maanantai 10. helmikuuta 2014

2.2. ECCC XC Albufeira Portugali


Etiopiasta viime viikon tiistaina saavuttuamme ehdimme hengähtää kotona päivän verran. Torstaina auton nokka suuntasi jo kohti Helsinkiä. Edessä oli lähtö vuosittain järjestettävään seurajoukkueiden maastojuoksun Euroopanmestaruuskilpailuihin. Viime vuonna kisasimme Castellónissa Espanjassa, tänä vuonna paikkana toimi Portugalin Albufeira.

Kukin maa voi lähettää kisoihin yhden seurajoukkueen, jonka neljän parhaan juoksijan sijaluvut lasketaan yhteen. Perinteisesti reissuun on valittu edelliskevään SM-maastojen pitkän matkan mestarijoukkue. Vantaan Hakunilassa käydyissä maastoissa joukkueemme jäi hopealle TuUl:n vietyä kultamitalit seuran kenialaisten johdolla. Kisaedustus kuitenkin lankesi JKU:lle, kun kenialaiset ovat jälleen talvehtimassa kotimaassaan ja seurakin vaihtui täksi vuodeksi IF Länkeniksi. Joukkueemme tänä vuonna muodostivat siis minun lisäkseni Miika Takala, Jouni Haatainen sekä suunnistajaveljekset Jani ja Jonne Lakanen. 

Perjantaina illansuussa saavuimme kisapaikalle Albufeiraan lennettyämme ensin Lontoon kautta Faroon. Jalat ja selkä olivat järkyttävän tukossa reilun parin vuorokauden matkustamisesta muutaman päivän sisään. Paikat kuitenkin aukesivat sopivasti lauantain aikana hotellissa rentoutuen ja kisareittiin tutustuen. 

ECCC-kisa juostiin sunnuntaina Alfamar-hotellimme vieressä sijaitsevalla legendaarisella Açoteiasin maastoradalla. Paikalla on järjestetty vuosikaudet kuuluisa Almond Blossom Cross Country (Cross Internacional das Amendoeiras em Flor) -maastokisa, joka kuuluu IAAF Permit Meeting -kisasarjaan. Tämän vuoden mittelö oli järjestyksessään peräti 37:s!

Reittinä Açoteias on ehkä upein koskaan näkemäni: noin 6 hehtaarin kokoiseen rinteiseen puistikkoon oli rakennettu vajaan kahden kilometrin mittainen sokkeloinen rata, jota katsoja pystyi seuraamaan alhaalta maalialueelta. Vaihteleva rata oli täynnä tiukkoja mutkia, jotka alituiseen rikkoivat rytmiä ja pitivät juoksijan hereillä. Mutkien lisäksi reitiltä löytyi pari noin 150 metrin mittaista loivaa nousua sekä pari noin kahden metrin korkuista kinkaretta kiivettäväksi. Yleisen sarjan miehet kiersivät radan kympin kisassaan 5,5 kertaan.

Keli Portugalissa oli kieltämättä kolea Etiopian jälkeen, mutta kisailuun aivan ihanteellinen: n. 10-15 astetta. Kaikesta huolimatta onnistuin kisan jälkeen saamaan kaamea nuhan (toim. huom.). Sadekelit osuivat sopivasti perjantaille ja maanantaille, kun itse kisapäivänä oli kuivaa. 

Kuten aiempinakin vuosina, kisa lähti erittäin kovaa liikkeelle. Ensimmäinen kilometri sujahti tukevasti jälkijoukoissa alle kolmen minuutin ennen ensimmäisiä ylämäkiä. Onneksi tämä ei vienyt jalkoja hapoille vaan juoksu säilyi ihmeen hyvin kontrollissa. Viimeiselle kierrokselle minä, Jani ja Miika pääsimme lähtemään yhtä aikaa. Heti kierroksen alkuun Jani spurttasi n. 5 sekunnin kaulan, joka piti lopulta loppuun asti. Tonni ennen maalia Miika tuli ylämäessä rinnalle ja meni heittämällä ohi. Itsekin yritin puristaa völjyyseen, mutta tarvittavaa irtiottokykyä vielä uupui. Maalissa Jani oli 57:s (32:10), Miika 58:s kaksi sekuntia perässä. Itse puolestani oli 62:s ajalla 32:22. Jonne oli 79:s (33:43) ja Jounikin juuri alle 34 minuutin (80:s). Joukkueena JKU:n sijoitus oli 16:s 18:sta maaliin selvinneestä joukkueesta. Kylmää oli siis kyyti. Kärjessä kovinta vauhtia piti marokkolainen ranskalaista seuraa edustava Muhammed Moustaoui (29:13), joka oli minun ja Miikan tapaan treenaamassa tammikuun Etiopian Sulultassa. Maastojuoksun tuore Euroopan mestari Alemayehu Bezabeh jätettiin vasta 6:nneksi. 

Omaan kisaan voin olla kaikin puolin melko tyytyväinen: tavoitteena ollut sijoittuminen 60:n sakkiin oli lähellä toteutua, aikaero Janiin ja Miikaan oli erittäin pieni, loppuaika viime vuodesta (jos nyt ovat yhtään vertailukelpoisia) parani toista minuuttia, ja mikä hienointa: happi liikkui vuoristoleirin jäljiltä ehkä paremmin kuin koskaan. 

Kevään jatkosuunnitelmat kisailun suhteen ovat toistaiseksi vielä auki. Katsotaan kuinka juoksu lähtee rullaamaan taas hieman ankeammissa olosuhteissa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon anakynnyksellä tapahtuvaa harjoittelua, joka (ehkä kerrankin) kantaisi pitkälle kesään. Muuten tekemistä tulee riittämään mm. JKU:n järjestämän Finlandia Valmennusryhmän ja Juoksukoulujen kanssa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti