ohitettua. Varamiehen paikka tuli ehkä täytettyä, mutta muuten numerot olivat aika rumia: aika 28.29, 18. sija, 1.19 kärkeen ja 54 s vakuuttavasti 8:nneksi juosseen konkari-Jussin takana.

Kyyti oli siis ainakin tällaisella ei-100%:lla valmistautumisella jäätävän kylmää, vielä kun muut pohjoismaalaiset olivat parhaassa vedossaan heidän meneillään olevan oman maastokautensa ansiosta. Ehkä PM- ja EM-maastoihin tosissaan panostavia palvelisi enemmän se, että meilläkin juostaisiin SM-maastot vasta loka-marraskuun vaihteessa, eikä toukokuussa. Mene ja tiedä. Karavaani kulkee, vaikka koirat tästä vähän haukkuvatkin.

TULOKSET

VKO 42

MA

Ap: 10km + kuntopiiri Ip: VK 10xHarjun pururata 56:27 3:34/km, s 157 + koord. + 5x100m

TI

Ap: 10km+loikkia Ip: 15km 

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV 6km 3:57/km, s 139 + Reipas 6km 3:30/km, s 156 

TO

Ap: 8km Ip: Koord.+loikat+hypyt+4x4xHarjun portaat, pal. 1'/5' + 2x10x100m

PE

Ap: 6km Ip: TV 10km 4:08/km, s 140 + loikkia + 6x100m

LA

Ap: Kuntopiiri Ip: TV 10km 4:00/km, s 143 + Reipas 10km 3:37/km, s 155

SU

Ip: 20km

170 km

VKO 43

MA

Ap: 6km+loikkia Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:55, 3:36/km, s 160 + koord. + 5x100m

TI

Ip: 20km+loikkia

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV 7,5km 3:48/km, s 144 + Reipas 7,5km 3:32/km, s 154 

TO

Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 2:01-1:47 + 10x100m

PE

Ap: 10km+loikkia

LA

Ip: Kuntopiiri + MK 5xHarjun ympäri, pal. 3': 5:04, 5:02, 5:04, 5:04, 4:56 

SU

Ip: 30km

154 km

VKO 44

MA

Ip: VK 10xHarjun ympäri 55:33, 3:32/km, s 159 + koord. + 5x100m

TI

Ip: 20km

KE

Ap: 10km

TO

Ap: 8km Ip: Mäkivetoja 6x540m sis. 2x50m loikkia: 1:54-1:44 + 10x100m

PE

Ap: 8km Ip: Kuntopiiri + TV 5km 3:43/km, s 145 + Reipas 5km 3:28/km, s 156 + Kova 5km 3:20/km, s 163

LA

Ip: 30km

SU

Ip: 20km

159 km

VKO 45

MA

Ap: 8km Ip: 4x1000m 3.02-2:51 / 3' + 10x80m + kuntopiiri 

TI

Ip: TV 20 km 4:00/km, s 142.

KE

Ap: 10km+loikkia Ip: TV Reipas 9km 3:34/km, s 148 

TO

Ip: 3x400m 69-74s / 2’-3’ + 5x80m

PE

Ip: 6km+5x100m

LA

Ap: 3km Ip: Pm-maastot, Göteborg 9km 28:29 18:s 

SU

Lepo

100 km

Suomen mestari

Tämän vuoden SM-maraton kilpailtiin eilen lauantaina. Kilpailu oli tällä kertaa viety suurelta yleisöltä hieman piiloon pienelle Pyhtään kylälle, joka sijaitsee Kotkan kupeessa. Pienoinen kontrasti viimeksi juoksemaani New Yorkin maratoniin siis! Päätöksen SM-maratonille osallistumisesta tein elo-syyskuun vaihteessa heti Hämeenlinnan Tähtikisojen jälkeen.

Ennen h-hetkeä ehdin saada alle 3,5 viikkoa hyvää maratontreeniä. Koko valmistautumisjakso meni täysin nappiin, mikä nosti maratonluottoa. Reittiprofiilia etukäteen tutkaillessa alkoi käydä selväksi, että mitään vauhtibaanaa ei Pyhtäällä tultaisi näkemään. Tämä otettiin myös viime viikkojen harjoittelussa huomioon: tasaisella jolkottelut jätettiin vähemmälle ja kaikki maratonin täsmätreenit päätettiin tehdä mäkisillä reiteillä. Ohjelmaan siis lisättiin perinteisten anakynnyksellä tehtävien 2000 metrin ratavetojen lisäksi mm. mäkisen Harjun purun kiertoa sekä useita 20km:n kiihtyvävauhtisia harjoituksia Jyväskylän mäkisillä takamailla. Samalla viimeksi mainitut kävivät hyvästä totuttelusta tulevaan yksinäisen miehen raastoon ilman isompaa yleisön kannustusta. Mihinkään viime syksyn ja talven harjoitusmääriin tai maratoniskutusharjoitteluun ei näin lyhyellä valmistautumisajalla kannattanut ryhtyä, vaan kilometrit pyörivät siinä 140-150:n viikkotasolla.

Maratonin aattona kiersimme autolla Pyhtään reitin: yksi 42,2km:n lenkki asumatonta maaseutua kiertäen. Tarjolla ei ollut mitään pitkiä tasaisen vauhdin korpisuoria vaan erittäin mutkainen ja mäkinen, jatkuvaa rynkytystä ylös alas vaativa reitti. Olipa siellä heti alkukilometreilla reilun 3km:n mittainen soratiepätkäkin. 

Reitin raskaudesta huolimatta päädyin pysymään ennakkoon JKU:n maratonkoneiden minulle luomassa taktiikassa - eli paukusta heti kovaa (pojat kai luottivat kuntooni enemmän kuin minä itse??). Juoksu maistui hyvältä heti alusta lähtien ja annoin vaan mennä 3:20:n kilsoja. Sorapintaisella ja kumpareisella "ralli-EK-pätkällä" 5km:n jälkeen askeleet takana alkoivat odotetusti vaimeta. Kertaakaan en taakseni katsonut. Tästä eteenpäin olin ihan yksin, seuranani vain vauhtia näyttävä gps-kello. 

Huoltoporukka pyöritteli päitään päivitellen, että ei tiedä poika mikä loppumatkasta odottaa. Ja totta puhuakseni enhän minä muistanutkaan. 21 kilometriin tulin ajassa 1:10.22. Kova väliaika, mutta kulku oli hyvä ja annoin askeleen rullata: 3.21, 3.21, 3.23... 25 kilometriin tultaessa kumpuileva asfalttie alkoi kääntyä selkeästi nousuvoittoiseksi, jolloin aloin tiedostaa vaaran merkit. Kilometriajat putosivat 3:30:n tienoille. Ylämäki jatkui jatkumistaan lopulta yhteensä 15 kilometriä, mikä tuntui yhdeltä kidutukselta. Pelkäsin koko ajan tulevani kiinniajaetuksi, vielä kun lievä pistos alkoi kummitella vatsanpohjassa vikalla kympillä. Loppua kohden pitkät loivat nousut alkoivat kaiken lisäksi muuttua lukemattomiksi teräviksi kinkareiksi. Kahteen aiempaan maratoniini verrattuna sain nyt kuitenkin pidettyä vauhdin siedettävänä 3:35-3:40/km -haarukassa. Tässä auttoi paljolti se, että valmentaja-Antero pysähtyi autolla joka km-tolpalle kannustamaan. 40km:ssa, koko seutukunnan isoimman mäen päälle kivuttuani uskalsin jo uskoa voiton varmistuvan. Alas maalialueelle lasketellessani fiilis oli voipunut, mutta onnellinen. Uran ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta uudella ennätysajalla 2:26.29 (aiempi 2:29.29 New York 2014) palkitsi toden teolla päivän kovan urakan jälkeen ja tietysti yleensäkin koko kauden kaikkien vaikeuksien jälkeen. Voittomarginaali seuraavana maaliin juosseeseen yllättäjä-debytantti Mikko Toloseen oli reilut pari minuuttia. Pronssi meni Thijs Feuthille, jota pidin ennakkoon pahimpana vastustajanani. Maraton on maraton, aina arvaamaton, mutta onneksi tällä kertaa siitä selvittiin kunnialla.

Kiitokset New Balance Suomelle hyvistä tossuista: päivän kenkävalinta NB Zante osoittautui erinomaisen rullaavaksi kisakengäksi niin asfaltilla kuin sorallakin, ja sen riittävä vaimennus auttoi jalkoja säilymään iskukykyisenä koko maratonin matkan. Kiitos seuralleni JKU:lle: on ilo kuulua Suomen parhaimpaan seuraan, jossa on vieläpä mukavaa sakkia! Erityiskiitos valmentaja-Anterolle: on koettu tässä 12 vuoden aikana paljon niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta aina olet jaksanut pyyteettömästi tsempata kello kourassa säällä kuin säällä. Kiitos vielä kaikille muillekin tällä matkalla tukeneita - tiedätte itse keitä tarkoitan!

Lauantain maratonlenkki Polar Flow'ssa

Jaakko Niemiselle kelpaa vain mestaruus

Nieminen ja Markovaara maratonin Suomen mestarit

JKU voitti toistamiseen Kalevan Maljan

Kesä paketissa

Kesän ratakausi alkaa olla paketissa. Elokuussa ohjelmassa oli vielä kolme kilpailua, joista jokainen oli suorituksina Kalevan Kisojen kaltaista perusvääntöä.

Loppukesän ensimmäisenä starttina oli Kuortaneen Eliittikisat, jotka käytiin viikko Kalevan Kisojen jälkeen. Tarjolla oli 3000 metriä, matka, jota on tullut nykyään syystä tai toisesta harvemmin juostua. Parhaimmillaan 3000 metriä toimii erinomaisena kunnon kohottajana 5000 metrille. Sinänsä raa'asta vitosen kunnosta kolmonen ei kerro juuri mitään - lähinnä vain irtiottokyvyn tasosta. Kuortaneen kisan vähimmäistavoitteeksi asetin vuonna 2011 Jenkeissä juoksemani 8.23:n parantamisen. Kulku ei ollut erityisen hyvää, mutta Kuortaneen upouudella mondo-radalla ja poikkeuksellisen tyynessä säässä tavoite täyttyi reilusti: aika 8.18,22. Muutenkin kisa oli kotimaisittain hyvätasoinen. Näitä lisää!

1	Ryan Gregson	AUS	26.4.90	7.51,64				PB
2	Sam McEntee	AUS	3.2.92	7.52,12				PB
3	Ilari Piipponen	KarhKa	25.9.88	8.08,79			kk	PB (ka 125.)
4	Jimmy Finnholm	IKFalken	9.10.91	8.16,79				PB (ka 251.)
5	Ville Heikkilä	LammSä	22.2.92	8.17,07				PB (ka 255.)
6	Jaakko Nieminen	JyväskKU	27.1.87	8.18,22				PB (ka 290.)
7	Tommi Sundell	PorinYU	9.3.90	8.20,62				PB (ka 354.)
8	Eero Saleva	SjundeåIF	7.10.95	8.24,37				PB (ka 488.)
9	Anders Lindahl	IFLänken	26.12.87	8.37,42
10	Matti Haatainen	KuopRei	26.8.85	8.46,05

Kuortaneen jälkeen pidin erittäin onnistuneen parin viikon harjoittelujakson (mm. 10x400m, pal. 400m (<2min), 20x200m, pal. 200 m (1’20") ja TV Kova 12km), joissa vauhdit alkoivat olla jo ennätystasoa. Kisailut jatkuivat 22. päivä Belgian Antwerpenissa Vattulaisen Artun kanssa paikallisessa yleisurheilugaalassa, jossa toiveissa oli Heusdenin kaltainen hyvävauhtinen 5000 metrin kisa. Helteisessä mutta tyynessä kelissä juostu kisa ei kuitenkaan ollut ennätyksiä ajatellen vauhdinjaollisesti paras mahdollinen: Ekat 1,5km tuli mukavasti ennätystahtia, sitten pääjoukko kiristi vauhtia ja putosin letkasta. Loppukilometrit tulivat omalla vedolla. Matkustaminen Belgiaan asti 14.35,62:n takia tuntui siinä hetkessä kieltämättä täysin hukkaan heitetyltä, mutta toisaalta monesti on parempi epäonnistua kuin olla yrittämättä. Bryssel oli sentään hieno paikka viettää viikonloppua!

Kuvan kaunis Brysselin keskustori - Grand Place - Unescon maailmanperintökohde.

Elokuun kisaputki päättyi viikkoa myöhemmin Hämeenlinnan Tähtikisoihin, jonka 5000m toimi samalla maaottelukatsastuksena. Ilman jänistä juostussa kisassa homman kuvio oli ennakolta arvattavissa. Edes vuorovetoa ei ollut tarjolla vaan sain itse kovakuntoisimpana toimia jäniksenä muiden yrittäessä roikkua perässä. Ainoa mukana loppuun asti pysynyt oli Anders Lindahl, joka tuli viimeisellä tonnilla ohi kahdella sekunnilla (ajat 14.36,37 ja 14.38,54).

