maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lomalla MM-kisojen lomassa

Kangasniemellä hellettä
Ensin pelataan 120 minuuttia, ja sitten Saksa voittaa... vai miten se meni? MM-kisat ja samalla penkkiurheilijan kova urakka on ohi taas joksikin aikaa. Kuukausi alkaa olla siinä rajoilla, mitä ukko kuuden tunnin aikaerolla kestää - etenkin jos aamulla on herättävä joko töihin tai treeneihin.

MM-matseja oli nautittavaa seurata, vaikka itse nykyisin suhtaudunkin eri joukkueisiin melko neutraalisti. Pelasin futista B-junnuihin asti, mutta sen jälkeen en ole ollut kovinkaan intohimoinen lajin seuraaja (en esimerkiksi ole perillä viimeisimmistä seurasiirroista jne.). Oma suosikkini kisojen aikana vaihteli siis useampaankin otteeseen peliesityksistä riippuen.

No, olivatko nämä kaikkien aikojen MM-kisat? Tietysti tätä on mahdoton sanoa; muistot kun tuppaavat ajan kanssa kultaantumaan. Vaikka Saksa lopulta olikin suunnilleen ainoa maa, joka pystyi pelaamaan kisat loppuun saakka ihailtavan tarkasti roolitettuna, ei edes heidän joukkueestaan kukaan noussut erityisemmin ylitse muiden - maalivahti Manuel Neueria lukuunottamatta. Hän oli koko turnauksen ajan erinomainen, puolustuksen viimeinen lukko, joka pelasi maalivahdiksi erittäin proaktiivisesti puolustuslinjan takaisena liberona. Kisoja katsellessa jäin kaipaamaan mm. Ronaldon, Beckhamin ja Roberto Carloksen kaltaisia pelaajatyyppejä. Missä olivat salaman nopeat ja/tai teknisesti häikäisevät kärkimiehet? Entä vapareita vastustamattomasti sisään laukovat keskikenttämiehet? Monta vapaapotkumaalia kisoissa edes tehtiin? Myös puolustajat olivat jopa parhaiden maiden osalta yllättävän haavoittuvaisia tai muuten vaan kömpelöitä (vrt. Italia parhaimmillaan).

Toki jalkapallon kehittymisellä itse pelin ja taktiikan osalta voi myös olla oma merkityksensä: espanjalainen lyhytsyöttöpeli on tullut jäädäkseen, mutta tähän yhdistettynä aiempaa nopeampi hollantilaistyyppinen pystysuuntapeli tuntui olevan myrkkyä etenkin taitojalkapallosta tai hitaasti etenevästä, pallonhallinnastaan tunnetuille joukkueille. Seuraavat kisat näyttävät, pystyvätkö esimerkiksi viihdyttävästi pelanneet, Chilen ja Meksikon kaltaiset "uudet maat" yllättämään. Otteisiin tarvitaan kuitenkin hieman lisää varmuutta: Jos et itse osaa käyttää hyväksi yhtä pelissä tarjoutunutta tilaisuutta, tilastollinen todennäköisyys sille, että pallo "sattuu" pomppimaan ennakkosuosikkina pelaavalle vastustajalle, kasvaa. Näin kävi myös Argentiinalle loppuottelussa. Argentiinan avainpelaajan, Lionel Messin uroteot Barcelonassa olivat hyvin tiedossa. Hänen ennakoitiin olevan pelaaja, joka kykenee ratkaisemaan otteluita yksinään jopa MM-tasolla. Siihen nähden mitä Messi kentällä sai aikaan - kaikista paineista ja miesvartioinnista huolimatta - oli pettymys: vaipuminen ratkaisupeleissä tavallisten kuolevaisten tasolle ilman yhtään maalia pudotuspeleissä. Näin ollen kultaisen pallon valintaa ei voi pitää muuna kuin FIFA:n kabinettipäätöksenä!

Miltä näyttää jalkapallon tulevaisuus neljän vuoden kuluttua? Nähdäänkö mukana Pohjoismaita (Näissä kisoissa ei ollut yhtäkään.)? Entä mitkä maat lyövät itsensä läpi? Monissa lehdissä on arvuuteltu USA:n oleva seuraava jalkapallon (soccer) suurvalta. Itse en tähän usko. MM-kisat herättävät siellä kiinnostusta kisojen ajan, mutta valitettavasti innostus laantuu aina neljäksi vuodeksi, heti kun seuraava jenkkifutis-/koripallo-/baseball-kausi pyörähtää käytniin. USA:ssa olisi paljon potentiaalia, jos maan kaikki ulkomaalaistaustaiset saataisiin rekrytoitua lajin pariin. Valitettavasti vanhan koulukunnan punanskojen socceria dissaavat ja "ainoaa oikeaa" jalkapalloa (football) korottavat mielipiteet eivät ainakaan nosta lajin suosiota. Ja onhan se selvää, että kun lajeja aletaan vertailla keskenään, niin parin sekunnin hyökkäyksiin ja pitk(ästyttäv)iin jääkaappitaukoihin tottuneelle jenkille soccerissa ei tapahdu riittävästi. Heille action merkitsee vain joko maalia tai loppuunsaatettua hyökkäystä, touch downia, joka tuo pisteitä. Itse peliin ei jakseta uppoutua niin syvällisesti, että siitä pystyttäisiin tunnistamaan lajille ominaisia taktisia nyansseja.

Omat treenit MM-kisojen lomassa ovat sujuneet hyvällä sykkeellä. SM-viestien jälkeen vuorossa on ollut kisailun sijaan hieman reilumpi määräviikko. Palauttavan määräharjoittelun ohella tein yhden kevyemmän nopeusharjoituksen torstaina ja 12 km:n mittaisen vauhdinvaihtelutreenin lauantaina, johon sai lopussa jo ihan luukuttaa. Ruuvi kiristyy ja toivottavasti kunto alkaa pian olla sillä mallilla, että siihen uskaltaa itsekin olla tyytyväinen. Vielä joutui 3:30:n tavoitepalautusvauhdista vähän himmaamaan... Viikko huipentui kaverin tarjoamaan kylpylään ja buffettiin Hotelli Laajavuoressa sekä mökkeilyyn Kangasniemellä. Palautuminen pitäisi siis olla kunnossa! :)

VKO 28: Palauttavaa määrää

MA
Ap: 8km
Ip: 22km+6x80m
TI
Ap: 8km 
Ip: 15km+Vauhtileikittely 5km
KE
Ap: 8,5km+3x100m
Ip: 18km
TO
Ap: 5,5km+perusvoima+5x100m+2km
Ip: Radalla nopeus 2x5x80m, pal. 2'/5' + 5x60m, pal. 3' + 10km
PE
Ap: 10km+5x100m
Ip: 14km+10x100m, pal. 100m+1km
LA
SU
Ap: 27km

187km

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti