SM-maratonilta poika kotiin!

SM-maratonilta on kotiuduttu Kalevan Malja kyydissä! Reissu meni siis kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka jännä paikka olikin lähteä debyyttimaratonille 1,5 viikon valmistautumisella.

Kaikki alkoi siitä, kun Ruotsi-ottelun jälkeen harjoittelu ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Minulle harvinen polvivaiva alkoi vaivata pari päivää kisan jälkeen, ja viiltävän terävä kipu polven sisäsivulla vei minut loppujen lopuksi viikon pakkolepoon. Olinkin jo aloittanut ylimenokauden, kunnes kutkuttavan tiukka tilanne Kalevan Maljassa Turun Urheiluliittoa vastaan sai minut vielä toisiin aatoksiin. Jos JKU:lle historiallinen Kalevan Malja -voitto jäisi yhdestä maratonista kiinni, se saattaisi jäädä harmittamaan. Olisinko tarpeeksi hullu lähtemään maratonille tällaisista lähtökohdista ilman kunnollista valmistautumista? Miksipä ei!

Päätimme valmentajani kanssa keskittyä kahteen täsmäharjoitukseen: 15km vauhdinvaihtelua 3:50/3:20 ja pari päivää myöhemmin 20km puolireipasta. Muuta ei juuri kannattanut tehdä, sillä viikonlopun Finlandia Marathon tiesi minulle ympäripyöreitä työpäiviä. Maratonviikon tiistaina lyhyt käynti radalla: huono kenraali ja itseluottamus mannaryynin kokoinen. Loppuviikko tankkausta: mies paisui kuin pullataikina ja vielä maratonin aattonailtanakin oli nälkä (Rossossa kaksi annosta pastaa).  Vielä viimeiset vinkit kokeneemmilta konnilta (Antero, Jari, Henri). 

Maratonaamu valkeni kuulaana. Aurinko alkoi kuitenkin nopeasti lämmittää (kisan aikana 15-18'C). Kisa alkoi sopuisasti Turun Thijs Feuthin pitäessä n. 3:30/km -vauhtia. Muu porukka peesaili tuulisessa kelissä. Vatsa tuntui olevan kahden vaiheilla, pistääkö vai ei (aamiainen oli aika tuhti ja pieneen jännitykseen piti tietysti ottaa vielä vähän geeliä ja patukkaa hieman ennen starttia). Juomahuolto pelasi mallikkaasti ja pullot napsahtelivat suoraan vauhdista kätösiin. Kiitokset Anterolle, Teemulle ja kaimalle! 

Puolimatkaan tultiin n. ajassa 1.14 ja olo oli täysin tuore. Voimieni tunnossa (ja erehdyksissäni) ajattelin tämän olevan sopiva hetki pieneen joukon harvennukseen. Seuraavat pari kilsaa tultiin 3:25-vauhtia ja porukka harveni saman tien, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Tajusin, ettei vielä kannata tuhlailla voimia, kun matkaa on kuitenkin yli 15km jäljellä.

Seuraavalla juomapisteellä (26km) TuUl:n Matti Rauma päätti tehdä oman ratkaisunsa. Geelit ja vesi siinä meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun lähdin Aki Nummelan kanssa 3:20-vauhtia pyyhältävän Rauman perään. Sen verran himotti SM-kulta. Ei olisi kannattanut: jalat menivät kiihdytyksestä hieman hapoille ja se kostaantui myöhemmässä vaiheessa. Seuraavan 3km:n ajan matka vielä taittui joutuin, mutta sitten askel alkoi painaa minulla ja Akilla. Ei mennyt kauaa, kun myös kisan yllättäjä (ja mestari) Marko Tuokko tuli heittämällä ohi. Päätin lähteä riskillä yksin perään - hieman edempänkin menevä selkä auttaisi tsemppaamaan. Reidet olivat kuitenkin ihan tööt, kun aiemmin hapoille menneet reidet ottivat nyt asfaltin kaikki iskut vastaan. Myös jalkapohja plantaari alkoi uhkaavasti varoitella tulevasta krampista. Olin pronssissa kiinni, mutta vika kymppi eteni tuskastuttavan hitaasti 3:45-vauhdilla. Kuinka ollakaan Turun ikäsarjoihin jo ehtinyt Jukka Kero teki elämänsä juoksua ja tuli vääjäämättä ohi 3km ennen maalia. En 4-sijasta pettyneenä kuitenkaan ruvennut maitani myymään: sain väliaikatietoja sen hetkisestä Kalevan Malja -pistetilanteesta. JKU:n voitto olisi varma!

Alas urheilukentälle rullailessani (könytessäni) huomasin kellossa olevan vajaa pari minuuttia aikaa 2h 30min:n alitukseen. Kovalla yrityksellä viimeiset 500m tuli kuin tulikin sen verran hyvin, että "haamuraja" ja samalla päivän realistinen tavoite alittui 8 sekunnilla (TULOKSET).

Vaikka kisan lopusta muodostui tällä valmistautumisella aika epämiellyttävä, ei tämä maratonpeikkoa mielen päälle jätä. Jos paikat tästä toipuvat suunnitellusti, on edessä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti uusi yritys 6 viikon päästä 2.11. New Yorkissa, jonne paikka varmistui tovi sitten viime hetkellä!