Tuosta kisasta ja loppujen lopuksi koko ratakaudesta jäi suoraan sanoen p**** maku suuhun. Kun alkukesällä kisailut jäivät loukkaantumisen takia vähemmälle, paukkuja olisi ollut jatkaa ratakautta vielä pidempäänkin. Nyt näytöt eivät riittäneet enempään kuin maaottelun varamieheksi - kolmen kovakuntoisen 5000 metrin juoksijan tuplatessa viikonloppuna. Tsemppiä, seuraan kisoja kotisohvalta suurella mielenkiinnolla - sen mitä Finlandia Marathonin järjestelyiltä ehdin.

Yhteenveto kaudesta: Peruskunto oli parhaimmillaan (onnistuneen Etelä-Afrikan leirin ansiosta) helmikuun alussa seurajoukkueiden EM-maastoissa Guadalajarassa. Se menee myös kisasuorituksena uran top-3:seen. Tuloskunto ratakisoja ajatellen oli sen sijaan kovimmassa nousussa ennen juhannusta. Vuoden ylivoimaisesti herkin kulku oli puolestaan Heusden-Zolderin 5000 metrillä. Harmi vain, että kaikki edellä mainituista positiivisen kierteen aluista päättyivät joko sairastumiseen tai pieneen loukkaantumiseen. Joskus ero kehityksen ja taantuman välillä saattaa olla hiuksenhieno, ja sitä ei näe pelkästään tilastoja tutkimalla.

Kesä jää väistämättä takavasemmalle.

Heusdenin huumasta karvaisiin Kalevalaisiin

Minä ja pari samassa erässä juossutta mukavaa heppua Espanjasta

Parin viikon takainen Heusden-Zolderin KBC Nacht oli juuri niin hyvä kisa kuin toivoinkin. Vaikka paikkana oli pieni tuppukylä keskellä ei mitään, järjestelyt olivat yksinkertaisen toimivat, paikalla 140 tasokasta vitosen juoksijaa eri puolilta maailmaa, stadion täynnä yleisöä, ajankohta ja olosuhteet parhaat mahdolliset (päivällä +30'C, illalla starttien aikaan klo 21-23:30 n. +20'C ja tyyntä), ja sitä myöten fiilis kisaan paras aikoihin. Kehnon kauden parhaan ajan takia minut oli sijoitettu toiseksi huonoimpaan erään, mikä etukäteen hieman harmitti. Huoli oli kuitenkin turha, sillä järjestäjät osoittautuivat eräittäin joustaviksi, ja pääsinkin hyppäämään pykälää kovempaan erään (D-erä), joka tavoitteli n. 14.10:n aikaa. 

Kisan alku mentiin n. 68-69 sekunnin kierroksia. Letkassa juostessa tyynessä kelissä, supernopea mondo alla, tämä tuntui olevan yhtä leikintekoa (3000m:n väliaika 8:37). Sitten kova alusta alkoi käydä äkistään pohkeelle (piikkarijuoksua on tullut kesän aikana sattuneesta syystä vähän) ja lihas hirttää kiinni. Loppumatka tuli yhdellä pohkeella pomppien, mutta tulos 14.26 oli kuitenkin kelpo - vain viitisen sekuntia ennätyksestä - lupaus paremmasta. 

Seuraava viikko menikin sitten pohkeen kanssa taistellessa. Muutaman päivän levon jälkeen sain tehtyä viikon kaikki loput treenit, joskin useimmat niistä olivat enemmän tai vähemmän kehnoja. Kalevan Kisa -viikon maanantaina ukko saatiin vihdoin hoidettua täyteen iskuun. Vielä kun tiistain valmistavassa treenissä kulku oli ehkäpä kauden parasta, odotukset Porin suhteen alkoivat olla ensi kertaa hyvät sitten kesäkuun puolivälin. 

Perjantain kympille hyvä fiilis oli kuitenkin vaihtunut raskaiksi jaloiksi. Ensimmäiset kilometrit menivät vielä kelvollisesti 3min/km -vauhtia, mutta pieni vauhdin lisäys muilta tappoi miehen saman tien. Mitaliletkasta tippuminen noin aikaisessa vaiheessa navakassa tuulessa oli sen verran kohtalokasta, että loppumatka meni säästellessä voimia sunnuntaita varten. Nappasin vain sen mitä oli otettavissa, eli 4-sijan.

Kalevan Kisojen 5000 m

5000 metrille uskoin olevani porukan parhaissa voimissa (pl. pelkälle vitoselle keskittyneet tuoreet miehet) - sen verran hurjannäköisesti pojat näyttivät perästä seuraten kymppiä raastavan. Sunnuntain kisan alkukierroksilla monilla vaikutti perjantai painavan jaloissa; vauhti oli puolimatkaan saakka ihan hölkkää. Tästä eteenpäin tahti kiristyi 68-69 sekunnin kierroksiksi, mikä ei jostain syystä tuntunutkaan enää helpolta. Uskottelin vireen löytyvän viimeiselle 1500 metrille, kuten usein ennenkin, mutta ei tällä kertaa. Kärki viiletti karkuun ja mitalit menivät jälleen muille jakoon, tällä kertaa n. 4 sekunnin marginaalilla. 

Viikonlopun saldona kaksi 4-sijaa lisää, viimevuotisen 4-sijan jatkoksi. Aika raskas pettymys kaiken panostamisen jälkeen. Ilmeisesti rikkonaisen alkukauden takia hyvän ja huonon päivän ero on nyt tosi iso. Onnittelut vaan mitalisteille: Artulle, Andersille, Jarkolle ja Henrille. Jatketaan tästä joskus...

Alkukesän pyristelyt

Tätä fiilistä hakien kohti loppukautta!
Kuva Peten Puolikkaalta.

Suomen kesä alkaa kääntyä loppupuolelle. Omalla kohdallani koko alkukesä on ollut poikkeuksellisen takkuinen. Kovan panostuksen jälkeen se on tuntunut suorastaan tuskien taipaleelta. Vielä Slovakian ECCC-reissun jälkeen näytti hyvältä. Kunnon suhteen alettiin jälleen olla aikataulussa: onnistuneita treenejä tuli yksi toisensa perään ja vauhdit alkoivat olla sillä tasolla, että ennätyksiä oli lupa odottaa jo juhannuksena. Yhdessä koleassa kelissä tehdyssä nopeustreenissä lihas kuitenkin hieman kiristyi vaarattoman oloisesti. Tämän seurauksena takareiden jänne jäi vaivaamaan useaksi viikoksi, mikä tarkoitti useamman suunnitellun kisan peruuntumista. 

Lukuisten hoitojen ansiosta (kiitos vaivaa hoitaneille!) pääsin sentään testaamaan kuntoani viimevuotiseen tapaan Peten Puolikkaalle Lapinjärvelle. Virallinen maantiekymppi sujahti omaa ennätysvauhtia aikaan 31.41 - parannusta viime vuoteen hieman toista minuuttia. Kiitos jälleen kerran järjestäjille. Homma teillä toimii - olette urheilijan asialla!

Onnistuminen antoi toivoa loppukauteen, mutta jalka otti kovemmasta vauhdista heti itseensä. Nippa nappa toipumisaika riitti Seinäjoen SM-viesteihin, mihin JKU:lla oli jälleen asettaa joukkueet molempiin kestoviesteihin. Mitalit näiltä matkoilta ovat kuitenkin olleet viime vuosina JKU:lle kiven alla. Käytännössä tämä vaatisi joukkueen nykyisellä suorituskyvyllä jokaiselta viestinviejältä superonnistumista. Nyt sellaisia ei nähty, vaan tuloksena oli perussuorittamisella lauantain 4x800m:llä 6. sija ja sunnuntain 4x1500m:llä 7. sija. Oma juokseminen oli lauantaina yllättävän hyvää (helppo 1.58,6) ja sunnuntaina puolestaan (jalasta johtuen) yllättävän huonoa (4.06,6 vääntö). 

SM-viestien jälkeen kisakalenteri onkin sitten ollut täysin avoin samalla, kun jalkaongelmaan on yritetty löytää ratkaisua. Tällä hetkellä jänne antaa juosta ja pientä toivetta on, että vaiva olisi vihdoin taakse jäänyttä elämään. Seuraava kisani on lauantaina Belgiassa. Se on "must-do" -listallani pitkään ollut Heusden-Zolderin KBC Nacht, joka on tunnettu myöhään illalla juostavista kovista vitosen eristään. Tämänkin vuoden kisaan on ilmoittautunut yli toista sataa Euroopan kovinta kestävyysjuoksijaa. Toivotaan, että kisa toimisi hyvänä valmistavana ennen kuunvaihteen Kalevan Kisoja. Ratakausihan tänä vuonna on arvokisojen aikataulutuksen vuoksi normaalia pidempi, joten mitään paniikkinappulaa tässä ei sentään tarvitse painaa...